• Kaarijalan (pes cavus) eli korkeakaarisen jalan tukipinta on pieni, vain päkiä ja kantapää (ks. kuva Jalkaterien määritys jalkakaarien mukaan).
  • Kaarijalka on matalakaarista jalkaa selvästi heikompi ja tekee kävelystä jäykkää.
  • Kaarijalka on lisääntymässä lasten ja nuorten keskuudessa. Syytä ei tiedetä.
  • Joka viidennelle kaarijalka aiheuttaa kipuja.
  • Kaarijalka voi olla perinnöllinen, se voi kehittyä jalkaterän toimintojen poikkeamista tai liittyä johonkin neurologiseen sairauteen.

Tunnistaminen

  • Kaarijalka voi olla joustava, jäykkä tai yliliikkuva.
  • Joustavan kaarijalan jalkapohjan jännekalvo venyy kuormittuessaan ja aiheuttaa kantakipua.
  • Kaarijalassa jalkapohjan tukipinta on normaalia paljon pienempi; kantaluu kuormittuu usein vain ulkoreunalta, sisäkaari on korkea eikä se kuormitu lainkaan ja päkiässä kuormitus painottuu isovarpaan alueelle.
    • Voimakkaan kaarijalan ulkoreuna ei kuormitu lainkaan.
  • Pieni tukipinta lisää kantapäähän ja jalkaterän etuosaan kohdistuvaa kuormitusta.
  • Kaarijalassa esiintyy jalkaterän etuosan kiputiloja ja väsymistä, varpaiden taakse vetäytymistä ja vasaravarpaita, vaivaisenluuta sekä ihomuutoksia.
  • Kun varpaat vetäytyvät koukkuun, päkiän iskuja vaimentava rasvapatja liukuu varpaiden alle ja päkiä aristaa.
  • Jäykän kaarijalan lihakset ovat ylijännittyneet (kohonnut lihastonus) ja jalkapohjan jännekalvo on kireä.
  • Jalkaterän keskiosan luisten rakenteiden liikkuvuus on alentunut ja jalkaterän spiraalimainen liike puuttuu (kuva Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia).
  • Alaraajan ja jalkaterän heikentynyt iskunvaimennus lisää pohjelihasten kireyttä, alaraajojen väsymistä sekä polvien, lonkan ja lannerangan kipuja.
  • Kävelyvaikeutta lisäävät päkiäkipu ja nilkan koukistusvajaus (ks. Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito).

Omahoito

Asiantuntijahoito