Jalkapohjan iho mukautuu jo muutamassa viikossa saamiinsa ärsykkeisiin. Jalkapohja voi ohentua tai paksuntua sen mukaan miten jalkapohjaa kuormitetaan. Immobilisaatiossa tai muuten täydellisessä levossa olleen ihmisen jalkapohjat näyttävät hyvin erilaiselta verrattuna päivittäin liikkuvan ihmisen jalkoihin. Paljasjaloin harjoittelu ja liikkuminen voidaan nähdä yhtenä tärkeänä jalkaterveyttä edistävänä vaihtoehtona.

Paljasjaloin liikkuminen edistää monipuolisesti jalkaterveyttä ja se soveltuu osaksi alaraaja-, jalkaterä- ja selkävaivojen hoitoa. Paljasjalkakävely vahvistaa jalkaterän pikkulihaksia vähitellen. Ulkona paljasjaloin liikkuminen voi altistaa myös jalkaterveyden haitoille. Turvallisissa olosuhteissa jalkavoimistelu on keskeistä varsinkin tottumattomalle.

Jalkavoimistelun tavoitteet ovat yhtenevät paljasjaloin liikkumisesta saatavien terveyshyötyjen kanssa (taulukko Paljasjaloin harjoittelun ja liikkumisen terveyshyödyt). Paljasjalkakävelyä ei suositella, jos henkilöllä on kivulias levinnyt päkiä tai diabeettinen neuropatia.

Paljasjaloin kävely on syytä aloittaa maltillisesti tunnustellen joustavassa maastossa, vähitellen kävelyaikaa lisäten. Jalkapohjan aristaessa alussa kävelyn voi aloittaa käyttämällä erittäin ohutpohjaisia ja korottomia paljasjalkakenkiä, jotka simuloivat paljasjalkakävelyä (ks. Paljasjalkakengät työkenkinä, Paljasjalkakenkien käyttö liikunnassa).

Taulukko 1. Paljasjaloin harjoittelun ja liikkumisen terveyshyödyt.
Vaikutukset pystyasentoon, kävelyyn ja juoksuun Tasapainon hallinta ja pystyasento paranevat.
Kävely- ja juoksutyyli muuttuvat kehoa ja alaraajoja vähemmän kuormittaviksi: kantaiskun tilalle päkiäkäynti, kehon omat iskunvaimennusjärjestelmät keventävät kantaiskun voimaa, rasitusvammat vähenevät.
Kävelyssä iso pakaralihas aktivoituu, reiden takaosan lihakset (hamstrings) aktivoituvat vähemmän ja lihasten vammautumisriski vähenee.
Kävelyssä etummaisen säärilihaksen vaivat vähenevät tai häviävät, kun nilkka koukistuu vähemmän ja kantaisku jää pois.
Alaraajan toimintojen kehittyminen Alaraajojen joustavuus lisääntyy, kivut vähenevät.
Akillesjänne venyy ja nilkan liikkuvuus lisääntyy.
Pikkulasten alaraajojen, jalkaterien ja varpaiden nivelet ja lihakset kehittyvät vahvoiksi ja kävelyn luonnonmukainen malli mahdollistuu.
Jalkavaivojen ehkäisy Alaraajan lihaspumput aktivoituvat, verenkierto vilkastuu, ja vaivat, kuten suonenveto, kylmät jalat, suonikohjut, vähenevät.
Luut ja rustot saavat ärsykkeitä ja pysyvät vahvoina, mikä ehkäisee lonkka- ja polvinivelen nivelrikon sekä osteoporoosin syntyä.
Nilkkavammat vähenevät.
Jalkojen hikoilu vähenee, iho pysyy kuivana eikä kehity hiertymiä ja rakkoja. Jalkaterien alueella olevien ihotautien oireet lievenevät.
Yleisterveys Nivelreuman ja diabeteksen yhteydessä ilmenevien jalkaterän asento- ja tuntomuutosten ilmaantumisen väheneminen ja etenemisen hidastuminen