Raskaudenaikaiset jalkavaivat ovat yleisiä. Vaivat ovat yhteydessä raskauteen liittyviin muutoksiin. Painon nousu lisää alaraajojen ja jalkaterien turvotusta. Hormonitoimintojen muutokset aiheuttavat nivelsiteiden löystymistä. Vatsan kasvun myötä kehon painopiste siirtyy keskilinjasta edemmäksi ja muuttaa alaraajojen kuormitusta, erityisesti jalkaterän alueella. Seistessä ja kävellessä jalkapohjan paineen on todettu lisääntyvän erityisesti jalkaterän etuosassa.
Tavallisia raskauden aikaisia jalkavaivoja ovat alaraajojen väsyminen ja turvotus, kipu, paineen tunne, levottomat jalat, lihaskrampit, suonikohjut, puutumisoireet ja ihomuutokset, kuten varvasvälihautumat. Jalkakaari madaltuu ja osalla naisista muutos (lattajalka) ei korjaannu raskauden jälkeen. Alemman nilkkanivelen pronaatio suurentuu raskauden edetessä, mutta palautuu tavanomaiseen synnytyksen jälkeen.
Jalkaterän muutokset
Moni nainen kokee jalkaterän koon suurenevan raskauden aikana. Suureneminen on havaittu myös jalkaterämittauksissa. Jalkaterän leviämisen myötä sen koko kasvaa sekä pituus- että leveyssuunnassa (taulukko Kenkien osto ja sisäänajo).
Jalkaterän piteneminen ja leviäminen raskauden aikana johtuvat keltarauhashormonin ja relaksiinihormonin lisääntyneestä tuotannosta. Näiden hormonien vaikutuksesta erityisesti nivelsiteet ja jänteet (sidekudokset) altistuvat normaalia suuremmalle löystymiselle, koska synnytyksen yhteydessä lantiokorin pitää aueta.
Verenkierron välityksellä hormonien sidekudosta löystyttävä vaikutus kohdistuu myös muualle elimistöön. Usein jalkaterään ja alaraajaan kohdistuvat ongelmat kehittyvät vähitellen ja varsinaisia kiputuntemuksia voi ilmetä vasta kuukausienkin päästä raskauden jälkeen.
Kehon kuormituksen muuttuminen
Samanaikaisesti sidekudoksia löystyttävän hormonitoiminnan kanssa raskaana olevan naisen paino nousee suhteellisen lyhyessä ajassa. Molemmat muutokset yhdessä kohdistavat voimakasta kuormitusta jalkaterälle ja koko alaraajalle. Nivelsiteiden tuennan heikentymisen vuoksi lihakset joutuvat työskentelemään entistä aktiivisemmin ylläpitääkseen jalkaterän normaalia toimintaa. Kävelyn keskitukivaiheessa painopisteen siirtyessä liiaksi kohti jalkaterän sisäreunaa eivät lihaksetkaan pysty enää estämään lisäkuormituksen (ylipronaation) syntymistä (ks. Toiminnallinen ylipronaatio).
Kehon kuormitus muuttuu vatsan kasvaessa. Massan painopiste siirtyy eteenpäin ja alas. Lannenotko lisääntyy ja lantiokori kallistuu normaalia enemmän eteenpäin, jolloin alaraajoihin kohdistuva sisäkierto voi suurentua. Jalkaterän alueella alaraajan suurentunut sisäkierto merkitsee usein painopisteen siirtymistä yhä enemmän kohti sisäreunaa ja virheellistä kuormitusta kävelyn keskitukivaiheen aikana.
Kävelyn aikana jalkaterän kaarirakenteiden pettäminen keskitukivaiheessa ohjaa ponnistusta lähtemään sisäänpäin eikä suoraan eteenpäin. Tästä seuraa, että jalkaterä ei päätöstukivaiheessa ole lukkiutunut, vaan ponnistus lähtee liian löysältä jalkaterältä. Seurauksena jalkaterän rakenteisiin kohdistuu toistuvaa virheellistä kuormitusta, joka ajan mittaan saattaa altistaa erilaisten kiputilojen syntymiselle.
Jalkaterän lisääntynyt kuormittuminen välittyy suljetun kineettisen ketjun vaikutuksesta myös muualle kehoon. Muuttunut toiminta aiheuttaa liikeketjussa kompensaatioita, jotka saattavat lisätä koko kehon epänormaalia kuormittumista. Kehon muotojen muuttuessa, myös askelleveys saattaa lisääntyä. Normaalina pidettävä askelleveys on noin 5–15 senttimetriä riippuen hieman yksilöllisistä tekijöistä. Tavallisimmin välimatka mitataan jalkaterien sisäreunasta kantapäiden kohdalta. Painopisteen muutos muuttaa polviin ja jalkateriin seistessä ja käveltäessä kohdistuvaa kuormitusta.
Asiantuntijahoito ja omahoito
Raskaudenaikaiset jalkavaivat tulee arvioida ja hoito suunnitella tilanteen mukaisesti. Jalkaterveydestä kannattaa keskustella äitiysneuvolakäyntien yhteydessä ja varmistua jalkojen omahoidon oikeasta toteutumisesta.
Asiantuntijahoito
Asiantuntijahoito voi olla tarpeen etenkin, jos jalkavaivoja on ollut jo ennen raskautta. Jalkojen rakenteellisia asentomuutoksia voidaan helpottaa yksilöllisillä tukipohjallisilla (ks. Jalkaterien toimintaa ohjaavat pohjalliset) tai kenkämuutoksilla (ks. artikkeli Kengän istuvuuden vaikutusjalkaterveyteen, taulukko Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen). Jalkakipuja ja paineen tunnetta voidaan lievittää erilaisilla yksilöllisillä toiminnallisilla harjoitteilla (ks. Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito, Alaraajojen lihaskunnon harjoittaminen, Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana, Spiraalidynaamisia jalkaterän perusharjoitteita).
Omahoito
Jalkavaivoja voidaan helpottaa sukka- ja kenkävalinnoilla, jalkavoimistelulla sekä muulla liikunnalla (ks. Jalkojen omahoidon merkitys ja sisältö, Jalkavaivojen ehkäisy ja omahoito). Raskaana olevat tai jo synnyttäneet naiset tarvitsevat usein numeron tai kaksi suuremmat kengät. Erityisesti diabetesta sairastavien on raskausaikana kiinnitettävä erityistä huomiota kengän kokoon, ettei lisääntyneen jalkoihin kohdistuvan paineen seurauksena kehity jalkahaavoja (taulukko Kenkien osto ja sisäänajo).
Sukkien valinnassa kosteutta iholta pois kuljettavat materiaalit ovat suositeltavia, koska ne pitävät ihon kuivana ja jalat lämpiminä. Sukkien tulee olla joustavat, jotta ne eivät paina ja purista ihoa (ks. Sukkien pukeminen ja pesu sekä ostaminen).
Alaraajaturvotuksen ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi jotkut hyötyvät kevyiden tukisukkien tai yksilöllisten hoitosukkien käytöstä (ks. Kevyet tukisukat ja lentosukat, Lääkinnälliset hoitosukat). Säännöllinen liikunta osaltaan vähentää alaraajaturvotusta tukemalla elimistön luonnollista nestekiertoa.
