Yleistä
Fibromyalgia on toiminnallinen oireyhtymä, jonka hallitsevat piirteet ovat krooninen laaja-alainen kipu eri puolilla vartaloa ja selittämätön uupumus. Fibromyalgian katsotaan johtuvan keskushermostoperäisestä kivun säätelyhäiriöstä ja autonomisen hermoston epätasapainosta, jotka selittävät toiminnalliset oireet monissa elimissä. Keskushermoston yleistynyt herkistyminen ulkoisille ärsykkeille aiheuttaa fibromyalgiapotilaille voimakkaammat oireet kuin muille henkilöille. Kudoksissa ei ole vaurioita tai tulehdusta eikä fibromyalgia aiheuta kudostuhoa.
Oireyhtymää sairastaa n. 4 % väestöstä. Sen esiintyvyys lisääntyy iän myötä, ja valtaosa potilaista on naisia.
Fibromyalgiapotilaalla on usein suvussaan muitakin samoista oireista kärsiviä henkilöitä, ja perinnöllinen alttius voi selittää jopa puolet sairastumisriskistä. Geneettiset erot aivojen välittäjäaineiden ja muiden tulehduksenvälittäjäaineiden säätelyssä voivat selittää periytymistä.
Tämän lisäksi tunnetaan useita erilaisia oireyhtymälle altistavia kuormitustekijöitä, kuten eri puolilla kehoa ilmenevät krooniset kiputilat, riittämätön tai virkistämätön uni, ylipaino, vähäinen liikunta sekä henkinen stressi ja toivottomuus. Muita fibromyalgialle altistavia tai sen laukaisevia tekijöitä voivat olla tapaturmat, leikkaukset, infektiot, autoimmuunitaudit ja hormonaaliset muutokset, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja vaihdevuodet. Fibromyalgiaa voidaan pitää elimistön stressireaktiona monille kuormitustekijöille.
Fibromyalgian oireet
Kipu, särky ja kolotus tuki- ja liikuntaelimissä on pitkäaikaista ja laaja-alaista ja sen paikka ja voimakkuus vaihtelevat. Oireet ja niiden vaikeusaste voivat vaihdella fyysisen ja henkisen kuormituksen mukaan, mutta myös muiden ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta (esim. sauna, säätila, melu). Nivelet ja lihakset ovat käsittelyarat.
Sairauteen voi liittyä aamulla alkava ja koko päivän kestävä uupumus. Yöuni on katkeilevaa eikä tuo virkistystä. Eri elimissä voi esiintyä toiminnallisia oireita kuten vatsakipuja ja -turvotusta, kuukautiskipuja, virtsavaivoja, sydämen tykytystä ja purentaongelmia. Neurologisia oireita ovat puutumiset, kihelmöinti, pistelyt, huimaus ja päänsärky. Joillakin potilailla taudinkuvaan voivat kuulua masennus, ahdistus, keskittymiskyvyttömyys ja muistihäiriöt. Yleistyneeseen keskushermoston herkistymiseen voi liittyä herkkyys hajuille, kirkkaille valoille ja koville äänille.
Fibromyalgian toteaminen
Fibromyalgian toteaminen perustuu oireisiin ja lääkärin suorittamaan yleis- ja niveltutkimukseen, jota täydennetään laboratoriokokeilla. Fibromyalgiassa todetaan vähintään 3 kuukautta kestänyttä laaja-alaista kipua vartalon molemmilla puolilla, vyötärön ylä- että alapuolella ja tukirangan alueella. Sen lisäksi voidaan todeta painoarkuutta tyypillisissä kipupisteissä erityisesti suurten lihasten luuliitoskohdissa. Diagnoosin määrittelyssä, oireiden vaikeusasteen arviossa ja hoidon tehon seurannassa voidaan käyttää myös kipuoirekyselylomaketta (Tulostettava kipuoirekyselylomake, löytyy mm. Potilaan lääkärilehden artikkelista).
Yksinkertaiset laboratoriokokeet yleensä riittävät fibromyalgiapotilasta tutkittaessa. Näitä ovat verenkuva, tulehdusarvot (Lasko ja CRP), kilpirauhasen ja munuaisten toimintakokeet (TSH, kreatiniini ja virtsakoe) ja kalsium. Lisätutkimuksia tehdään tarpeen mukaan, jos epäillään muita sairauksia.
Fibromyalgia voi olla itsenäinen oireyhtymä tai liittyä muihin sairauksiin. Fibromyalgian lisäksi ihmisellä voi olla nivelrikko, kulumiin liittyviä selkäkipuja, reumaattinen tulehdussairaus, masennus- ja ahdistushäiriö tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Näiden sairauksien hyvä hoito on tärkeää ja auttaa myös fibromyalgian oireisiin.
Fibromyalgian itsehoito
Fibromyalgian hoidon lähtökohta on mahdollisimman varhainen diagnoosi. Kun ihminen saa saa selityksen pitkäkestoisille oireille, on se hänelle usein suuri helpotus, ja samalla vältytään turhilta lisätutkimuksilta. Tärkeää on diagnoosin jälkeinen potilasohjaus, joka tuo jo riittävän avun monille. Ohjeet auttavat etsimään sopivia elämäntapamuutoksia oireiden lievittämiseksi. Monipuolisia nettipohjaisia omahoito-ohjeita on saatavissa englanniksi Fibroguide-sivustolla ja myös suomeksi Fibromyalgiapolku-sivustolla.
Lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia. Fibromyalgian oireita voi vähentää liikunnalla ja parantamalla yöunta sekä elämänhallintaa.
Aerobisen kuntoliikunnan ja lihasten voimaharjoittelun on useissa tutkimuksissa todettu vähentävän fibromyalgiaan liittyvää kipua ja uupumusta sekä parantavan toimintakykyä ja elämänlaatua. Liikunta vähentää stressiä, nostaa kipukynnystä ja mielialaa, parantaa unta, auttaa painonhallinnassa ja tasapainottaa autonomisen hermoston toimintaa. Liikunta kannattaa aloittaa varovasti elimistön reaktiota kuunnellen. Sopivia lajeja ovat esimerkiksi reipas kävely tai sauvakävely, pyöräily, uinti ja muu vesiliikunta, hiihto, kuntosaliharjoittelu ja venyttely. Myös meditatiivinen harjoittelu (esim. jooga, taiji) voi vähentää uupumusta ja parantaa unen laatua.
Fibromyalgiaa sairastavan yöuni on usein huonoa eikä virkistä normaalin unen tapaan. Unta voidaan parantaa vähentämällä häiriötekijöiden, kuten kahvin, muiden piristeiden ja alkoholin käyttöä. Makuuhuoneen voi viilentää ja kiinnittää huomiota rauhalliseen ympäristöön.
Riittävä lepo ja palautuminen on tärkeää. Kipuun ja uupumukseen liittyviä vääriä pelkoja ja uskomuksia tulisi välttää. Ajatuksia olisi pyrittävä siirtämään pois kivusta ja kiinnittämään huomiota enemmän muihin positiivisiin asioihin elämässä.
Fibromyalgian lääkehoito
Itsehoidon tuloksia voidaan tehostaa lääkehoidolla erityisesti silloin kun kivut ovat päivittäin haittaavia ja uni on häiriintynyt. Elimistön kipua vaimentavaa järjestelmää voidaan tukea trisyklisillä masennuslääkkeillä ja SNRI-lääkkeillä (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät). Amitriptyliinin on todettu parantavan unen laatua ja vähentävän fibromyalgiaan liittyvää kipua. Jos amitriptyliini toimii, mutta väsyttää liikaa, voidaan käyttää nortriptyliiniä.
SNRI-lääkkeistä duloksetiini ja milnasipraami on todettu tehokkaiksi fibromyalgiaan liittyvän kivun hoidossa. Myös venlaflaksiinia voi käyttää. Näiden lääkkeiden kipua lievittävä vaikutus tulee esiin 2–4 viikon kuluessa, kun annos on riittävän suuri. Fibromyalgian hoitoon voi käyttää myös pregabaliinia, jonka kipua lievittävä ja unta parantava vaikutus tulee nopeammin. Fibromyalgiaa sairastavat saavat herkästi haittavaikutuksia monista lääkkeistä, joten kaikkien yllä mainittujen lääkkeiden aloitusannosten tulisi olla pieniä.
Parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet tehoavat huonosti fibromyalgiakipuun, mutta auttavat, jos mukana on nivelrikosta tai selän kulumista aiheutuvaa kipua. Vahvat keskushermoston kautta vaikuttavat kipulääkkeet eivät ole suositeltavia ja voivat aiheuttaa riippuvuutta.
Masennuksen hoidossa käytettyjen selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeet) ei ole osoitettu vähentävän fibromyalgiakipuja. Niitä voidaan kuitenkin käyttää, jos SNRI-lääkkeet eivät sovi ja potilaalla on lääkehoitoa vaativa masennus. SSRI-lääkehoitoon voi tuolloin liittää myös pienen annoksen amitriptyliiniä tai nortriptyliiniä.
Fibromyalgiaa voidaan tutkia ja hoitaa perusterveydenhuollossa. Hoito voi olla vaativaa, ja siinä onnistuminen edellyttää pitkäjänteisyyttä. Jos diagnoosi ei ole varma tai herää epäily oireyhtymään liittyvistä muista sairauksista, voidaan tutkimuksia jatkaa reumatologin, fysiatrin, neurologin tai psykiatrin toimesta.
Vaikeaoireisille huonosti hoitoon vastaaville fibromyalgiapotilaille voi erikoissairaanhoidon kipupoliklinikan arvio olla paikallaan. Hyviä tuloksia voidaan saavuttaa moniammatillisella kuntoutuksella, johon kuuluu potilasohjausta, liikuntaa, lääkehoitoa ja tarpeen mukaan psykoterapiaa.
Fibromyalgian ennuste
Fibromyalgian oireiden kirjo ja niiden vaikeusaste vaihtelevat eri potilailla, ja samalla potilaalla voi olla enemmän tai vähemmän haittaavia oireita ajan kuluessa. Hoidon kulmakivet ovat varhainen diagnoosi, elämäntilanteen kartoitus, informointi sekä terveysliikunnan ja stressinhallintakeinojen opetteleminen. Hoidon tuloksia voi tarpeen mukaan tehostaa lääkityksellä ja moniammatillisella kuntoutuksella. Täyttä oireettomuutta on vaikea saavuttaa, mutta eri hoitokeinoja yhdistelemällä kivut lievittyvät ja toimintakyky sekä elämänlaatu paranevat.
Kirjallisuutta
- Mali M. Fibromyalgia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 14.12.2021.
- Mali M. Eväitä fibromyalgiapotilaan kohtaamiseen. Suomen Lääkärilehti 2016;71:1371-4. (Linkki potilaan lääkärilehteen)
- Kivikoski L, Hannonen P. Fibromyalgian taustalla on kivunsäätelyn ja autonomisen hermoston herkistyminen. Suomen Lääkärilehti 2013; 68:1409-16.
- Hannonen P. Fibromyalgia. Kirjassa: Martio J, Karjalainen A, Kauppi M, Kukkurainen ML, Kyngäs H. Reuma. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 415-428.
- 5. Leino-Arjas P, Markkula R. Aikuisten fibromyalgian monisäikeiden hoito. Duodecim 2020; 136: 871-7.
- Reumaliiton julkaisema potilasohjaussivusto. Fibromyalgiapolku.
- Englanninkielinen potilasohjaussivusto. Fibroguide.
