Hoitopaineluokat

Paineluokat perustuvat sukan tuottamaan paineeseen. Suurin hoitopaine kohdistuu nilkkaan ja paine alenee asteittain raajan yläosaa kohti. Paine on 100 % nilkassa ja noin 70 % pohkeen korkeudella. Reisisukan paine on reiden korkeudella noin 40 %. Yleismaailmallisena mittayksikkönä käytetään elohopeamillimetriä (mmHg).

Paineluokkia on neljä. Paineluokkien käyttöalueita on esitetty taulukossa Kevyissä tuki- ja hoitosukissa käytettävät paineluokat (CEN . Jos lääkäri ei ole määrännyt hoitopainetta, se arvioidaan asiakaskohtaisesti asiantuntijaliikkeessä. Paineluokan valintaan vaikuttavat henkilön vaivat ja oireet. Tutkimustietoa eri puristusluokkien tehosta ei juuri ole.

Kroonisen alaraajahaavan hoidossa hoitosukan suositeltava paineluokka on kaksi (24–34 mmHg) tai korkein, jota potilas suostuu sitä käyttämään. Käytännön kokemuksen mukaan, hyvän hoitomyöntyvyyden takaamiseksi iäkkäillä paineluokka yksi (15–23 mmHg) on sopivin.

Äkillisen laskimotukoksen ja suonikohjujen vaahtoruiskutuksen, laserhoidon ja leikkauksen jälkihoidossa sekä kroonisessa laskimoiden vajaatoiminnassa, säärihaavojen hoidossa ja imusuoniston vajaatoiminnan yhteydessä hoitosukkien eniten käytetty on paineluokka kaksi (23–32 mmHg).

Käytön aiheet ja vasta-aiheet

Hoitosukat ovat välttämättömät riskiryhmiin kuuluville (taulukko Riskiryhmät, joille suositellaan hoitosukkien käyttöä).

Alaraajojen laskimo- ja imusuoniperäisten turvotusten ja laskimoperäisten säärihaavojen konservatiivisen hoidon keskeinen osa on turvotuksen poistaminen hoitosukkien avulla. Hoitosukkien käytön on osoitettu pienentävän jalkaterän ja säären tilavuutta sekä laskimoiden läpimittaa sekä vähentävän turvotusta ja muuta oireilua.

Leikkauksen yhteydessä koko sairaalahoitoajan käytettynä tai täyteen mobilisaatioon saakka käytettynä hoitosukka estää merkittävästi tromboembolioita kohtalaisen riskin kirurgisilla potilailla. Hoitosukan teho voi olla vielä parempi, kun se liitetään muihin tromboosinestomenetelmiin.

Hankinta

Hoitosukkien, toisesta paineluokasta ylöspäin (taulukko Kevyissä tuki- ja hoitosukissa käytettävät paineluokat (CEN ) tulisi olla lääkärin määräämät ja tarkoin potilaalle mitoitetut. Lääkärin ohjeesta käy ilmi sukan paineluokka ja pituus sekä käytön määräaikaisuus tai jatkuvakäyttöisyys. Sukkia on standardikokoja, mutta tarvittaessa ne tilataan mittatilauksena.

Sukkia on eripituisia: polvi-, puolireisi- tai reisipituisia (stay up) ja sukkahousuja ja eri mallisia: umpi- ja avovarpaisia sekä useita värejä. Useimmiten polvipituinen sukka tai juuri polven yläpuolelle ulottuva puolireisisukka on riittävä. Kumille allergisen on syytä varmistaa, etteivät sukat sisällä kumia.

Standardimitoitetuissa hoitosukissa saattaa ongelmaksi tulla liian lyhyt jalkaterän osa isojalkaisille henkilöille sekä riittämätön varvastila kärkiosan ollessa kapeneva. Varpaat painuvat suppuun ja ajan kuluessa voi kehittyä varpaiden virheasentoja. Joissakin sukkamerkeissä on valittavana kaksi kokovaihtoehtoa jalkaterän pituuden mukaan: lyhyt 22,5–25,9 cm (kengän koko 36–40) ja pitkä 26–29,5 cm (kengän koko 41–45). Mallissa on lisäksi pyöristetty kärkiosa, mikä antaa varpaille tilaa levittäytyä ja liikkua (ks. Sukkien pukeminen ja pesu sekä ostaminen). Litistetty kärkiasuma estää ihon hankaumien ja painaumien synnyn. Sukkien polvitaipeessa ja nilkassa olevat ns. mukavuusalueet vähentävät ihopoimujen syntyä taivealueille. Jalkapohjassa on kitkaa vähentävät kaistaleet.

Sukat on hyvä hankkia terveydenhuoltotuotteita myyvistä erikoismyymälöistä. Asiantunteva henkilöstö ottaa alaraajoista tarvittavat mitat ja valitsee niiden perusteella sopivat sukat. Tuotetta sovitetaan, jotta varmistutaan sen sopivuudesta asiakkaalle. Lisäksi varmistetaan, että asiakas saa itse puettua sukan jalkaan. Mitat otetaan mielellään aamulla, kun alaraajoissa on mahdollisimman vähän turvotusta. Mittauksia tekevät myös jalka-, fysio- ja lymfaterapeutit.