Osgood-Schlatterin tauti

Osgood-Schlatterin tauti on yleisin nuorten rasitusvammoista. Oirekuvalle tyypillisiä löydöksiä ilmenee yhdellä kymmenestä noin 9–15-vuotiaasta lapsesta, erityisesti urheilevilla lapsilla. Oireita ovat rasituskipu, turvotus, kuumotus ja kosketusaran kyhmyn kasvaminen sääreen. Kipua tuntuu juostessa, hypyissä ja portaissa kävellessä.

Jälkitilana voi syntyä irtokalkkeuma jänteen kiinnityskohdan alapuolella. Se aiheuttaa oireita sääriluun etukyhmyyn hyppiessä, polvillaan ollessa, kyykistyessä. Hoitona on rasituksen muokkaaminen oirekuvaa helpottavaksi kuitenkin säilyttäen lapselle tutun fyysisen aktiivisuuden osana arkea. Kuntouttavan kuormituksen säätelyn annoksista ei ole selkeää yksimielisyyttä, mutta pitkään kestävä fyysinen inaktiivisuus voi aiheuttaa ikäviä seurauksia. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkitys korostuu jos oirekuva pitkittyy. Paranemisen odoteaika on pitkä, minimissään puoli vuotta joskus jopa puolitoista vuotta ja osassa seurantatutkimuksia vastaavia oireita on ilmentynyt vielä neljä vuotta diagnoosista.

Ajoittain Osgood-Schlatterin taudin taustalla saattaa olla toiminnallinen häiriö alaraajan linjauksessa, joka aiheuttaa toistuvaa kuormituksen epäsymmetriaa sekä polvilumpion jänteeseen että sen kiinnityskohtaan sääriluun kyhmyssä. Linjaushäiriö voi syntyä alaraajan tai polven liiallisesta kiertymisestä sisään- tai ulospäin varsinkin keskitukivaiheen, mutta myös ponnistusvaiheen aikana (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan). Rasituksen lisääminen korostaa linjaushäiriötä. Joskus taudista jää prominoiva luurakenne sääriluun kyhmyyn.

Sinding-Larsenin tauti

Erotusdiagnostisesti on hyvä huomioida, että Sinding-Larsenin tauti aiheuttaa vastaavan tyyppisiä rasitukseen liittyviä oireita kuin Osgood-Schlatterin taudissa, mutta kipu tai tulehdus paikantuu enemmän polvilumpion jänteen yläpäähän ja sen kiinnityskohtaan polvilumpion alakärjessä. Oireet alkavat usein noin 8–12 vuoden iässä eli hieman nuorempana kuin Osgood-Schlatterin taudissa.

Severin tauti

Severin tauti on toiseksi yleisin lasten ja nuorten rasitusvammoista. Vaiva on yleensä molemmissa kantaluissa. Kantaluun sivulla ilmenee turvotusta ja painettaessa arkuutta. Kipu on pahinta liikunnan jälkeen.

Akuuttivaiheessa suositellaan urheilua ja liikuntaa vähennettävän. Vapautus koululiikunnasta (jos kipuja) määräajaksi. Kantakorotus pohjelihaksen kuntoutus ja pohjalliset voivat lievittää kipuja (ks. Jalkaterien toimintaa ohjaavat pohjalliset, taulukko Yleisimmät urheilevien lasten ja nuorten alaraajan rasitusva).

Luunmurtumat

Luunmurtumat ovat kasvuikäisillä tavallisempia kuin aikuisilla, koska lapsen luukudos on joustavampaa ja pehmeämpää kuin aikuisella. Muuta luuta heikompi kasvurusto altistaa vaurioille.

Kasvuvyöhykkeen vaurioituminen murtuman yhteydessä voi johtaa häiriintyneeseen pituuskasvuun tai esimerkiksi kahden sentin pituuseroon reisiluussa. Kasvuruston osittaisen vaurioitumisen seurauksena luu voi kasvaa vinoon.

Nuoren luusto lujittuu vielä pitkään pituuskasvun päättymisen jälkeen, tytöillä 17–18-vuoden ja pojilla vähintään 20-vuoden ikään asti. Selän alueen luuston lopullinen lujittuminen tapahtuu vasta noin kaksi vuotta pituuskasvun päättymisen jälkeen. Silloin luuston puolesta on valmius aikuismaisen voimaharjoittelun aloittamiseen.

Suurin osa rasitusvammoista kohdistuu alaraajoihin. Riittävän kauan toistuva, yksipuolinen tai liiallinen kehoon kohdistuva kuormitus aiheuttavat kudokseen vähitellen mikroskooppisia rakenteellisia muutoksia. Oireet ilmenevät vasta, kun vaurioalue on kasvanut riittävän laajaksi.

Rasitusvammojen määrän lisääntymisen syitä ovat ohjattuun urheiluun osallistuvien nuorten määrän kasvu, huippu-urheiluun osallistuminen yhä nuorempana, heikko liikuntatausta ennen urheilun aloittamista, liian varhainen erikoistuminen yhteen lajiin sekä lapsen ja nuoren yksilöllisen kehityksen huomiotta jättäminen.

Urheiluseurassa pääpaino on lajin harjoittelemisessa, eikä aikaa yleisten liikuntataitojen ja kehonhallinnan parantamiseen ole. Junioriurheilijoiden perustaidot ovat yksipuolistuneet ja harjoitettavuus on heikentynyt.

Jos kasvavaa elimistöä kuormitetaan liikaa ja lihashuolto on puutteellista, kehon lihaksisto ajautuu epätasapainoon.

Rasitusvammojen ehkäisy

Vammojen ehkäisyyn tähtäävän harjoittelun tulisi olla osa viikoittaista harjoittelua, ympäri vuoden, erityisesti vammoille paljon altistavissa lajeissa. Urheiluvammojen riskiä pienensivät voimaharjoittelu: oman kehon painolla tehtävät askelkyykyt, keskivartalon pidot ja hypyt sekä eksentrinen voimaharjoittelu, jossa keskitytään liikkeiden jarrutusvaiheeseen (taulukko Alaraajojen rasitusvammojen ehkäisy lapsilla ja nuorilla).

Vammoja ehkäisevät myös asentotuntoharjoittelu (ks. Liikehallinnan harjoittaminen), esimerkiksi tasapainoilu pehmeällä alustalla tai tasapainolaudalla sekä yhdistelmäharjoittelu: voima-, hyppely-, tasapaino- ja tekniikkaharjoitukset. Staattisilla venytyksillä ei ole havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta urheiluvammojen ehkäisyyn. Venyttely kuitenkin lisää nivelten liikkuvuutta, mikä on tärkeää urheilun lisäksi arkiliikkumisessa (ks. Alaraajojen liikkuvuuden harjoittaminen).

Nuorten urheilijoiden keskuudessa spiraalidynaamiset harjoitteet on koettu mielekkäiksi ja tarkoituksenmukaisiksi (ks. Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana, Spiraalidynaamisia jalkaterän perusharjoitteita).

Murtumia voidaan ehkäistä monipuolisella liikunnalla ja ruokavaliolla.