Ihomuutokset

Alaraajojen, jalkaterien ja varpaiden virheasentoihin ja muuttuneeseen jalkapohjien kuormitukseen liittyy usein iho- ja kynsimuutoksia. Mekaanisten tekijöiden lisäksi ihomuutokset voivat olla bakteerien (ruusu), sienten (jalkasilsa) tai virusten (syylä) aiheuttamia. Myös jotkut sairaudet aiheuttavat iho-oireita.

Tarkistettu jalkojen omahoito sekä ihosuojainten ja apuvälineiden käyttö riittävät useimmiten hoidoksi (taulukko Jalkavaivojen asiantuntijahoito omahoidon tukena). Ellei muutos parane kahden viikon hoidon jälkeen, on syytä hakeutua jalkaterapeutin tai jalkojenhoitajan tai muun terveydenhuollon asiantuntijan vastaanotolle. Diabeetikon tulee hakeutua hoitoon kahden päivän kuluessa ihorikon tai kynsimuutoksen ilmaantumisesta.

Kynsimuutokset

Kynsissä voi esiintyä värin, koostumuksen ja muodon muutoksia. Ne voivat johtua ulkoisista, mekaanisista syistä (esimerkiksi trauma, ahdas kenkä), virheellisestä jalkojen omahoidosta, sisäisistä syistä (infektiot, ihosairaudet, yleissairauden ensi- tai jälkioire) tai perinnöllisistä tekijöistä.

Jos kipu haittaa kenkien käyttöä, liikkumista tai kipualue laajenee, kannattaa hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle.

Paksu kynsi (ks. Paksuntuneen kynnen hoito), lohjennut kynsi (kynsipiikki), kynnenalainen verenvuoto (ks. Kynnenalaisen verenvuodon ehkäisy ja hoito) tai kynnen painuminen kynsivalliin (sisäänkasvanut kynsi, ks. Sisäänkasvaneen kynnen ehkäisy ja hoito) ovat tavallisimpia jalkojen kiputiloja. Omahoidoksi riittää paineen poistaminen varpaan ja kynnen alueelta siirtymällä käyttämään tilavampia kenkiä. Kipua voi helpottaa varpaiden erottajalla.

Jalkainfektiot

Jalkainfektioilla tarkoitetaan säärien ja jalkaterän ihon tai varpaankynsien tai ihonalaiskudoksen infektioita (ks. Jalkainfektiot, niiden aiheuttajatja ehkäisy). Vastustuskykyä heikentävät korkea ikä, sairaudet, huono ravitsemus, jotkin lääkehoidot ja raskaat hoidot (mm. pitkäaikainen antibioottihoito, leikkaus, sädehoito). Heikentyneen vastustuskyvyn lisäksi huono jalkahygienia (ks. Jalkojen pesu ja kuivaus) voi laukaista jalkainfektion.

Infektioiden aiheuttajia ovat bakteerit (ruusu ks. Ruusu), silsasienet (jalkasilsa, kynsisilsa ks. Kynsisienen hoito) ja virukset (syylä ks. Syylän hoito). Näitä mikrobeja on kaikkialla: lattioilla, kosteissa ja kuivissa tiloissa, sukissa ja kengissä.

Infektiot ovat pääsääntöisesti ehkäistävissä, kun huolehditaan jalkojen puhtaudesta (ks. Jalkojen pesu ja kuivaus) ja ihon rasvauksesta (ks. Jalkojen ja säärien ihon rasvaus), lyhennetään varpaankynnet oikein (ks. Varpaankynsien hoito) ja pidetään varvasvälit ehjinä ja kuivina (ks. Varvasvälihautuman hoito). Suojatossujen käyttö on paikallaan muun muassa matkoilla hotellihuoneissa ja uimahallissa.

Jalkakivut

Jalka- ja säärikipu on aina hälytysmerkki, ei pelkästään rasittumisoire. Kipua välttääkseen ihminen muuttaa jalkaterän kuormitusta. Liikeketjun seurauksena säären ja reiden nivelten asennot sekä lihasten toiminnot muuttuvat, mikä johtaa epätasapainoon. Vastaavasti jos on selkä- tai lonkkakipuja, muutokset lihastasapainossa ja nivelissä tapahtuvat reiden, säären ja jalkaterän alueella. Kivut voivat johtua nivelen liiallisesta tai virheellisestä kuormittumisesta tai lihasepätasapainosta (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan).

Liikkumista rajoittavat päkiäkivut ovat naisten yleisimpiä jalkavaivoja. Osa päkiäkivuista on tilapäisiä, osa kroonisia. Akuutti kipu saattaa johtua lyhyillä, kapeakärkisillä tai korkeakorkoisilla kengillä kävelystä, mihin voi liittyä päkiäkovettuma. Muita päkiäkipujen syitä ovat levinnyt päkiä, päkiän rasvapatjan surkastuminen tai liukuminen varvaspoimuun, känsä ja hermojen puristuminen.

Varpaiden kiputilat ja virheasennot ovat pääsääntöisesti naisilla esiintyviä kenkäsairauksia (taulukko Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen). Neurologiset sairaudet ja neuropatia voivat johtaa varpaiden virheasentoihin myös miehillä.

Jalkaterän etuosan kivut, lattajalka, kantakivut sekä nilkan ja säären kivut ovat yleisiä. Ylipronaatiolla ihminen kompensoi monia poikkeavia jalkaterän toimintoja (ks. Toiminnallinen ylipronaatio). Jalkojen liiallista rasittumista voidaan ehkäistä pitämällä huolta alaraajojen lihastasapainosta ja oikeasta linjauksesta työssä, arkiaskareissa ja liikuntaharrastuksissa (ks. Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan).

Jalkaterien toimintoja voi tukea käyttämällä jalkaterveyttä edistäviä kenkiä (ks. Kengän istuvuuden vaikutusjalkaterveyteen) ja näin ehkäistä jalkaongelmien syntyä. Myös jalkojen omahoito on tärkeä osa vaivojen synnyn ehkäisyssä ja lievien vaivojen parantumisessa (ks. Jalkavaivojen ehkäisy ja omahoito).