Oireiden ilmeneminen

Depersonalisaatio ja derealisaatio ovat oireina jopa kohtalaisen tavallisia. Niitä voidaan pitää esimerkkeinä niin sanotuista dissosiatiivisista oireista, koska niissä henkilö kokee jonkinlaisen epäjatkuvuuden todellisuudessa, havainnoissaan tai kokemuksessa itsestään. Henkilö ei kuitenkaan menetä todellisuudentajuaan eli kyseessä ei ole psykoottinen oire. Avain on vieraantuneisuuden kokemus, outouden tai henkisen välimatkan kokemus, ei todellisuudentajun menetys.

Näissä tiloissa henkilö kokee persoonallisuutensa, identiteettinsä, ruumiinsa tai ympäristönsä muuttuneen niin, että ne eivät ole entisen kaltaisia tai ovat jollakin tavoin epätodellisia. Tähän kokemukseen liittyy usein myös muita oireita, kuten mielialan muutos, keskittymisvaikeudet tai kokemus aivojen toiminnan lamaantumisesta. Kokemus voi outoudessaan olla luonnollisesti pelottava tai ahdistava.

Derealisaatio- ja depersonalisaatiohäiriö

Varsinaisina psykiatrisina häiriöinä derealisaatio ja depersonalisaatio ovat sangen harvinaisia. Tämä johtuu siitä, että ne ovat lähes aina osa jotakin muuta psykiatrista häiriötä tai ovat ohimeneviä. Toki jos mitään muuta häiriötä ei ole, ne voidaan asettaa myös itsenäisiksi diagnooseiksi. Tällaisesta erillisestä derealisaatio- ja depersonalisaatiohäiriöstä puhutaan vain silloin, kun kokemukseen ei liity muita psykiatrisia häiriöitä, oirehdinta toistuu tai pitkittyy ja siitä on selvää haittaa. Altistavana tekijänä saattavat olla lapsuudessa tai menneisyydessä koetut traumaattiset tapahtumat.

Oireilulle altistavat tekijät

Silloin tällöin esiintyvä depersonalisaatio ei välttämättä ole oire mistään psykiatrisesta tai ruumiillisesta sairaudesta. Oire on tavallinen päihteiden käytön aikana tai sen jälkeen, hyperventilaatiossa eli liiallisessa hengittämisessä, paniikkikohtauksissa, stressitilanteissa, vireystilan muuttuessa nopeasti suuntaan tai toiseen (uneen vaipuessa tai herätessä) tai ylipäätään väsyneenä. Vaikeissa persoonallisuushäiriöissä on usein mukana erilaisia vieraantuneisuuden kokemuksia.

Kohtauksittaiset depersonalisaatiokokemukset voivat joskus olla ohimolohkoepilepsian tai ohimolohkoperäisen migreenin oire. Kokemus on tavallinen myös dissosiatiivisissa ja traumaperäisissä häiriöissä.

Marijuanan tai hasiksen polttamiseen liittyy suhteellisen usein eriasteisia depersonalisaation kaltaisia kokemuksia. Myös mielisairaudessa (psykoottisissa tiloissa) voi usein ilmetä depersonalisaation kaltaista itsen ja ympäristön outona kokemista.

Mietiskelyn tai uskonnollisten rituaalien yhteydessä depersonalisaatio- tai derealisaatiokokemukset ovat tavallisia ja osin itsesuggeroituja. Tällöin depersonalisaatio ja derealisaatio koetaan usein elämyksellisesti yhteytenä jumaluuteen tai maailmankaikkeuteen.

Milloin hoitoon?

Depersonalisaatiokokemusten ollessa tiheästi toistuvia tai pitempään jatkuvia kannattaa aina kääntyä lähiviikkojen kuluessa terveydenhuollon, psykiatrin tai psykologin puoleen. Kokemusten taustalla voi olla stressaava elämäntilanne tai traumaattisia muistoja, joiden psykoterapeuttisesta työstämisestä on useimmiten hyötyä. Mahdollinen lääkehoito valitaan ensisijaisesti perussairauden mukaan.