Mikä hammasimplantti on?
Hammasimplanteista puhuttaessa tarkoitetaan leukaluuhun istutettuja keinojuuria, joiden avulla voidaan korvata yksittäinen puuttuva hammas tai puuttuvia hampaita. Useimmiten ne on valmistettu titaanista. Titaaninen keinojuuri liittyy saumattomasti ympäröivään luukudokseen. Näiden keinojuurten päälle on sitten mahdollista rakentaa muun muassa kruunuja, siltoja tai implanttikiinnitteisiä irtoproteeseja.
Kenelle implantteja?
Implanttihoidon tarkoituksena on korvata syystä tai toisesta puuttuvia tai menetettyjä hampaita. Implanttihoidon käyttöalue on laaja, sillä kyseeseen voi tulla vaikkapa yhden ainoan hampaan korvaaminen tai jopa täysin hampaattoman leuan hoitaminen purentakykyiseksi.
Ihan kaikille implanttihoito ei sovi. Vasta-aiheita implanttihoidolle ovat:
- Lapsi, jonka hampaiston ja leukojen kehitys on kesken (suunnilleen teini-ikään asti)
- Sairauteen liittyvä riski, esimerkiksi huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes
- Runsas tupakointi
- Suuhygienian laiminlyönti
- Myös voimakas hampaiden narskuttelu voi olla esteenä hoidolle.
Jos hampaita on menetetty hampaan kiinnityskudossairauden eli parodontiitin takia, on erityisen tärkeää, että infektio on hoidettu ja jatkoseurannassa tilanteen on todettu pysyneen vakaana ennen implanttien asettamista. Hyvä yleisterveys, tupakoimattomuus ja huolellisesti toteutettu omahoito takaavat parhaimman hoitotuloksen.
Miten implanttihoito tehdään?
Ennen tarkempaa hoitosuunnitelmaa tarvitaan selvitys potilaan yleisterveydestä ja terveystottumuksista sekä kattava suun ja hampaiston kliininen tutkimus ja röntgenkuvaus. Kipsimallien avulla määritetään purentasuhteet. Röntgenkuvasta arvioidaan luun rakenne, muoto ja määrä eli luun riittävyys implantin asettamiselle. Joskus – erityisesti yläleuassa – luuta voi olla riittämättömästi, ja silloin edeltävä kirurginen luusiirreoperaatio on tarpeen luutilanteen parantamiseksi ennen varsinaista implanttihoitoa.
Keinojuuri tai -juuret asetetaan kirurgisessa toimenpiteessä, joka tavallisimmin tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on kivuton, eikä siitä seuraa mainittavia jälkivaivoja. Käytettävästä implanttimallista ja menetelmästä riippuu, tehdäänkö hoito yhdessä vai kahdessa vaiheessa.
Yleisin hoitokäytäntö on, että asettamisen jälkeen keinojuuren tai -juurten annetaan luutua leukaluuhun muutaman kuukauden ajan. Luutumisvaiheen ajaksi potilaalle voidaan tehdä ulkonäkösyistä väliaikainen proteesi. Sen jälkeen tehdään pieni kirurginen toimenpide, jossa luutunut keinojuuri tai -juuret paljastetaan ja päälle liitetään jatkeosa. Tätä seuraa työvaihe, jossa alueelle rakennetaan tapauskohtaisesti kruunu tai silta tai implanttikiinnitteinen irtoproteesi.
Miten implantteja hoidetaan kotona?
Hammasimplantteja hoidetaan yhtä huolellisesti kuin omiakin hampaita. Toisin sanoen ne puhdistetaan kaksi kertaa päivässä harjaamalla sekä käymällä hampaiden/implanttien välit läpi huolella joko hammasväliharjan, harjatikun tai hammaslangan avulla. Jos kyseessä on irrotettava implanttiproteesi, sekin puhdistetaan päivittäin harjaamalla. Hammaslääkäri tai suuhygienisti neuvoo kullekin omaan tilanteeseen sopivimmat kotihoitovälineet ja näyttää kädestä pitäen, miten puhdasta jälkeä syntyy. Katso lisätietoa artikkeleistaImplanttihampaiden, -sillan ja -proteesin puhdistaminen ja Erilaisten hammasproteesien puhdistaminen.
Tarvitaanko jatkohoitoa?
Implanttihoidon jälkeen sekä implanttien että niitä ympäröivien kudosten tilanne on syytä tarkastaa vähintään puolen vuoden väliajoin. Tämä tutkitusti vähentää riskiä hammasimplanttia ympäröivien kudosten tulehduksille. Joko oma hammaslääkäri tai suuhygienisti tekee ammattimaisen puhdistuksen säännöllisesti toistuvilla ylläpitohoitokäynneillä.
Hammasimplanttiin liittyvät ongelmat
On mahdollista, vaikkakin harvinaista, että asetettu keinojuuri ei syystä tai toisesta luudu leukaluuhun, jolloin se menetetään jo ensimmäisten kuukausien aikana keinojuuren asettamisesta.
Vaikka leukaluuhun jo luutuneen hammasimplantin ennuste on kaiken kaikkiaan hyvä, yleisterveydessä tapahtuneet muutokset, hoitamaton hampaan kiinnityskudossairaus (parodontiitti) jäännöshampaistossa, huono suuhygienia tai seurannan puuttuminen saattavat vaarantaa jo saavutetun hoitotuloksen. Implantti voidaan menettää liian kuormittavan purennan takia, jos sitä ei ole otettu riittävästi huomioon. Tätä tavallisempaa on, että epäedullisissa olosuhteissa hammasimplanttia ympäröivä kudos tulehtuu suun bakteerien toimesta. Implanttikruunun/-kruunujen muotoilussa rakenteiden puhdistettavuudella on suuri merkitys. Hyvä suuhygienia onkin erityisen tärkeää implanttia ympäröivien kudosten terveydelle.
Jos tulehdus rajoittuu pelkästään ympäröivään pehmytkudokseen, kyseessä on peri-implanttimukosiitti. Tässä vaiheessa hoitoennuste on vielä hyvä, ja ammattimainen puhdistus ja huolellisesti suoritettu omahoito riittävät tilanteen korjaamiseksi. Hoitamattomana peri-implanttimukosiitti voi edetä niin, että tulehdus ulottuu leukaluuhun. Silloin puhutaan peri-implantiitista, joka tuhoaa luuta kraatterimaisesti implantin ympäriltä. Toisin sanoen peri-implantiitti aiheuttaa jo syntyneen luukiinnityksen katoa. Peri-implantiitin ilmaantuvuus lisääntyy seuranta-ajan kasvaessa. Mikäli implantissa on jo havaittavissa liikkuvuutta, se on menetetty. Peri-implantiittia hoitaa yleensä hampaan kiinnityskudossairauksiin erikoistunut hammaslääkäri eli parodontologi, mutta silloinkin peri-implantiitin pysäyttäminen on haasteellista.
