Pihtipolvi-asennossa (genu valgum, knock-knee, X-Beine) polvet lähenevät/koskettavat toisiaan, jalkaterät osoittavat suoraan eteen ja sisäkehräsluiden etäisyys toisistaan on normaalia suurempi.
Aiheuttajat
- Pihtipolvet ovat osa lapsen alaraajojen normaalia kehitystä (fysiologiset pihtipolvet).
- Lapsen ylipaino voimistaa asentoa ja ylläpitää sitä normaalia pidempään.
- Leikkiasennoista koukussa olevien polvien välissä istuminen (ns. w-asento) ja nukkuma-asento, jossa lapsi nukkuu vatsalla sääret sisään kiertyneinä, ylläpitävät normaalia pidempään pihtipolviasentoa (yhteys reisiluun deklinaatiokulman muutokseen).
- Pihtipoviasentoon liittyy usein toiminnallinen lattajalka, missä kantaluu kallistuu virheellisesti (linttaan astuminen, ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet, Lasten alaraajojen ja jalkaterien asentopoikkeamat ja nivelten yliliikkuvuus, Toiminnallinen lattajalka ja sen hoito).
- Toistuvasti kuormittava liikunta- ja urheilu, missä ponnistetaan ylös ja hypätään alaraajan/alaraajojen päälle (esimerkiksi taitoluistelu, kori- ja lentopallo) saattavat voimistaa ja ylläpitää asentoa normaalia pitempään, sekä lisätä vammariskiä ja pysyviä nivelvaurioita myöhemmällä iällä luuston kehityksen ollessa vielä kesken (ks. Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen).
Tunnistaminen
- Noin kahden vuoden ikäisellä pihtipolvisuus alkaa näkyä (kuvat , Lasten alaraajojen ja jalkaterien asentopoikkeamat ja nivelten yliliikkuvuus).
- Voimakkaimmillaan asento on 3–4-vuotiaana, minkä jälkeen alkaa alaraajojen oikeneminen.
- Osalla asento oikenee kouluun mentäessä, noin 7–8-vuotiaana. Tällöin alaraajojen asento vastaa aikuiselle tyypillistä ihanteellista linjausta (ks. kuvat Alaraajojen linjauspoikkeamat ja Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia). Jos asento ei ole oiennut 10 ikävuoteen mennessä, kannattaa mennä tutkimuksiin.
- Pituuskasvun aikana asento saattaa voimistua ja esiintyä vielä 13–14-vuotiaalla.
- Kävelyn tai juoksun malli muuttuu: liikkuminen on kömpelöä, lapsi kompastelee, valittaa väsymistä, raajojen iskunvaimennus heikkenee (taulukko ).
- Koululiikunnassa lapsen kehon hallinta (koordinaatio) on ikätasoista heikompaa, lapsi jopa välttelee liikuntaa (ks. Liikehallinnan harjoittaminen).
- Ylipaino ja pihtipolviasento yhdessä lisäävät merkittävästi polvien ja alaraajojen kuormitusta. Seurauksena voi ilmetä nilkka-, polvi- ja alaselän kipuja ja vammoja.
- Jos pihtipovien yhteydessä esiintyy kantaluun asentomuutos (toiminnallinen lattajalka, linttaan astuminen), kengät kuluvat sisäsyrjältä normaalia enemmän (ks. Toiminnallinen lattajalka ja sen hoito).
- Lapsi leikkii useimmiten w-asennossa (istuu polvet koukussa jalkojen välissä (ohjeen kuva ). Taustalla voi olla alentunut kehon lihasjänteys (tonus), heikko keskivartalon hallinta tai aistien ali- tai yliherkkyys. Tämä voi hidastaa motoristen taitojen kehitystä ja heikentää lonkan, polven ja nilkan luuston sekä lihasten tasapainoista kehitystä sekä lisätä lattajalkaisuutta (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).
- Yleinen nukkuma-asento: vatsalla, polvien päällä koukussa, peppu ylhäällä tai vatsalla alaraajat kiertyneinä sisään (vaikutus lonkan, sääriluun ja jalkaterän asentoon). Tämä voi hidastaa pihtipolvien oikenemista ja muuttaa jalkaterän toimintoja.
- Jos polvien asento ei oikene kouluun mentäessä, taustalla voi olla esimerkiksi polvia voimakkaasti kuormittava liikunta-, urheiluharrastus tai sairausperäinen tila.
- Toispuolinen pihtipolviasento on poikkeava ja vaatii jatkotutkimuksia.
Omahoito
- Valokuvin ja videoiden välityksellä voi seurata polvien asentomuutoksen kehitystä. Sisäkehrästen välisen etäisyyden muutosta voi arvioida mittaamalla mittanauhalla.
- Oman ohjauksen tueksi on hyvä hakea ohjeita lapsen alaraajojen kehityksen tukemiseen (ks. Lapsen alaraajojen ja motoriikan kehityksen tukeminen) jalkaterapeutilta tai fysioterapeutilta (ks. Jalkaterapeutti: asiantuntemus ja työskentely, Fysioterapeutit: asiantuntemus ja työskentely, Jalkaterä- ja alaraaja (podiatria) fysioterapeutit: asiantuntemus ja työskentely). Ei ole tutkittua tietoa, että kaikkien lasten pihtipolviasento oikenisi itsekseen tiettyyn ikävuoteen mennessä.
- Hyviin leikkiasentoihin ohjaaminen: esimerkiksi täysistunta, risti-istunta, sivuistunta, haaraistunta, istuminen jakkaralla tai pallon päällä.
- Nukkuma-asento: ohjataan lempeästi pois epätoivotusta asennosta.
- Lapsen motorisen kehityksen, kehon hallintaa ja lihasjänteyttä tuetaan monipuolisesti.
- Ryömintä, konttaus (eteen-taakse), kottikärrykavely, karhunkävely, paljasjalkakavely, kiipeily
- Monipuoliset asennot vaippoja vaihdettaessa sekä lasta kannettaessa ja nosteltaessa.
- Vältetään tai käytetään harkiten lasta passivoivia ja kehitystä viivästyttäviä apuvälineitä ja leluja (hyppykiikku, kavelytuoli, babysitteri, bumbo-istuin, turvaistuin, lelumatto).
- Liikunta- ja urheiluharrastusten valinta: kehoa symmetrisesti kuormittavat lajit tukevat luiden ja pehmytkudosten kehityksen ohella motorista kehitystä; esimerkiksi uinti, pyöräily, hiihto, laskettelu, tanssi, suunnistus.
- Alaraajojen linjausharjoitteet auttavat lasta hahmottamaan vähitellen kehittyvän, kaikkia alaraajojen niveliä tasaisesti kuormittavan linjausmallin.
- Ylipainoisen lapsen ruokailutottumuksia pyritään muuttamaan.
Asiantuntijahoito
- Leikki-, nukkuma- ja kantoasentojen ohjaus.
- Jalkavoimistelu yksilöllisesti tai jalkakoulussa (ks. Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana, Jalkavoimistelun tavoitteet ja toteutusperiaatteet): alaraajojen linjausharjoitteet voi aloittaa jo 4-vuotiaana (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan, Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana, Spiraalidynaamisia jalkaterän perusharjoitteita).
- Lapsi oppii nopeasti hahmottamaan kehossaan alaraajojen ihanteellisen linjauksen. Se edistää lantion ja alaraajojen luuston ja pehmytkudosten kehittymistä ilman mahdollisia vaurioita (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan).
- Alaraajojen ja keskivartalon lihastoimintoja tasapainottavat, vahvistavat, tukevat sekä liikkuvuutta lisäävät harjoitteet (ks. Alaraajan vaikutus lantion ja selkärangan asentoihin ja vakauteen).
- Tarvittaessa virheellisen kävelyn mallin korjaaminen.
- Kenkäohjaus ja harjoitteet sisäkaaren aktivoimiseksi ja vahvistamiseksi, jos lapsella ilmenee myös kantaluiden virheellinen kallistuminen, linttaan astuminen (ks. Toiminnallinen lattajalka ja sen hoito, Lapsen ja nuoren kenkien hyvät ominaisuudet–Lapsen ja nuoren urheilukenkien valinta).
- Ravitsemusopastusta terveydenhoitajalta tai ravitsemusalan asiantuntijalta tukemaan lapsen painon pudotusta.