Selän venähdykset ja noidannuoli eli lumbago

Selkä rakentuu nikamien muodostamasta selkärangasta sekä sitä tukevista ja pystyasentoa ylläpitävistä lihaksista. Selkälihakset työskentelevät jatkuvasti ylläpitäessään ryhtiä. Selkälihasten liikarasitus tai käytön muutokset, kuten uuden voimaharjoittelun tai varastotyön aloittaminen taikka pienen vauvan syntymisestä seuraava runsas vauvan nostelu, voivat aiheuttaa selälle tilapäisesti liian kovat vaatimukset verrattuna henkilön senhetkiseen suorituskykyyn. Tällöin lihakset eivät ehdi sopeutumaan tilanteeseen riittävästi vahvistumalla. Tällaisessa tilanteessa pienikin horjahdus, nykäys tai muu virheliike voi aiheuttaa äkisti erittäin voimakkaan kramppimaisen selkäkivun, joka lamauttaa toimintakyvyn – tätä sanotaan noidannuoleksi. Kipu ilmaantuu ”kuin puukolla selkään iskien”, jalat voivat tuntua menevän alta ja usein selkää on kivun vuoksi pidettävä johonkin suuntaan kallistettuna (ns. kipuskolioosi). Joskus käsin voi tuntea pitkän selkälihaksen olevan kivikova. Toisinaan kipu tuntuu alempana lanneselän alueella. Kipu ei säteile jalkoihin.

Vamman aiheuttama välilevyn pullistuma on melko harvinainen, mutta aiemmin todetun välilevyn pullistuman oireilu saattaa vaikeutua vamman seurauksena.

Niskaan kohdistunut vamma tai voimakas heilahdus saattaa aiheuttaa niskalihasten venähdysvamman (ks. Piiskaniskuvamma (whiplash, niskan retkahdusvamma).

Selkärangan murtumat

Iäkkäällä tai osteoporoosia sairastavalla kaatumisen jälkeen alkava selkäkipu saattaa olla merkki selkänikaman murtumasta. Selkärangan kasaanpainumismurtuma syntyy äkillisen iskun vaikuttaessa selkärangan suuntaisesti, esimerkiksi pudottaessa istualleen. Murtumassa nikama yleensä painuu osittain kasaan, mistä on seurauksena kova kipu kasaan painuneen nikaman kohdalla. Murtumakipu eroaa venähdyskivusta siinä, että tavallinen kipulääke ei riitä ja särky on erittäin voimakasta myös yöllä. Tällainen murtuma syntyy usein rinta- tai lannenikamaan. Samalla voi joskus aiheutua selkäytimen puristusta, jonka seurauksena voi olla tunto- ja toimintahäiriöitä vammakohdan alapuolella. Kasaanpainumismurtumat ovat melko yleisiä iäkkäämmillä ihmisillä sekä osteoporoosia sairastavilla. Joskus ne syntyvät hyvinkin vähäiseltä tuntuvan iskun seurauksena, esimerkiksi jakkaralta istualleen pudottaessa. Harvinaisempana murtumien syynä voivat olla syöpäsairauksiin liittyvät muutokset (esim. etäpesäkkeet), jotka voivat heikentää selkärankaa. Tällainen heikentynyt alue voi murtua herkästi tavallisissakin askareissa, kuten kauppakassia nostaessa, ja aiheuttaa kovaa kipua.

Jos keski-iän ylittänyt henkilö kaatuu suorin vartaloin ja iskee päänsä, saattaa tästä seuraava niskakipu olla merkki kaularangan nikamamurtumasta. Joskus kipu voidaan sekoittaa lihasperäiseen kipuun. Murtumakipu on kuitenkin voimakkaampaa ja haittaa myös yöllä.

Kaularangan kasaanpainumismurtuma voi myös syntyä esimerkiksi henkilön hypätessä pää edellä veteen ja pään osuessa pohjaan. Tällöin ranka puristuu kasaan, mikä saattaa aiheuttaa kaularankaan nikamamurtuman. Mikäli raajojen toiminta on poikkeavaa tällaisen vamman jälkeen, on välittömästi saatava terveydenhuollon ammattilaisen arvio hoidon tarpeesta ja kiireellisyydestä.

Häntäluuhun kohdistunut isku esimerkiksi liukastuessa voi aiheuttaa häntäluun murtuman.

Äkillinen kierto- tai taivutusliike tai putoamisvamma voivat aiheuttaa lievemmän vamman: nikaman haarakkeen murtuman. Tällöin oireena on ensisijaisesti murtuma-alueen kipu.

Hyvin voimakas suoraan selkään kohdistuva isku esimerkiksi putoamisen, liikenneonnettomuuden tai kaatuvan puun alle jäämisen seurauksena voi aiheuttaa murtuman, jossa selkäytimen vaurioituminen on hyvin mahdollista joko nikamien siirtymisen tai selkäydinkanavan puristumisen seurauksena. Tällaisen vaurion mahdollisuus on otettava aina huomioon selkään kohdistuneen suurinenergiaisen vamman yhteydessä, vaikka potilaalla ei olisikaan selviä hermoston toiminnan häiriöitä (pistely, tunnottomuus, lihasheikkous, ulosteen pidättämisvaikeus). Erityisen tarpeellista on pitää hermovamman mahdollisuus mielessä, mikäli vammautuneen tajunta on häiriytynyt.

Aina kun epäillään selkärangan murtumaa, potilas on syytä toimittaa ammattilaisen arvioon. Jos kyseessä on suuri vammaenergia tai jos henkilöllä on merkittävän vamman jälkeen tunto- tai toimintahäiriöitä raajoissa, on soitettava yleiseen hätänumeroon. Vammautunutta siirrettäessä on toimittava varoen ja vältettävä selkärangan taivuttelua. Siirroissa tulee käyttää niin sanottua ”logroll”-tekniikkaa, jossa huolehditaan usean henkilön voimin siitä, että vammautuneen pää ja koko selkäranka eivät taivu ja ovat samassa linjassa kaikissa siirron vaiheissa. Vammautuneen alle laitettava tyhjiöpatja auttaa asennon säilyttämisessä. Tajuton potilas kuljetetaan kylkiasennossa, muuten selkäasento on suositeltava.

Valtaosa iäkkäiden rinta- ja lannerangan kasaanpainumismurtumista iäkkäillä voidaan hoitaa kipulääkkeillä ja keskivartaloa vahvistavilla harjoitteilla. Toipumisaika on noin kolme kuukautta. Ensimmäisten kuuden viikon aikana tulee välttää kaikenlaisia kierto- ja taivutusliikkeitä. Vakavammat murtumat, joista aiheutuu halvautumisriski, vaativat yleensä leikkaushoitoa.

Yksittäisen nikaman poikkihaarakkeen murtuman hoidoksi riittää kipulääkitys. Kipu ja lihasjännitys kestävät yleensä 6–8 viikkoa.