Lasten ja nuorten jalkavaivoista suuri osa on yhteydessä puutteelliseen tai vääränlaiseen jalkojen omahoidon toteuttamiseen (taulukko Lasten alaraajojen ja jalkaterien asentopoikkeamat ja nivelten yliliikkuvuus, artikkeli Iho- ja kynsimuutokset lapsilla ja nuorilla). Hoitamattomien vaivojen taustalla on tiedon puute lasten ja nuorten jalkavaivoista, niiden yleisyydestä sekä jalkojen omahoidon sisällöstä ja toteuttamisesta (taulukko Jalkojen omahoidon merkitys ja sisältö).
Puutteellisen tai virheellisen jalkojen omahoidon seurauksena esiintyy iho- ja kynsimuutoksia, jalkainfektioita sekä jalkaterän- ja varpaiden asentopoikkeamia (ks. Iho- ja kynsimuutokset lapsilla ja nuorilla).
Lasten ja nuorten jalkavaivat ja erityisesti jalkakivut ovat yleisiä. Koko kasvukauden jalkaterät ovat erityisen alttiit jalkavaivojen kehittymiselle, koska pehmeä ja helposti muokkautuva rustokudos on herkkää vaurioille (ks. Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen, Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet).
Kenkien vaikutukset
Suuri osa lasten ja nuorten kengistä haittaa jalkaterän ja varpaiden normaalien toimintojen kehitystä. Kengät muuttavat lapsen luonnollista liikkumisen mallia, vaikeuttavat alustasta saatavia tuntoaistimuksia ja muovaavat luisia rakenteita. Kengät voivat hidastaa tai heikentää jalkaterän rakenteiden kehitystä ja heikentää tasapainoa sekä vaikeuttaa lapsen kävelyä (ks. Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen, ).
Kasvavat jalat ovat erityisen alttiit jalkavaivojen kehittymiselle, koska jalkaterän luiden luutuminen jatkuu vielä pitkään jalkaterän pituuskasvun päättymisen jälkeen (ks. Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen, Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet). Lapsen ja nuoren jalkaterät ja varpaat muotoutuvat helposti poikkeaviin asentoihin väärän kokoisissa ja mallisissa sukissa ja kengissä. Koska hermosto ei ole vielä kehittynyt riittävästi, jalat tottuvat kengissä jatkuvaan ahtauteen ja puristukseen.
Pienten kenkien vaikutukset varpaille. Pienet kengät pakottavat varpaat suppuun ja koukkuun aiheuttaen erilaisia varpaiden asentopoikkeamia sekä kynsivaivoja. Kuva: www.kinderfuesse.com.
Vaikutukset jalkaterän liikkeisiin ja kävelyyn
Kenkien käyttö muuttaa jalkaterien toimintoja paljain jaloin liikkumiseen verrattuna. Kengillä liikuttaessa tasapaino ja pystyasennon kontrolli heikkenevät ja askelluksen malli muuttuu.
Korot muuttavat jalkapohjan kuormitusta, estävät varpaiden työntötoimintoja ja nilkan koukistumista, mikä lyhentää ja heikentää akillesjännettä. Lisäksi kengät rajoittavat jalkaterän etu- ja takaosan välistä kierteistä liikettä (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan, kuva Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia) ja lihasten toimintoja sekä muuttavat jalkapohjassa olevan kantakalvon toimintamekanismia alentaen merkitsevästi sisäkaaren joustavuutta ja iskunvaimennusta (taulukko Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito).
Lasten kengät ovat usein erittäin paksupohjaisia. Paksu kengän pohja estää päkiän luonnollisen taipumisen. Kun päkiä ei taivu, jalkaterän ja varpaiden toiminnot heikkenevät ja kävelyn malli muuttuu (ks. Kengän pohjan vaikutus jalkaterveyteen).
Liian pienen koon vaikutukset
Lapsen ja nuoret käyttävät yleisesti 1–2 numeroa liian pieniä kenkiä. Pienet kengät vahingoittavat lasten jalkaterien kasvua ja kehitystä, estävät jalkaterien toimintoja, lisäävät jalkapöytäluiden ja varpaiden asentopoikkeamien, vaivaisenluiden sekä vasaravarpaiden riskiä (kuva ). Myös pienet ja kiristävät sukat voivat muuttaa varpaiden asentoja (ks. Sukkien jalkaterveyttä heikentävät ja edistävät ominaisuudet, Lasten ja nuorten sukat).
Lapsen jalkaterä on päkiästä erittäin leveä (kuva Jalkaterän mallin ja torsio kehittyminen) ja pieniä kenkiä käytettäessä rustoiset jalkaterät muovautuvat helposti huonoon asentoon (ks. Alaraajan ja jalkaterän luuston ja pehmytkudosten kehittyminen).
Kengän kapea ja matala kärki voi aiheuttaa kynsilevyyn painetta ja ohjata lapsen pehmeitä kynsiä kasvamaan alaspäin. Kynnen malli muuttuu tällöin kuperaksi. Kynnen reunaan kohdistuva paine lisää kynnen sisäänkasvun riskiä.
Liian iso tai puutteellisesti nauhoitettu kenkä
Liian isossa kengässä jalkaterä työntyy kengän kärkeen aiheuttaen pysyviä varpaiden asentopoikkeamia ja kynsivaivoja. Isovarpaan tyvinivel kuormittuu liikaa, kun se joutuu taipumaan väärästä kohdasta. Varvastyöntö ei onnistu ja kävelyn malli muuttuu. Isot kengät voivat lisätä kompastelua ja kaatumisia (ks. Kengän istuvuuden vaikutusjalkaterveyteen).
Kun kengännauhat jäävät sitomatta tai ovat liian löysällä, jalkaterä liikkuu kengässä sivu- ja pituussuunnassa aiheuttaen liiallista jännitystä jalkaterässä. Kenkä pysyy jalassa varpaita koukistamalla. Koukkuvarpaiden riski lisääntyy (ks. artikkelit Kenkien nauhoitustekniikat, Vasaravarpaiden ehkäisy ja hoito, kuva ).
Ihovaivat
Hengittämätön sukka- ja kenkämateriaali ja pienet kengät yhdessä lisäävät jalkojen hikoilua ja ihorikkojen sekä jalkainfektion riskiä (ks. Kengän materiaalin ja painon vaikutus jalkaterveyteen, Sukkien jalkaterveyttä heikentävät ja edistävät ominaisuudet). Mitä umpinaisempi kenkä on, sitä korkeampi on sisälämpötila ja kosteusprosentti. Ihovaivoja aiheuttavat myös kenkämateriaalit, kuten ftalaatti (ks. Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen).
Liikkumattomuus ja yksipuolinen liikunta
Motorisia taitoja ja peruskestävyyttä kehittävän arkiliikunnan vähentyminen ja ruutuajan lisääntyminen vaikuttavat lasten kudosten sietokykyyn sekä mukautumiseen lisäten vammariskiä. Liian kuormittava, yksipuolinen ja toistuva lajiharjoittelu aiheuttaa alaraajojen rasitusvammariskin suurentumista (ks. Lapsen alaraajojen ja motoriikan kehityksen tukeminen, Lasten alaraajoissa ilmenevät rasitusvammat ja vammojen ehkäisy).
TULE-vaivat, ylipaino ja vähäinen liikunta tai liikkumattomuus ovat yhteydessä toisiinsa. Ylipaino vaikuttaa jalkaterän kehitykseen sekä muuttaa alaraajojen toimintoja ja kävelyä. Ylipainoisilla on normaali- tai alipainoisia enemmän muun muassa jalkaterä-, polvi- ja selkäkipuja sekä rakkoja, hiertymiä ja hankaumia. Lisääntynyt kuormitus ja asentopoikkeamat lisäävät alaraajojen ja jalkaterien nivelvaivojen riskiä (ks. Jalkaterveyteen vaikuttavat tekijät).
