Pihtipolvet

Jos yli 14-vuotiaalla esiintyy selvää pihtipolvisuutta (linjauspoikkeama polvessa on 5–7 astetta), kannattaa tilanne tarkistuttaa jalkaterveyden asiantuntijalla. Pitkäaikainen ja toistuva urheilun ja liikunnan aiheuttama kuormitus lisää pihtipolvivaiheessa alaraajojen vammariskiä ja voi altistaa pysyville nivelvaurioille luuston kehityksen ollessa kesken.

Ylipaino lisää pihtipolvisuutta ja pitkittää sen esiintymistä. Ylipaino ja alaraajan linjauspoikkeama yhdessä lisäävät merkittävästi polveen ja alaraajaan kohdistuvaa kuormitusta (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan).

Jalkaterät sisäänpäin kävely

Alaraajojen liiallista kiertymistä sisään voivat pahentaa ja asennon pitkittymistä viivästyttää lapsen nukkuma- ja leikkiasennot; nukkuminen jalkojen päällä sekä istuminen jalkojen välissä tai päällä (ks. Pihtipolvi-asennon oikeneminenja hoito).

Asennon pitkittymisen ehkäisemiseksi ja normaalin kehityksen tukemiseksi jalka- tai fysioterapeutti antaa ohjausta leikki- ja nukkuma-asennoista. Lonkan ja lantion lihasten vahvistaminen sekä reiden takaosan lihasten venyttely voivat auttaa (ks. Alaraajojen lihastasapainon ja linjausten ylläpito, Alaraajojen liikkuvuuden harjoittaminen).

Takaperin kävely ohjaa jalkateriä suoraan asentoon. Matalan esteen yli kävely helpottaa jalkaterää astumaan toisen ohi ja vahvistaa lonkan ja säären lihasten toimintaa. Asennon kehitystä voi seurata valokuvaamalla lapsen alaraajat ja vertaamalla asennon korjaantumista.

Varpailla kävely

Jos varpailla kävely on lapsen omaksuma tapa, hän pystyy pyydettäessä seisomaan jalkapohjat alustalla ja kävelemään normaalisti kanta-varvaskäyntiä. Hoitoa suositellaan, jos varvaskävelystä on merkittävää haittaa lapselle.

Pitkään jatkuvan varvaskävelyn seurauksena tuli- ja liikuntaelimistön kuormitus muuttuu ja tasapaino heikkenee, pohjelihakset lyhenevät ja nilkkojen koukistus vähenee. Jos lapsi ei saa kantapäätä alustalle, reiden takaosan ja pohjelihasten hieronta, venyttelyt ja nilkan liikkuvuusharjoitukset tukevat normaalin kävelyn oppimista.

Lattajalat

Lattajalat (pes palanus, pes planovalgus) on kaikilla syntyessä, mutta aikuista vain 20–25 prosentilla. Lasten lattajalkojen määrä on lisääntymässä. Syinä ovat muun muassa arkiliikunnan ja leikin väheneminen, epäsopivat kengät, ylipainoisuus ja tasaisilla alustoilla liikkuminen, joka heikentää jalkalihasten ja nivelten toimintoja. Heikkenevät lihakset eivät pysty ylikuormitustilanteessa tukemaan riittävästi sisäkaarta ja kantaluun asentoa (ks. Lasten ja nuorten jalkaterveyttä heikentäviä tekijöitä, Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Lattajalan muotoutuminen erilaisiksi kaariksi: normaali, matala ja korkea, on monivaiheinen prosessi. Lapsen sisäkaarien malli on valmis määriteltäväksi noin 6–7-vuoden iässä (taulukko Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Jalkaterien rakenteen ja sisäkaarien kehitys alkaa lapsen noustessa seisomaan. Silloin näkyvät myös kantaluun kallistuminen ulospäin (valgus) ja jalkaterien etuosan kääntyminen ulospäin (abduktio). Ne ovat osa jalkaterän isojen luiden (kantaluu ja telaluu) välillä tapahtuvien kiertymien (torsioiden) normaalia kehitystä.

Korkea lattajalkojen määrä 3–5-vuotilailla ilmentää sitä, että isolla osalla lapsista sisäkaaren kehitys on edelleen kesken (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).

Toiminnallinen, joustava lattajalka (flexible, fysiolgical flat-foot, fysiologinen) tarkoittaa jalkaa, missä kuormitettuna sisäkaari on matala tai kokonaan hävinnyt, mutta kuormittamattomana ja päkiöille noustessa sisäkaari tulee näkyviin ja kantaluu kallistuu sisään (varus).

Nilkan koukistus ei ole rajoittunut, eikä kireä akillesjänne vedä kantaluuta ulospäin (pes palnovalgus). Se esiintyy symmetrisesti molemmissa jaloissa ja on oireeton. Jalkaterän ollessa jäykkä, sisäkaarta ei muodostu missään tilanteessa. Taustalla voi olla myös perinnöllinen taipumus.

Joskus sisäkaaren korostuneen madaltumisen yhteydessä saattaa veneluussa esiintyä niin sanottu lisäluu (os tibiale externum), joka yleensä näkyy ja tuntuu selkeästi sisäkaaren keskikohdan paikkeilla. Tila tarkoittaa, että veneluun kyhmy ei ole vielä luutunut veneluun rungon kanssa. Usein kipua esiintyy rasituksen yhteydessä, sillä takimmaisen säärilihaksen (m. tibialis posterior) pääkiinnityskohta sijaitsee veneluun kyhmyssä ja lihaksen aktivoituessa se vetää kyhmyä ikään kuin irti luun rungosta, mikä osaltaan myös hidastaa luutumista.

Toinen lisäluun aiheuttama tyypillinen ongelma on kyseessä olevan alueen mekaaninen hankaus kengän sisäreunaa vasten. Erityisesti tämä korostuu kengän ollessa kova, esimerkiksi luistin tai mono. Veneluun kyhmyn alue punoittaa ja se on kosketusarka.

Yliliikkuvuus

Lasten ja nuorten nivelten yliliikkuvuuden ja yliliikkuvuusoireyhtymän yhteydessä esiintyviä alaraajojen nivelkipuja, alentunutta lihasvoimaa ja heikentynyttä suorituskykyä voidaan parantaa muun muassa niveliä vakauttavilla ja ja lihasvoimaa lisäävillä harjoitusohjelmilla.

Harjoittelulla on saatu vähennettyä polvikipuja, parannettua asento- ja liiketuntoa, tasapainoa ja lihasvoimaa sekä parannettua elämänlaatua.