Pihtipolvi-asennossa (genu valgum, knock-knee, X-Beine) polvet lähenevät/koskettavat toisiaan, jalkaterät osoittavat suoraan eteen ja sisäkehräsluiden etäisyys toisistaan on normaalia suurempi.

Aiheuttajat

  • Pihtipolvet ovat osa lapsen alaraajojen normaalia kehitystä (fysiologiset pihtipolvet).
  • Lapsen ylipaino voimistaa asentoa ja ylläpitää sitä normaalia pidempään.
  • Leikkiasennoista koukussa olevien polvien välissä istuminen (ns. w-asento) ja nukkuma-asento, jossa lapsi nukkuu vatsalla sääret sisään kiertyneinä, ylläpitävät normaalia pidempään pihtipolviasentoa (yhteys reisiluun deklinaatiokulman muutokseen).
  • Pihtipoviasentoon liittyy usein toiminnallinen lattajalka, missä kantaluu kallistuu virheellisesti (linttaan astuminen, ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet, Lasten alaraajojen ja jalkaterien asentopoikkeamat ja nivelten yliliikkuvuus, Toiminnallinen lattajalka ja sen hoito).
  • Toistuvasti kuormittava liikunta- ja urheilu, missä ponnistetaan ylös ja hypätään alaraajan/alaraajojen päälle (esimerkiksi taitoluistelu, kori- ja lentopallo) saattavat voimistaa ja ylläpitää asentoa normaalia pitempään, sekä lisätä vammariskiä ja pysyviä nivelvaurioita myöhemmällä iällä luuston kehityksen ollessa vielä kesken (ks. Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen).

Tunnistaminen

  • Noin kahden vuoden ikäisellä pihtipolvisuus alkaa näkyä (kuvat , Lasten alaraajojen ja jalkaterien asentopoikkeamat ja nivelten yliliikkuvuus).
  • Voimakkaimmillaan asento on 3–4-vuotiaana, minkä jälkeen alkaa alaraajojen oikeneminen.
  • Osalla asento oikenee kouluun mentäessä, noin 7–8-vuotiaana. Tällöin alaraajojen asento vastaa aikuiselle tyypillistä ihanteellista linjausta (ks. kuvat Alaraajojen linjauspoikkeamat ja Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia). Jos asento ei ole oiennut 10 ikävuoteen mennessä, kannattaa mennä tutkimuksiin.
  • Pituuskasvun aikana asento saattaa voimistua ja esiintyä vielä 13–14-vuotiaalla.
  • Kävelyn tai juoksun malli muuttuu: liikkuminen on kömpelöä, lapsi kompastelee, valittaa väsymistä, raajojen iskunvaimennus heikkenee (taulukko ).
  • Koululiikunnassa lapsen kehon hallinta (koordinaatio) on ikätasoista heikompaa, lapsi jopa välttelee liikuntaa (ks. Liikehallinnan harjoittaminen).
  • Ylipaino ja pihtipolviasento yhdessä lisäävät merkittävästi polvien ja alaraajojen kuormitusta. Seurauksena voi ilmetä nilkka-, polvi- ja alaselän kipuja ja vammoja.
  • Jos pihtipovien yhteydessä esiintyy kantaluun asentomuutos (toiminnallinen lattajalka, linttaan astuminen), kengät kuluvat sisäsyrjältä normaalia enemmän (ks. Toiminnallinen lattajalka ja sen hoito).
  • Lapsi leikkii useimmiten w-asennossa (istuu polvet koukussa jalkojen välissä (ohjeen kuva ). Taustalla voi olla alentunut kehon lihasjänteys (tonus), heikko keskivartalon hallinta tai aistien ali- tai yliherkkyys. Tämä voi hidastaa motoristen taitojen kehitystä ja heikentää lonkan, polven ja nilkan luuston sekä lihasten tasapainoista kehitystä sekä lisätä lattajalkaisuutta (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).
  • Yleinen nukkuma-asento: vatsalla, polvien päällä koukussa, peppu ylhäällä tai vatsalla alaraajat kiertyneinä sisään (vaikutus lonkan, sääriluun ja jalkaterän asentoon). Tämä voi hidastaa pihtipolvien oikenemista ja muuttaa jalkaterän toimintoja.
  • Jos polvien asento ei oikene kouluun mentäessä, taustalla voi olla esimerkiksi polvia voimakkaasti kuormittava liikunta-, urheiluharrastus tai sairausperäinen tila.
  • Toispuolinen pihtipolviasento on poikkeava ja vaatii jatkotutkimuksia.
Kuva

Pihtipolvet. Pihtipolvisuus alkaa näkyä lapsella noin kahden vuoden iässä. Asennon tulisi oieta 10 ikävuoteen mennessä.

Kuva

W-asento. Jalkojen välissä istuminen on helppoa, koska reisiluut ovat sisäkierrossa leikki-ikään asti. Usein käytettynä asento voi heikentää keskivartalon hallintaa ja tasapainon kehitystä. Jalkaterät sisäänpäin kävely voi myös pitkittyä. Leikkiasentojen vaihtelu on suositeltavaa.

Omahoito

  • Valokuvin ja videoiden välityksellä voi seurata polvien asentomuutoksen kehitystä. Sisäkehrästen välisen etäisyyden muutosta voi arvioida mittaamalla mittanauhalla.
  • Oman ohjauksen tueksi on hyvä hakea ohjeita lapsen alaraajojen kehityksen tukemiseen (ks. Lapsen alaraajojen ja motoriikan kehityksen tukeminen) jalkaterapeutilta tai fysioterapeutilta (ks. Jalkaterapeutti: asiantuntemus ja työskentely, Fysioterapeutit: asiantuntemus ja työskentely, Jalkaterä- ja alaraaja (podiatria) fysioterapeutit: asiantuntemus ja työskentely). Ei ole tutkittua tietoa, että kaikkien lasten pihtipolviasento oikenisi itsekseen tiettyyn ikävuoteen mennessä.
  • Hyviin leikkiasentoihin ohjaaminen: esimerkiksi täysistunta, risti-istunta, sivuistunta, haaraistunta, istuminen jakkaralla tai pallon päällä.
  • Nukkuma-asento: ohjataan lempeästi pois epätoivotusta asennosta.
  • Lapsen motorisen kehityksen, kehon hallintaa ja lihasjänteyttä tuetaan monipuolisesti.
    • Ryömintä, konttaus (eteen-taakse), kottikärrykavely, karhunkävely, paljasjalkakavely, kiipeily
    • Monipuoliset asennot vaippoja vaihdettaessa sekä lasta kannettaessa ja nosteltaessa.
  • Vältetään tai käytetään harkiten lasta passivoivia ja kehitystä viivästyttäviä apuvälineitä ja leluja (hyppykiikku, kavelytuoli, babysitteri, bumbo-istuin, turvaistuin, lelumatto).
  • Liikunta- ja urheiluharrastusten valinta: kehoa symmetrisesti kuormittavat lajit tukevat luiden ja pehmytkudosten kehityksen ohella motorista kehitystä; esimerkiksi uinti, pyöräily, hiihto, laskettelu, tanssi, suunnistus.
  • Alaraajojen linjausharjoitteet auttavat lasta hahmottamaan vähitellen kehittyvän, kaikkia alaraajojen niveliä tasaisesti kuormittavan linjausmallin.
  • Ylipainoisen lapsen ruokailutottumuksia pyritään muuttamaan.

Asiantuntijahoito