Liian kireä kaksoiskantalihas

Toiminnallisen ylipronaation voi aiheuttaa ulkoreunaltaan liian kireä kaksoiskantalihas (m. gastrocnemius) kiertämällä akillesjänteen välityksellä kantaluun etureunaa sagittaalitasolla plantaarifleksioon. Samalla kantaluu kääntyy frontaalitasolla korostuneeseen eversioon ja kantaluun etureunan liike keskilinjasta ulospäin lisääntyy.

Pitkä pohjeluulihas (m. peroneus longus) sekä ensimmäisen varpaan pitkä koukistajalihas (m. flexor hallucis longus) ovat tärkeimpiä lihaksia, jotka kontrolloivat kantaluun liikettä sagittaali- ja frontaalitasolla. Keskitukivaiheessa lihakset sallivat kantaluun etureunan liikkeen keskilinjasta ulospäin sekä kokonaisuutena kantaluun kääntymisen eversioon, jolloin jalkaterän ulkoreunalla myös kuutioluu sekä koko viides säde kiertyvät eversioon.

Jalkaterän sisäreunalla tilanteeseen liittyy telaluun etuosan korostunut liike plantaarifleksioon ja inversioon sekä telaluun etuosan lisääntynyt liike keskilinjasta sisäänpäin. Seurauksena veneluu ja siten koko ensimmäinen säde kiertyvät inversioon ja nousevat dorsaalifleksioon suhteessa telaluuhun ja jalkaterän takaosaan. Käytännössä veneluu sekä ensimmäisen säteen tyviosa laskeutuvat alaspäin kohti alustaa.

Mikäli edellä mainittujen lihasten toiminnassa on epäsymmetriaa, eivät takimmainen säärilihas (m. tibialis posterior), varpaiden koukistajalihakset sekä jalkapohjan lyhyet lihakset pysty vastustamaan kireitä pohjelihaksia, jolloin sisäkaari madaltuu liikaa. Mikäli edellä kuvatun lisäksi jalkaterän alueen nivelistö rakenteeltaan on jostain syystä löysä, korostuu kireän kantalihaksen aiheuttama kuormitusvirhe merkittävästi.

Rakenteellinen etuosan varus ja toiminnallinen etuosan supinaatio

Rakenteellinen etuosan varus tai toiminnallinen etuosan supinaatio voivat myös olla toiminnallisen ylipronaation taustalla. Ne aiheuttavat toiminnallisena kompensaationa kantaluun kääntymisen alemman nilkkanivelen suhteen liian suureen eversioon (kokonaisuutena pronaatioon), jolloin myös jalkaterän keskinivelen vinon akselin suhteen syntyy liian suuri pronaatio. Takaosan korostunutta pronaatiota voi osaltaan ylläpitää varpaiden pitkä ojentajalihas (m. extensor digitorum longus), joka on vahva pronaattori. Taka- ja keskiosan korostunut pronaatio pitävät etuosan supinaatiossa, johon saattaa liittyä ensimmäisen säteen toiminnallisesti korostunut dorsaalifleksio. Säde voi olla myös rakenteellisesti dorsaalifleksiossa.

Kantaluun eversio ja ensimmäisen säteen pitkittynyt dorsaalifleksio lisäävät etummaisen säärilihaksen (m. tibialis anterior) kireyttä, mikä pitkään jatkuessaan saattaa aiheuttaa jalkaterän etuosan kiertymisen toiminnalliseen supinaatioon. Telaluun laskeutuminen liian alas päästää sääriluun liukumaan eteenpäin, jolloin ylemmässä nilkkanivelessä syntyy suurentunut dorsaalifleksio. Veneluu (navicular drop) laskeutuu alaspäin, sisäkaari madaltuu normaalia enemmän ja koko jalkaterässä syntyy toiminnallinen ylipronaatio.

Kengän aiheuttama

Joskus ylipronaatio voi syntyä ulkoisen tekijän eli kengän vaikutuksesta. Kengän pohja toimii ikään kuin negatiivisena vipuvartena, joka mahdollistaa kengän ja sen sisällä olevan jalkaterän liian suuren kiertymisen pronaation suuntaan. Tässä yhteydessä on syytä selvittää, tapahtuuko ylipronaatio jalkaterän nivelten toiminnassa vai antaako kengän välipohja liikaa periksi. Toisin sanoen kengän sisällä kantaluu voi myös olla suorassa ja normaalissa asennossa (ks. Juoksukenkien rakenne, kuva ).

Staattinen ylipronaatio

Staattisella ylipronaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tilannetta, jossa kantaluut seisoma-asennossa ovat valguksessa ja sisäkaaret madaltuvat normaalia enemmän.

Kävelyssä keskitukivaiheen aikana tilanne kuitenkin "korjaantuu" itsestään, jolloin kantaluut pysyvät takaa katsottuna suorina, mutta sisäkaaret madaltuvat edelleen normaalia enemmän. Joskus kantaluut saattavat toiminnallisesti kääntyä jopa varuksen suuntaan. Kantaluiden varuksesta huolimatta jalkaterien sisäkaarissa saattaa esiintyä toiminnallista kaarien madaltumista (kuva ).