Luuston kehittyminen

Alaraajan pitkien luiden kasvu tapahtuu luiden molemmissa päissä sijaitsevissa kasvulevyissä (epifyysilevy). Kasvulevyt ovat rustoa ja näkyvät röntgenkuvassa tyhjänä kohtana (kuva ). Kasvulevyjen luutumisen aiheuttaa sukupuolihormonien erityksen lisääntyminen murrosiässä.

Kuva

Lapsen jalkaterän luut ovat vajaakasvuiset. Röntgenkuvassa näkyvät jalkapöytäluiden ja varvasluiden kasvulinjat. Nivelet eivät ole vielä kehittyneet.

Kasvulinja on muuta luuta heikompi alue, minkä vuoksi lapselle voi esimerkiksi kaatumisen seurauksena syntyä kasvulinjan kautta kulkeva murtuma. Kasvu voi joskus korjata murtuman aiheuttamaa virheasentoa, mutta murtuma voi myös häiritä tai jopa pysäyttää luun kasvun (kuva ).

Kuva

Jalkaterän luiden luutuminen. Luutumiskeskusten ilmestyminen ja luiden kasvulinjojen sulkeutuminen ilmentävät eroja luiden kehitysaikataulussa.

Raajojen kasvulevyihin kohdistuva epäsymmetrinen kuormitus voi muuttaa luun kasvusuuntaa. Toispuolinen raajan asentopoikkeama on syytä selvittää, koska taustalla voi olla neurologinen tai trauman seurauksena tapahtunut kasvulevyn vaurio.

Vastasyntyneellä on nilkassa ja jalkaterässä luiden tilalla rustoisia rakenteita. Pikkulapsen jalasta otetussa röntgenkuvassa näkyvät jalkapöytä- ja varvasluiden kasvulinjat (kuva ). Luiden kehittyminen ja luutuminen tapahtuu tietyn luutumisjärjestyksen ja aikataulun mukaan (kuva , taulukko Esimerkki kantaluun (os calcaneus) kehittymisestä ja luutumi). Esimerkiksi vaajaluiden kasvutumakkeiden luutuminen alkaa 1–2 vuoden iässä ja veneluun kasvutumake 2–4 vuoden iässä.

Pitkien jalkapöytäluiden ja varpaiden kasvutumakkeiden luutuminen alkaa 1–5 vuoden iässä ja seesamluiden noin 9–11 vuoden iässä. Ensimmäisen jalkapöytäluun luutumiskeskukset yhdistyvät noin 17–20-vuotiaana. Jalkaterien pituuskasvun päättymisestä huolimatta luiden luutuminen jatkuu vielä vuosia.

Pehmytkudosten kehittyminen

Pehmytkudosten kehittyminen vaikuttaa lapsen tuki- ja liikuntaelimistön kehitykseen. Imeväisiässä pehmytkudosten elastisten säikeiden määrä on suurempi verrattuna kollageenisäikeiden määrään. Elastiset pehmytkudokset helpottavat lapsen liikkumista. Rakenteita ja toimintoja korjaavat hoidot ovat tehokkaampia lapsuudessa kuin myöhemmällä iällä.

Elastisten säikeiden väheneminen alkaa jo toisen ikävuoden aikana. Niiden hävitessä vähitellen kokonaan tilalle kehittyy kollageenisäikeitä.

Kollageeni on tukikudoksen yleisin säiemäinen proteiini. Sitä esiintyy muun muassa luussa, rustossa, jänteissä ja ihossa. Kollageenisäikeet ovat aluksi ohuita ja ilman poikittaisia yhteyksiä, joten niiden vetolujuus on vajaa. Iän lisääntyessä säikeiden elastisuus vähenee ja vetolujuus lisääntyy.

Pehmytkudokset ovat valmiit noin 5–6-vuotiaana.

Lapsen lihaskudos on vesipitoisempaa kuin aikuisen, ja siitä syystä lihakset väsyvät helposti. Vähäinen valkuaisen määrä heikentää lihasten supistumiskykyä ja elastisuutta. Tyttöjen ja poikien lihasvoima lisääntyy voimakkaimmin murrosiässä. Voiman lisääntymiseen vaikuttavat hermoston kypsyminen, lihasmäärän suureneminen ja harjaantuminen.

Kasvupyrähdyksen aikana luiden pituuskasvu on nopeampaa kuin lihasten kehittyminen. Tällöin lapsen ja nuoren nivelet jäykistyvät, lihaskireydet tuntuvat voimakkaina, jopa kivuliaina ja kehon fyysinen kuormittaminen saattaa tuntua työläältä.

Taulukko 1. Esimerkki kantaluun (os calcaneus) kehittymisestä ja luutumisesta sikiövaiheesta aikuisuuteen.
Luutumiskeskuksen ilmestyminen
  • 5–6. raskauskuukausi
Kantaluun takaosan kasvulinjan luutuminen
  • 6–10-ikävuoden välillä
Kantaluun takaosan yhdistyminen etuosaan
  • 14–16-vuotiaana
Kantaluu täysin luutunut
  • noin 17–20-vuotiaana
Luun takaosa kasvaa etuosaa nopeammin.
Luu tarvitsee kuormitusärsykkeitä kasvaakseen riittävän suureksi: lapsen mahdollista varvaskävelyvaihetta ei kannata sallia kovin pitkään.
Luun kehitysvaiheiden ajan kantaluu altistuu vaurioille.