Lihaspumpun toiminta

Jalkaterän ja varpaiden hyvä liikkuvuus ja erityisesti sisäkaaren madaltuminen seisottaessa aktivoivat jalkapohjan lihaspumpun (foot pump) toimintaa. Nilkkojen hyvä liikkuvuus aktivoi säären alueen lihaspumpun (calf pump) toimintaa. Reisilihaksiston merkitys (quadriceps ja hamstrings pump) laskimopaluussa on pohjelihaksistoa vähäisempää. Yhdessä lihaspumput tehostavat alaraajojen verenkiertoa.

Alaraajan ja jalkaterän nivelten ja lihasten työskennellessä tehottomasti lihaspumpputoiminnot heikentyvät ja alaraajojen verenkierto heikkenee. Sen seurauksena voi esiintyä alaraajojen turvotusta ja kehittyä esimerkiksi suonikohjuja ja krooninen laskimoiden vajaatoiminta.

Verenkierron heikkeneminen voi aiheuttaa ihovaivoja ja altistaa haavaumien syntymiselle. Säärihaavapotilaista kahdella kolmasosalla pohjelihaspumppu toimii tehottomasti nilkan heikentyneen voimantuoton sekä rajoittuneen liikkuvuuden seurauksena.

Kehon iskunvaimennusmekanismit

Keho, alaraajat ja jalkaterät toimivat myös joustamattomilla alustoilla normaalisti ilman vaivoja. Jalkaterä ja nilkka ovat osa kehon monipuolista iskunvaimennusjärjestelmää, joka suojaa kehoa ja alaraajan niveliä liialliselta kuormitukselta (taulukko Kehon iskunvaimennusmekanismit). Sitä on huollettava koko eliniän.

Osa iskunvaimentimista rappeutuu osana ikääntymistä ja osa vaurioituu vammojen, sairauden tai liiallisen ja toistuvan kuormituksen seurauksena. Silloin ulkoiset iskunvaimentimet, esimerkiksi pehmustetut sukat, iskunvaimennuspohjalliset ja kengät, joissa on omiin liikunta- ja urheiluharrastuksiin sopiva iskunvaimennus, ovat tarpeen (ks. artikkelit Kengän pohjan vaikutus jalkaterveyteen, Juoksukenkien hankkiminen, Perus- ja iskunvaimennuspohjalliset, kuva Vahvikesukat).

Tasapainoalueen muutokset ja jalkaterän toiminta

Tasapainon hallinnassa alaraajat ja jalkaterät ovat keskeisessä asemassa. Niiden kautta muodostuu tasapainoalue ja sen rajat. Hyvin toimiva jalkaterä kannattelee asentoa ilman varpaiden koukistajien aktivoitumista. Niin kauan kun kantapää on alustalla varpaiden osallistuminen tasapainon ylläpitämiseen on vähäistä. Kantapään irrotessa alustalta varpaiden koukistajat aktivoituvat eksentrisesti ja vakauttavat tasapainoa.

Kun tasapainoalue pienenee yhdellä jalalla seistessä, varpaiden koukistajat ja jalkapöydän päällä olevat lyhyet ojentajat aktivoituvat. Alustaan tarttuvat varpaat laajentavat tasapainoaluetta ja lisäävät tasapainon hallintaa. Tasapainon heikentyessä, varpaiden tahaton koukistuminen johtaa vähitellen niiden asentopoikkeamiin.

Jalkaterän alueen lihasepätasapaino aiheuttaa jalkaterien ja varpaiden asento- ja kuormituspoikkeamia. Jalkapohjan lihasten heikentyessä paineelta suojaavat iskuavaimentavat pehmeät kudosrakenteet voivat surkastua olemattomaksi ja painealueille kehittyy kovettumia ja känsiä. Muuttuneet jalkaterän ja varpaiden nivel- ja lihastoiminnat muuttavat kävelyä. Tavallisimpia muutoksia ovat isovarpaan tyvinivelen ja ylemmän nilkkanivelen liikelaajuuden supistuminen.

Jalkaterän ja varpaiden lihasten epätasapaino aiheuttaa asentopoikkeamia ja estää niiden normaalit toiminnot kävelyn aikana. Mikäli kehon monipuolinen käyttö vähenee voi seurauksena ilmetä selkä-, alaraaja- ja jalkaterävaivoja. Kova kantakipu 10 minuutin kävelyn jälkeen asfaltilla voi olla yhteydessä nilkkanivelen biomekaniikkaan tai jalkaterän liikkeitä estävään kenkään eikä alustan kovuuteen.

Iso osa ihmisistä on kanta-astujia siitä huolimatta, ettei kantapäätä ole suunniteltu iskujen vaimennukseen. Paljasjaloin voi päkiällä hyppiä kivuitta kovilla alustoilla, mutta kantapääjohtoisesti se on mahdotonta (ks. Paljasjalkakävely on tehokasta jalkavoimistelua). Se, kuinka alaraajoja ja jalkateriä käytetään, on yhteydessä siihen, kuinka jalkaterät mukautuvat toimimaan yhdessä joustamattoman alustan kanssa.

Jalkaterän mukautuminen erilaisille alustoille

Jalkaterän spiraalirakenteet: etu- ja takaosan välinen vastakkaissuuntainen kierto (kuva Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia), C-kaaret: sisäkaari ja poikittaiskaari, sekä kävelyn aikana jalkapohjaan muodostuva S-kaari mahdollistavat jalkaterän monipuolisen toiminnan erilaisissa olosuhteissa.

Vaajaluiden ja jalkapöytäluiden proksimaalipäiden kiilautuminen yhteen kuormituksessa pitää jalkakaaren vahvana ja tukevana. Jalkaterän etu- ja takaosan välinen vastakkaissuuntainen kiertyminen vahvistaa luiden kiilautumista. Jos kiertymistä ei tapahdu jalkaterässä, kiilamainen rakenne löystyy ja jalkakaari romahtaa. Pitkän pohjeluulihaksen ja takimmaisen säärilihaksen hyvä kunto on olennainen kierteisen liikkeen onnistumiselle.

Monipuolinen liikunta vaihtelevissa maastoissa ja jalkaterän spiraalitoimintoja edistävät kengät (ks. Kengän pohjan vaikutus jalkaterveyteen) auttavat vahvaa jalkaterää jaksamaan myös kovilla ja joustamattomilla alustoilla (ks. Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana). Liikunnan monipuolisuus, oikea määrä ja oikea lajitekniikka ovat keskeisiä, jos haluaa muuttaa kävely- tai juoksualustaa kovasta pehmeään tai päinvastoin. Osa ihmisistä sopeutuu toisia nopeammin, tärkeintä on tehdä muutos asteittain. Keho ja alaraajat tarvitsevat riittävästi aikaa sopeutua muuttuviin tilanteisiin.

Ei ole tutkimusnäyttöä, etteivätkö jalkaterät voisi mukautua liikkumaan kovilla alustoilla eikä siitä, että pehmeät alustat olisivat liikkumiselle ystävällisempiä. Yksi syy koville alustoille mukautumattomuuteen saattaa olla vuosikymmenten aikainen fyysisen inaktiivisuuden lisääntyminen sekä kenkäkulttuurin muutokset (ks. Kenkäkulttuurin vaikutus jalkaterveyteen, Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen). Runsas istuminen, työtehtävien vähentynyt fyysinen vaatimustaso sekä kenkäkulttuuri ovat muovanneet jalkaterien lihas- ja niveltoimintoja niin, että kävelyn tai juoksun kuormitus voi haitata jalkaterveyttä mikäli liikunta-annoksen määrä on arvioitu väärin.