Suonikohjujen syyt ja oireet

Suonikohjuilla tarkoitetaan alaraajojen laskimoiden vajaatoimintaa. Vajaatoimintaan johtavat laskimoiden seinämissä tapahtuvat rakenteelliset muutokset ja laskimoiden läppien rappeutuminen. Tämän seurauksena seistessä paine laskimoissa nousee ja nestettä tihkuu verisuonten ulkopuolelle aiheuttaen jalkoihin turvotusta. Turvotus yleensä lisääntyy päivän mittaan ja on tyypillisesti pahimmillaan iltaisin. Turvotukseen liittyy usein kipua ja kiristävää tunnetta ja ihon kutinaa. Yöllä raajojen ollessa lepoasennossa turvotus vähenee mutta voi esiintyä suonenvetoa, raajasärkyä tai jalkojen levottomuutta. Aikuisikäisistä noin 30–40 %:lla on pintalaskimoiden vajaatoimintaa, ja jopa 80 %:lla esiintyy iän myötä ihonalaisia laskimolaajentumia.

Suonikohjujen syntyyn vaikuttanevat paljon perintötekijät sekä naisilla raskausaika. Samoin seisomatyö ja ylipaino lisäävät laskimolaajentumien riskiä. Sen sijaan esimerkiksi sosiaaliryhmän, tupakoinnin tai alkoholin käytön yhteyttä pintalaskimoiden vajaatoimintaan ei ole tieteellisesti osoitettu. Raskauden aikana syntyneet laskimolaajentumat saattavat parantua synnytyksen jälkeen.

Pitkään jatkunut laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa ihon kutinaa ja vähittäistä tummumista (staasiekseemaa). Vajaatoimintaan liittyvä verenkierron häiriö voi myös aiheuttaa säären haavauman.

Laajentuneet pinnalliset laskimot näkyvät sääressä ja joskus reidessäkin laajentuneina röllyköinä. Aina ei laskimoiden vajaatoimintaan kuitenkaan liity pintalaskimoiden laajeneminen, vaan oireita voi aiheutua myös syvemmällä lihasten sisällä olevien laskimoiden ja syvien ja pinnallisten laskimoiden välillä olevien laskimoiden vajaatoiminnasta.

Laskimovajaatoiminta voi edesauttaa pinnallisen laskimotukoksen kehittymistä. Oireena on tällöin laajentuneen laskimon arkuus ja punoitus.

Suonikohjujen itsehoito

Pelkät laajentuneet pinnalliset laskimot ilman kipu- tai turvotusoireita eivät tarvitse hoitoa. Lievässä laskimoiden vajaatoiminnassa, kun oireena on vain ajoittain turvotusta ja lievää kivistystä, turvotuksia voi ehkäistä kävelyllä, jolloin lihastoiminta jaloissa tehostaa nesteen poistumista. Pitkäaikaista seisomista tulee välttää, ja istuessa jalat on hyvä laittaa koholle. Ylipainon vähentäminen helpottaa laskimoveren paluuta alaraajoista.

Turvotuksen ja muiden oireiden vähentämiseen voidaan käyttää hoitona jalan koon ja tarvittavan puristusvoiman mukaan mitoitetttuja hoitosukkia, jotka puristamalla estävät pinnallisten laskimoiden laajenemista ja tehostavat lihasten avulla tapahtuvaa nesteen pumppaamista alaraajoista. Laskimovajaatoiminnan aiheuttamaa ihottumaa voi puristushoidon lisäksi hoitaa kortisonivoitein.

Hevoskastanjansiemenuute saattaa vähentää laskimoiden krooniseen vajaatoimintaan liittyviä oireita (jalkakipuja, turvotusta ja kutinaa). Samoin laskimoiden jäntevyyttä lisäävät ns. flebotoniset aineet voivat vähentää laskimovajaatoimintaan liittyvää turvotusta. Tällaisia aineita on eräissä viininlehtiuutetta ja flavonoideja sisältävissä rohdosvalmisteissa.

Milloin hoitoon?

Päivittäin kehittyvän ja yöllä poistuvan säärten ja jalkaterien turvotuksen vuoksi on syytä hakeutua hoitoon, jos hoitosukkien käytöstä ei ole oireeseen apua. Lääkärin tutkimuksessa voidaan varmistua vaivan syystä. Suonikohjujen leikkaushoito on tarpeen, jos hoitosukka ei riitä pitämään oireita poissa tai jos vajaatoimintaisista laskimoista aiheutuu ihomuutoksia tai säären haavauma.

Ensisijainen verisuoniin kajoava pintalaskimoiden hoito on laskimorungon lämpökäsittely (laser tai radiotaajuuskäsittely) tai pienikokoisessa laskimorungossa suonen tukkiminen vaahtokäsittelyllä. Mikäli nämä eivät ole mahdollisia, vialliset laskimot poistetaan leikkauksessa.

Suonikohjujen ehkäisy

Suonikohjujen synty lienee paljolti perintötekijöistä riippuvainen, joten varsinaisia ehkäisykeinoja ei ole. Ylipainon välttäminen on kuitenkin todennäköisesti myös suonikohjujen ehkäisemiseksi hyödyllistä.