Yleistä

Pitkäaikaisella kivulla tarkoitetaan kipua, joka kestää yli 3 kuukautta tai yli kudosten odotetun paranemisajan. Pitkäaikainen kipu ilmenee yhdessä tai useammassa paikassa, on hallitseva oire ja aiheuttaa merkittävää kärsimystä tai haittaa.

Pitkäaikainen kipu on yleinen oire. Suomalaisessa väestötutkimuksessa 35 % potilaista oli kokenut vähintään 3 kuukautta kestänyttä kipua. 14 % osallistujista kärsi päivittäisestä kivusta. Naisilla pitkäaikainen kipu on yleisempää kuin miehillä. Sukupuolen lisäksi kivun pitkittymisen riskitekijöitä ovat korkeampi ikä, fyysisesti raskas työ, aiempi kipu, kipualueiden määrä ja kivun voimakkuus, masennus ja ahdistuneisuus. Myös perinnöllisillä tekijöillä saattaa olla vaikutusta kivun pitkittymiseen.

Pitkäaikaisen kivun syitä

Pitkäaikaisen kivun syynä voi olla kudos- tai hermovaurio. Yleisimmät pitkäaikaiset kiputilat ovat tuki- ja liikuntaelinten sairauksien aiheuttamaa kudosvauriokipua. Tavallisia kudosvauriokivun syitä ovat esimerkiksi reuman aiheuttamat nivelmuutokset, nivelrikko tai selän kulumamuutokset. Hermovauriokivun mahdollisia syitä ovat esimerkiksi sairastettu vyöruusu, diabeteksen aiheuttama pienten hermosäikeiden vaurio tai selän välilevytyrän aiheuttama hermojuuren vaurio.

Osassa pitkäaikaisista kivuista, kuten fibromyalgiassa tai ärtyvä suoli-oireyhtymään liittyvässä vatsakivussa, ei tiedetä taustalla olevan kudos- tai hermovauriota.

Pitkäaikaisen kivun luonne

Pitkäaikainen kipu on jatkuvaa tai kohtauksittaista. Kudosvauriokipu voimistuu rasituksessa, kun taas hermovauriokipu voi olla voimakkainta levossa. Pitkittyessään kipu aiheuttaa aivojen kipua käsittelevissä hermoverkoissa muutoksia. Tämän vuoksi kipu voi jatkua, vaikka kivun laukaissut kudosvaurio olisi parantunut.

Pitkittynyt kipu heikentää elämänlaatua monin tavoin. Kipu voi rajoittaa toimintakykyä kotona, harrastuksissa ja ihmissuhteissa, heikentää unen laatua ja mielialaa ja alentaa työkykyä.

Pitkäaikaisen kivun hoito

Vaikka pitkäaikaisen kivun hoito harvoin johtaa kivun täydelliseen lievittymiseen, voidaan kivun häiritsevyyttä merkittävästi vähentää. Lääkkeettömät keinot ovat kivunhallinnan tärkein osa. Näihin kuuluvat fysioterapeuttiset ja psykologiset menetelmät.

Fysioterapeuttisen harjoittelun keinoin pyritään vähentämään kipua ja liikuntakyvyn rajoituksia lisäämällä lihasvoimia, liikkuvuutta ja tasapainoa. Joillekin potilaille myös lämpö-, kylmä- tai sähkökipuhoito voi olla avuksi.

Psykologisten keinojen tavoitteena on kipuun liittyvän stressin, lihasjännityksen ja univaikeuksien helpottaminen ja kivun herättämien kielteisten tunteiden vähentäminen. Menetelminä voi olla rentoutus, huomion suuntaaminen tai tietoinen läsnäolo. Myös hyväksymis- ja omistautumisterapia ja kognitiivis-behavioraalinen terapia ovat osoittautuneet toimiviksi kivunhallinnassa.

Lääkehoidon tarkoituksena on sekä lievittää kipua että mahdollistaa lääkkeettömien kivunhallintakeinojen säännöllinen käyttö. Lääkkeen valintaan vaikuttavat mm. kivun luonne, kipuun liittyvät muut oireet kuten unihäiriö sekä oheissairaudet. Tulehduskipulääkkeillä ei useinkaan ole merkittävää vaikutusta pitkäaikaiseen kipuun. Tärkeimmät pitkäaikaisen kivun hoidossa käytettävät lääkeryhmät ovat masennuslääkkeet ja epilepsialääkkeet. Masennuslääkkeet tehostavat kipua jarruttavan hermoradan toimintaa. Epilepsialääkkeillä voidaan vähentää kipua välittävien hermojen liiallista sähköistä aktiivisuutta. Keskushermoston kautta vaikuttavat vahvat opioidikipulääkkeet ovat vain pienelle osalle potilaista tehokkaita ja turvallisia, joten niitä käytetään harvoin.

Vaikean pitkäaikaisen hermovauriokivun hoidossa voidaan osalle potilaista erikoissairaanhoidon kipuklinikalla harkita selkäydinstimulaatiota tai aivokuoren magneettistimulaatiota.

Milloin hoitoon?

Kun kipu esimerkiksi leikkauksen tai vamman jälkeen on jatkunut 2–3 kuukautta, on syytä hakeutua lääkäriin. Jos kipu ilman muita oireita pitkittyy ja sen syy on epäselvä, on lääkärin arvio myös paikallaan. Kun pitkäaikainen kipu häiritsee yöunta ja toiminta- tai työkykyä käytössä olevista hoitokeinoista huolimatta, lääkärin vastaanotolla voidaan harkita erikoissairaanhoidon kipukonsultaatiota.

Pitkäaikaisen kivun itsehoito

Kevyt liikunta auttaa ylläpitämään toimintakykyä, rentoutusharjoitteet sekä säännöllinen vuorokausirytmi tukevat yöunta. Vertaistuki ja mielekkäät harrastukset voivat myös toimia osana kivunhallintaa. HUSin Kivunhallintatalosta löytyy rentoutus- ja tietoisuustaitoharjoitteita kivun hallintaan. Eteenpäin kivunhoidossa -omahoito-ohjelma tukee pitkäaikaisesta kivusta kärsivää