Päällinen
Juoksukengän päällisen tehtävä on pitää jalkaterä paikallaan kengän sisällä. Päällysmateriaali on yleensä synteettistä materiaalia (esim. tex-kalvo), joka on hengittävää ja helposti puhtaana pidettävää. Lisäksi päällysmateriaali suojaa jalkaterää ulkoapäin tulevalta kosteudelta (taulukko Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen).
Kengän sisäpuolella käyttömukavuutta lisää joustavat ja pehmeät materiaalit, joita käytetään kantakapin sisäosassa sekä jalkapöytää vasten tulevassa läpässä. Läpän (iltti) tehtävä on helpottaa kenkien pukemista jalkaan. Se myös suojaa jalkaterän ihoa nauhojen aiheuttamalta hankaukselta. Nauhoitus on osa päällistä, joka pitkällä matkalla antaa jalkaterälle lisätukea sekä parantaa kengän istuvuutta (ks. Kenkien nauhoitustekniikat).
Tex on kengän vuoriin sekä päällisen sisäpinnalle laminoitava kalvo, joka on vesitiivis ja hengittävä. Kalvon huokostiheys on erittäin suuri ja yhden huokosen koko on noin 20 000 kertaa pienempi kuin vesipisara. Jalkaterässä syntyvä ylimääräinen lämpö ja kosteus pääsevät poistumaan kalvon läpi, sillä huokonen on noin 700 kertaa suurempi verrattuna vesihöyrymolekyyliin. Lisäksi materiaalin vedenpitävyys varmistetaan teippaamalla saumat (ks. Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen, Sukkamateriaalit ja kosteuden kuljetus).
Välipohja
Juoksukengän välipohja on kengän tärkein osa ja siellä sijaitsevat jalkaterän asentoon ja toimintaan sekä iskunvaimennukseen vaikuttavat rakenteet. Tavallisimmat välipohjassa käytettävät materiaalit ovat huokoinen etyylivinyyliasetaatti (EVA) ja polyuretaani (PU) tai niiden yhdistelmät.
Iskunvaimennusta tehostamaan on kenkään sijoitettu pääosin kantapään ja päkiän kohdalle ilma-, geelityynyjä tai erilaisia muovimateriaaleja, joiden käyttö riippuu kengän valmistajasta. Pakkanen ja kylmyys saattavat kovettaa joitakin välipohjan iskunvaimennusmateriaaleja, jolloin koko kengästä tulee kova. Nykyään iskunvaimennusmateriaalina käytetään myös poronia, jonka pakkasen kestävyys on kohtalaisen hyvä.
Välipohjassa sijaitsevat myös rakenteet, jotka estävät jalkaterässä liiallista joustoa. Kengän tekovaiheessa välipohjaan valetaan esimerkiksi kahta eri (EVA) kovuusluokan (shore) materiaalia. Usein kovempi materiaali on kengän sisäreunalla ja sitä kutsutaan jalkaterän liiallista joustoa estäväksi pronaatiotueksi. Ulospäin pronaatiotuki näkyy kengän välipohjan sisäreunassa ja on usein väriltään harmaa, ei kuitenkaan aina. Mitä pidemmällä matkalla kantapäästä kohti varpaita pronaatiotukea esiintyy, sitä jäykempi on kenkä.
Mitä enemmän kengässä on ulkopuolisia teknisiä komponentteja, sitä kauemmaksi mennään jalkaterän luontaisesta toiminnasta ja kuormituksesta. Kun jalkaterä vuosien saatossa totutetaan jatkuvaan ulkopuoliseen tuentaan, siitä poisoppiminen ja jalkaterän toiminnan kannalta tärkeiden lihasten aktivoiminen vaikeutuu.
Etyylivinyyliasetaatti
EVA on etyylivinyyliasetaatin sekä erilaisten kumien sekoitus. Se on erittäin joustavaa ja kevyttä levymateriaalia ja muistuttaa ulkonäöltään solukumia. EVA:a käytetään tyypillisesti eri kovuuksina kenkien välipohjissa. Suurissa lämpötiloissa etyylivinyyliasetaatti on taipuvainen kutistumaan, sen vuoksi kengät, joiden välipohja on tehty EVA:sta, tulee kuivattaa huoneenlämmössä. EVA on heikko kulutuskestoltaan, minkä vuoksi se ei sovellu juoksukengän pohjan ulkomateriaaliksi.
Polyuretaani
Polyuretaani on yksi käytetyimmistä kengän välipohjan materiaaleista ja se voidaan valaa suoraan kenkään. Solutettu (ilmalla paisutettu) polyuretaani on erittäin kevyttä ja lisäksi sillä on hyvä kylmäneristyskyky sekä kulutuksen kestävyys. Polyuretaani on kohtuullisen joustavaa, mutta sen huono puoli on kovettuminen kylmissä olosuhteissa, jolloin siitä tulee myös liukas materiaali.
Poron
Poron on eräänlaista vaahtomuovia, jossa materiaalin solut ovat auki. Tämä rakenne mahdollistaa tehokkaan materiaalin hengittävyyden ja antaa samalla suojan jalkateriä alustasta välittyviä iskuja vastaan. Poronilla on kyky absorboida energiaa erittäin tehokkaasti, minkä ansiosta se sopii hyvin iskuavaimentavaksi materiaaliksi. Lisäksi Poron kestää kylmää kohtuullisen hyvin.
Pinkopohja
Kenkään liittyen sanalla lesti, on kaksi tarkoitusta. Toisaalta se kuvastaa kengän muotoa (lestin kaarevuus) (kuva Suora- ja käyrälestinen kenkä) ja toisaalta tapaa, jolla kengän päällinen on kiinnitetty välipohjaan. Kengän päällisen kiinnittämistä välipohjaan kutsutaan myös pinkopohjaksi. Merkittävintä pinkopohjan rakenteessa on tapa, jolla vaikutetaan juoksukengän jäykkyyteen tai joustavuuteen.
Juoksukengissä käytettävät pinkopohjat jaetaan neljään eri luokkaa: 1) lautamainen pinkopohja, 2) liukumainen pinkopohja, 3) yhdistelmä pinkopohja sekä 4) ommeltu pinkopohja. Pinkopohja tulee esille, kun kengän sisäpohjallinen poistetaan.
Lautamainen pinkopohja
Lautamaisessa pinkopohjassa on nimensä mukaisesti kova ja jäykkä alusta, joka tulee jalkapohjaa vasten. Pinkopohja on usein valmistettu muovista tai hiilikuidusta. Juoksukengät, joissa on käytetty lautamaista pinkopohjaa, ovat kaikista jämäkimpiä kenkiä. Toisaalta ne ovat myös vähiten käytettyjä juoksukenkiä.
Liukumainen pinkopohja
Liukumaisessa pinkopohjassa juoksukengän päällinen kierretään välipohjan alle käyttämättä lautamaista rakennetta. Liukumaisen pinkopohjaisen kengän tunnistaa sisäpohjassa, suurin piirtein kengän keskellä olevasta saumasta. Joustavimmissa juoksukengissä on usein käytetty liuku pinkopohjaa.
Yhdistelmä pinkopohja
Yhdistelmä pinkopohjassa on juoksukengän takaosassa käytetty kovaa lautamaista pinkopohjan rakennetta ja etuosassa puolestaan joustavampaa liuku pinkopohjaa. Tämän kaltainen pinkopohjien yhdistäminen mahdollistaa jalkaterän takaosan tehokkaamman liikekontrollin rajoittamatta kuitenkaan etuosan liikkuvuutta.
Ommeltu pinkopohja
Pinkopohjan ompeleminen välipohjaan on nykyisin yleisin käytetty päällisen kiinnitystapa. Aluksi ohut kerros esimerkiksi etyylivinyyliasetaattia tai muuta vastaavaa materiaalia liimataan välipohjaan, minkä jälkeen päällinen ommellaan kiinni. Tämän tyyppinen rakenne tarjoaa juoksukengälle huomattavasti suuremman joustavuuden ja on lisäksi vahvempi kuin moni muu rakenne tai kiinnitystapa.
Ommellun pinkopohjan tunnistaa ompeleista, jotka kiertävät kengän sisäpohjan reunoilla. Ommeltu pinkopohja sallii vähemmän joustoa kuin liuku pinkopohja, mutta toisaalta se ei ole niin jäykkä ja raskas kuin lautamaisesta rakenteesta valmistettu pinkopohja.
Ulkopohja
Ulkopohja tehdään usein kulutusta kestävästä hiilikumista, erilaisista kumiseoksista tai muusta vastaavanlaisesta materiaalista. Esimerkiksi kengän etuosassa voidaan käyttää hiilikumin lisäksi vaahtokumia. Kestävyyden lisäksi hiilikumi tai kumiseos antaa kengän ulkopohjalle napakan pidon.
Pehmeämpi pohjamateriaali lisää pitoa. Pitoa voidaan parantaa myös erilaisilla pohjan kuvioinneilla. Jos kenkään halutaan erikseen lisätä kiertojäykkyyttä etu- ja takaosan välille, niin ulkopohjaan on sijoitettu (usein) muovinen rakenne, joka estää kiertoliikettä. Ilman erillistä kiertojäykkyyttä lisäävää rakennetta juoksukenkää kutsutaan kiertolöysäksi kengäksi (ks. Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen, kuva Kengän kiertolöysyyden arviointi).
Juoksukengissä väli- ja ulkopohjan paksuus määräytyvät pääsääntöisesti sen mukaan, minkälaiselle alustalle kenkä on tarkoitettu. Paksupohjainen juoksukenkä tukee jalkaterää napakammin varsinkin kovilla alustoilla juostessa. Ohutpohjainen kenkä puolestaan herkistää juoksijan tuntumaa alustaan. Maastossa tapahtuvaan juoksuun on olemassa omat kenkämallit, joissa korostuvat tuki, suoja, kestävyys sekä pito. Maastokenkiä löytyy sekä tuettuja että neutraaleja.
Lestin muoto
Pinkopohjan lisäksi kengän muotoa kuvailtaessa puhutaan lestistä. Juoksukengissä käytetyt lestit ovat kolmea tyyppiä: 1) kaareva, 2) suora ja 3) puolikaareva (ks. Kengän koron ja lestin vaikutus jalkaterveyteen).
Kaareva lesti on kengän pohjasta ja sisäreunalta kantapäästä ensimmäiseen varpaaseen katsottuna C-kirjaimen muotoinen. Kaarevalestinen juoksukenkä on kevyt ja siinä on vähän jalkaterän toimintaa ohjaavaa tuentaa. Usein kilpailuun tarkoitetut neutraalit juoksukengät ovatkin lestiltään kaarevia.
Suoralestinen juoksukenkä on nimensä mukaisesti kantapäästä varpaisiin katsottuna suora. Se on raskaampi ja siinä on myös sisäkaaren alueella enemmän jalkaterän toimintaa ohjaavaa tuentaa, mikä saattaa tehdä suoralestisistä kengistä hieman kömpelön tuntuisia. Suoralestisiä juoksukenkiä käytetäänkin vähän.
Puolikaareva lesti sijoittuu kutakuinkin edellisten väliin. Se ei ole niin raskas kuin suora lestinen kenkä, mutta mahdollistaa kuitenkin jonkin verran ohjausta ja tuentaa sisäkaaren alueella. Suurin osa käytössä olevista juoksukengistä on lestin muodoiltaan puolikaarevia.
