Haavat

Pinnalliset yläraajan haavat hoidetaan kuten haavat yleensäkin. Ihonalaisen rasvakerroksen läpi ulottuvat haavat, syvemmät likaiset haavat sekä puremahaavat edellyttävät aina ammattilaisen arviota. Käden ja ranteen alueella oleviin pinnallisiinkin haavoihin voi liittyä jännevamma, joka tulee korjata haavan sulkemisen lisäksi. Erityistä huomiota ja välitöntä hoitoa vaativat haavat, joissa on runsaasti verenvuotoa tai joiden seurauksena ilmenee raajan osan toimintahäiriö. Tunnon puuttuminen on yleensä merkki hermon vammasta.

Venähdykset ja sijoiltaanmenot

Yläraajan yleisimpiä venähdyksiä ovat sormien vääntymiset yli ääriasennon. Sorminivelen yliojentuminen tai vääntyminen sivulle vaurioittaa nivelsiteitä ja aiheuttaa kipua ja turvotusta. Sorminivelen melko vähän kipua aiheuttavaan sijoiltaanmenoon ei yleensä liity luunmurtumaa. Sijoiltaan menneen sormen voi asettaa paikalleen vetämällä pituussuuntaan ja asettamalla sormen suoraksi. Tämän jälkeen tulee tarkistaa, että sormen liikkeet onnistuvat normaalisti. Vaurioituneen sormen teippaaminen toisen viereen 1–2 viikoksi, sisarteippaaminen (kuva ) ja aktiivinen normaali liikuttaminen heti, kun se on mahdollista, edistää paranemista, mutta nivelsidevamman jälkeinen kipu voi kestää pitkään, jopa vuodenkin ajan.

Mikäli muutaman vuorokauden kuluttua vammasta esiintyy vielä erityisen voimakasta kipua tai liikeradat eivät onnistu normaalisti, tulee hakeutua ammattilaisen arvioon. Jos vammautunut sormi jää vamman jälkeen poikkeavaan asentoon, on hakeuduttava välittömästi hoitoon asennon oikaisemiseksi ja mahdollisten lisävammojen selvittämiseksi.

Erityisesti peukalon tyvinivelessä niveltä sivusuunnassa tukevan nivelsiteen katkeaminen heikentää tartuntaotetta. Tyypillinen vamma on ns. "hiihtäjän peukalo", jossa peukalo vääntyy ulospäin ja peukalon tyvessä oleva sisempi sivuside vaurioituu. Tämän vamman epäily vaatii ammattilaisen arviota mielellään viikon sisällä vammasta. Vamman korjaaminen vaatii usein leikkaushoitoa.

Kyynärnivel voi mennä joko osittain kokonaan sijoiltaan niin, että kyynärluun pää siirtyy. Osittainen sijoiltaanmeno on yleistä lapsilla esimerkiksi tilanteissa, jossa lapsi roikkuu kahden aikuisen käsistä heidän välissään. Tämä vaiva ei yleensä ole voimakkaan kivulias ja hoituu usein melko helposti koukistamalla kyynärnivel sormenpäiden osoittaessa taakse ”olan yli”, mikäli lapsen kiputilanne tämän liikkeen sallii. Aikuisilla kyynärnivel menee tyypillisesti sijoiltaan kaaduttaessa suorana olevan käden varaan ja otettaessa kämmenellä vastaan. Henkilö yleensä tuntee, ettei nivel ole paikallaan ja tilanne on kivulias. Ranne saattaa kipeytyä samassa yhteydessä kyynärvarren luiden liikkuessa suhteessa toisiinsa. Aina kun kipu on voimakkaampaa, on syytä lääkitä kipua ja hakeutua välittömästi terveydenhuollon arvioon.

Olkanivelen sijoiltaanmeno on tavallinen seuraus olkaniveleen kohdistuneesta voimakkaasta iskusta tai koko yläraajan äkillisestä riuhtaisusta. Olkanivelen liikuttelu aristaa ja nostaminen on estynyt. Niveltä yläpuolelta paineltaessa saattaa tuntua kuoppa. Sijoiltaanmeno edellyttää ammattilaisen suorittamaa paikoilleen asettamista.

Lihas- ja jännevammat

Lihaksiin tai jänteisiin ulottuvat haavat synnyttävät yläraajassa vaurioita, jotka usein edellyttävät leikkaushoitoa. Erityisesti ranteen ja käden alueella rannetta ja sormia liikuttavien lihasten jänteet ovat heti ihon alla ja vaurioituvat helposti ihon lävistävän vamman, kuten keittiöveitsen aiheuttaman viillon, seurauksena. Toisinaan jännevamman diagnoosi viivästyy, koska arviointi alkuvaiheessa, haavan ompelun yhteydessä, voi olla turvotuksen ja kivun vuoksi hyvin hankalaa. Jännevamman korjaus voidaan kuitenkin tehdä parin viikon viiveelläkin, eikä lyhyestä viiveestä yleensä jää pysyvää haittaa. Usein potilas itse tunnistaa, ettei sormi tai ranne toimi normaalisti, ja tämä on hyvä kertoa ammattilaiselle. Muut kuin haavan kautta syntyvät lihasvammat ovat yleensä seurausta äkillisistä riuhtaisuista ja venytyksistä, ja niiden hoito on samanlainen kuin muidenkin lihasrevähdysten. Muut kuin haavaan liittyvät jännevammat syntyvät yleensä, kun lihas jännittyy ja venyy samanaikaisesti, jolloin jänteen kiinnityskohta irtoaa luusta tai menee poikki. Esimerkkinä tällaisesta vammasta yläraajassa on hauiksen lyhyen pään, eli kyynärpäässä sijaitsevan jänteen kiinnityskohdan, vaurio. Se voi syntyä raskasta taakkaa nostettaessa, jos ote äkisti lipeää ja lihakseen tulee pakkovenytys samalla, kun se on jännittynyt. Tällöin kipua esiintyy kyynärtaipeessa, johon voi muodostua myös mustelma. Mikäli raajan toimintakyky on heikko tämänkaltaisen vamman jälkeen, on hyvä hakeutua ammattilaisen arvioon viimeistään seuraavana arkipäivänä. Hauislihaksen yläkiinnityskohdan (olkapään alueella) repeämä voi aiheuttaa niin sanotun ”Kippari-Kallen hauiksen", jolloin hauislihas on valahtanut alemmas olkavarren alueella ja pullottaa näkyvästi. Tämä tilanne ei edellytä erityistä hoitoa normaalia kuntoutusta lukuun ottamatta kuten ei myöskään hauiksen ylemmän pitkän jänteen vaurio.

Olkanivelen riuhtaisun tai olkapään päälle kaatumisen seurauksena voi syntyä olkaluun päätä ympäröivän jännekimpun, kiertäjäkalvosimen repeämä. Yleensä repeämä syntyy jo osittain rappeutuneeseen kiertäjäkalvosimeen. Vamma estää olkavarren noston, ja olkanivelen seutu on aristava. Laaja repeämä estää yleensä alussa olkanivelen liikuttelun lähes kokonaan. Tarvittaessa murtuma poissuljetaan röntgenkuvalla ja noin viikon kuluttua vammasta voidaan arvioida luotettavammin jännevamman todennäköinen laajuus perusterveydenhuollon lääkärin tekemässä kliinisessä tutkimuksessa. Mikäli kyseessä on nuori potilas tai jokin muu peruste todetaan, lähetetään potilas jatkokuvantamisen ja operatiivisen hoidon harkintaa varten ortopedin arvioon. Tyypillisen rappeutumeen kiertäjäkalvosimen jänteen repeämän hoidoksi aloitetaan olkanivelen aktiiviset liikeharjoitukset kivun sallimissa rajoissa fysioterapeutin ohjaamina. Jos särky ja liikerajoitus aiheuttavat huomattavaa haittaa vielä muutaman kuukauden aktiivisen hoidon jälkeen, konsultoidaan tarvittaessa ortopedia.

Ojennetun sormen kärjen äkillinen koukistuminen tai kärkeen kohdistunut suora isku, esimerkiksi koripallon osuma, voi aiheuttaa niin sanotun vasarasormen (kuva ). Tällöin sormen ojentajajänteen pää repeytyy irti sormen kärkijäsenestä, minkä seurauksena sormen kärki ei pysty ojentumaan. Hoitona on sormen kärjen lastoittaminen ojennusasentoon 6–8 viikoksi.

Murtumat

Yläraajan murtumat ovat yleisiä, onhan raaja usein ottamassa vastaan iskua kaaduttaessa tai käsiä käytettäessä. Iskun kohteesta ja tyypistä riippuen murtumia voi ilmaantua kaikkiin yläraajan osiin solisluusta alkaen aina sormien kärkeen asti. Murtumaan viittaa yleensä kohtalainen tai hieman suurempienergiainen vammamekanismi, kuten kaatuminen kävellessä tai juostessa liukkaalla alustalla ja kädellä ottaminen vastaan. Oireista mustelma, selvä turvotus, kova arkuus ja voimakas liikuttelukipu ja vammakohdan virheasento puoltavat murtuman todennäköisyyttä. Iäkkäämmällä tai luukatoa sairastavalla potilaalla murtuman todennäköisyys on aina suurempi, kuin vahvempiluisella henkilöllä.

Solisluun murtuma on usein helposti havaittavissa kipuna solisluussa ja mahdollisesti murtumakohdassa tuntuvana pykälänä. Vähäinen solisluun keskiosan murtuma paranee hyvin, mitellasidosta pidetään pari viikkoa kivun hoitona, minkä jälkeen aloitetaan raajan liikuttelu asteittain. Mikäli murtuma-alueen iho pingottaa tai on rikki, tulee hakeutua viipymättä ammattilaisen arvioon.

Olkaluuhun syntyy vammamekanismin mukaan luun kaulan, varren tai nivelnastojen murtumia joko suoran olkavarteen tai hartiaan kohdistuvan väkivallan, yläraajan päälle kaatumisen tai voimakkaan väännön seurauksena. Hoito riippuu murtuman sijainnista ja mahdollisesta pirstaleisuudesta. Valtaosa hyväasentoisista olkaluun yläosan murtumista, joihin ei liity verisuonten tai hermon vauriota, voidaan hoitaa ilman leikkausta.

Kyynärpään alueen murtumista tavallisimpia on värttinäluun yläosan murtuma, mikä syntyy usein käden varaan kaatumisesta. Murtuman arvio tehdään röntgenkuvan ja kyynärnivelen liikeradan perusteella. Joskus varmaan diagnoosiin tarvitaan tietokonekerroskuvausta. Hoitolinja lievemmissä vammoissa on kantosidos ja asteittainen liikeradan lisääminen sekä tarvittava kipulääkitys. Hankalammat murtumat edellyttävät usein leikkaushoitoa.

Hyvin yleinen vamma on rannemurtuma eli värttinäluun pään murtuma lähellä rannetta. Tyypillisesti ojennetun käden varaan kaatuessa syntyvä murtuma aiheuttaa kivun, turvotuksen ja usein virheasennon ranteen seutuun. Jos murtuma on aseteltavissa hyvään asentoon, se paranee 5–6 viikon kipsihoidossa, mutta lopullinen paraneminen voi kestää 6–12 kuukautta. Ks. myös Värttinäluun murtuman kotihoito-ohje sekä verkkokurssi rannemurtuman hoidosta. Harvinaisempien rannemurtumien hoito määräytyy murtumatyypin mukaan. Hyväasentoiset murtumat hoidetaan kipsillä tai ortoosilla, jota pidetään noin neljän viikon ajan.

Ranteen veneluun murtuma on toinen mahdollinen vamma, joka voi syntyä ojennetun ranteen varaan kaatumisesta. Tämän tyypillinen oire on kipu ranteen peukalonpuoleisessa jänteiden välisessä kuopassa, eikä ulkoisia vamman merkkejä, kuten mustelmaa ja turvotusta, yleensä ole. Ranteen liikuttaminen tuottaa kipua. Hyväasentoinen murtuma voidaan hoitaa murtumakohdan sijainnin mukaan4–8 viikon kipsihoidolla, mutta jos murtuma ei ole hyväasentoinen tai luutuminen ei etene, tarvitaan usein leikkaushoitoa.

Kämmenluiden sekä sormen tyvi- ja keskijäsenten murtumissa murtumakohdassa esiintyy tyypillisesti kipua, mustelmia ja turvotusta sekä mahdollisesti vääntyminen poikkeavaan asentoon. Hyväasentoiset murtumat hoidetaan sisarteippauksella (kuva 1). Hankalammissa tapauksissa, mikäli kyseessä ei ole avomurtuma ja luiden asento saadaan palautetuksi, hoitona on yleensä 3–4 viikon kipsihoito. Sormimurtumien sekä kämmenluiden tyven murtumien hoito vaatii erityisosaamista ja usein käsikirurgin konsultaatiota, jotta leikattavat murtumat tunnistettaisiin ajoissa. Suorasta iskusta sormen kärkijäseneen syntynyt murtuma ei vaadi kipulääkityksen ja 1–2 viikon lastoituksen lisäksi muuta hoitoa, mikäli kyseessä ei ole vasarasormi (edellä).

Milloin hoitoon?

Epäiltäessä murtumaa on syytä hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen arvioon. Murtumaepäilyissä, joissa rajaa pystyy käyttämään, eikä virheasentoa tai ihorikkoa ole, voi kipua lääkitä ja hakeutua arvioon seuraavana aamuna. Mikäli murtumaepäilyyn liittyy virheasento, iho on rikki, kyseessä on suuri vammaenergia (esim. hydraulinen puristin tai onnettomuus) tai oireet ovat hyvin hankalat, tulee hakeutua viipymättä päivystysarvioon.

Myös lihas- ja jännevammat sekä selvät venähdykset, joissa nivel on vääntynyt normaalin liikelaajuutensa ulkopuolelle tai jotka aiheuttavat toiminnallista haittaa on tarpeellista selvittää ammattilaisen arviossa. Kuitenkin, mikäli murtumaepäilyä ei ole, voi oiretta seurata kipulääkkeen ja levon turvin pari vuorokautta ja hakeutua tarvittaessa arvioon arkiaamuna. Aivan vähäiset sorminivelten vääntymät, joissa nivel ei jää virheasentoon eikä anna periksi sivusuunnassa, voi hoitaa omatoimisestikin parin viikon sisarteippauksella.