Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Yleensä lyhytkestoisten psykoosien ennuste on parempi, kun taas toistuvat tai pitkäkestoiset psykoottiset tilat ovat vaikeammin hoidettavissa.

Filosofit väittelevät siitä, mikä on totuus, ja historiassa on ikäviä esimerkkejä siitä, miten hoitojärjestelmien viranomaisvaltaa on käytetty väärin. Nykypsykiatriassa totuuden ongelmaa lähestytään hyvin käytännönläheisesti. Yleensä ei ole epäselvää, milloin ihmisen todellisuudentaju on häiriintynyt. Psykoottinen oire on – karkeasti yleistäen – todelta tuntuva ajatus tai aistimus, joka muiden samaa kulttuuria edustavien ihmisten mielestä ei ole totta.

Mielenterveyslaissa puhutaan mielisairaudesta. Käytännössä sillä tarkoitetaan psykoottisuutta.

Psykoosin oireet

Tyypillisiä psykoottisia oireita ovat aistiharhat eli hallusinaatiot ja harhaluulot eli deluusiot.

Aistiharhoja saattaa ilmetä kaikkien aistikanavien alueella. Karkea nyrkkisääntö on, että näkö- ja hajuharhoihin on usein elimellinen syy, ja kuuloharhat ovat tavallisia muussa psykiatrisessa sairastamisessa.

Harhaluuloinen henkilö voi esimerkiksi kokea itsensä perusteetta vainotuksi, poikkeuksellisen tärkeäksi henkilöksi tai jumalaksi. Psykoottisilla suhteuttamisharhaluuloilla ja merkityselämyksillä tarkoitetaan kokemuksia, joissa henkilö antaa esimerkiksi toisten ihmisten eleille, television kuuluttajille ja esineiden väreille harhanomaisia merkityksiä. Joskus harhaluulot saattavat kehittyä selityksiksi harha-aistimuksille.

Aistikokemusten vääristymiä (illuusiot, aistihairahdukset) tai lyhytkestoisia harha-aistimuksia ilmenee monilla ihmisillä etenkin stressitilanteissa tai nukahtamisvaiheessa ilman, että ne ovat luonteeltaan psykoottisia. Tällöin ihminen ymmärtää aistimuksensa vääristyneen (illusorisen) luonteen, kun taas psykoottisena kokemuksena sama aistimus koetaan todellisena ilmiönä. Rajankäynti psykoottisina pidettyjen ja normaaleina pidettyjen jäykkien ja perusteettomien uskomusten välillä ei aina ole helppoa. Jos henkilön uskomus on luonteeltaan hänen kulttuurissaan yleisesti jaettu maailmanselitys tai uskonnollinen vakaumus, ei tällaista uskomusta määritellä harhaluuloksi. Hyvin jäykkä ja henkilön sosiaalista toimintakykyä olennaisesti kaventava uskomus voi joskus tällöinkin olla luonteeltaan psykoottinen.

Henkilön käytös voidaan määritellä psykoottiseksi myös silloin, kun hänen puheensa tai käytöksensä on hyvin outoa tai eriskummallista, vaikka hänellä ei ilmenisikään varsinaisia harha-aistimuksia tai harhaluuloja. Psykoottinen puhe voi olla epäloogista tai hajanaista tai joskus taas hyvin seikkaperäistä ja yksityiskohtiin takertuvaa.

Psykoottiset oireet erilaisissa sairauksissa

Psykoottisia oireita ja kokemuksia ilmenee hyvin monissa psykiatrisissa sairauksissa. Jaksoittaiset, joskus pysyvätkin harha-aistimukset, harhaluulot ja outo käytös ovat ominaisia skitsofrenialle. Itsepäiset harhaluulot ovat tyypillinen oire niin kutsutuissa harhaluuloisuushäiriöissä. Harhaluuloja ja harha-aistimuksia ilmenee joskus myös vakavissa depressioissa ja manioissa, jolloin tilaa kutsutaan psykoottiseksi masennustilaksi tai maniaksi.

Vaikka traumaperäisissä häiriöissä ja dissosiaatiohäiriöissä usein ilmenee erilaisia harha-aistimuksia, näitä häiriöitä ei luokitella psykoottisiksi, koska henkilö yleensä hahmottaa harha-aistimuksensa illusorisen luonteen tai harhaiset kokemukset ovat hyvin lyhytkestoisia. Jotkut psykoottisiksi luokitellut aistiharhat ja harhaluuloiksi luokitellut merkityselämykset ovat luonteeltaan traumaperäisiä.

Harha-aistimuksia ja harhaluuloja esiintyy eriasteisina myös monissa neurologisissa ja joskus joissakin aineenvaihduntahäiriöissä. Esimerkiksi tinnituksessa ihminen kuulee ujeltavaa ääntä, joka ei perustu ulkoiseen todellisuuteen, eli kyseessä on tavallaan aistiharha. Tätä ei kuitenkaan pidetä psykoottisena, koska henkilön realiteettikontrolli toimii moitteettomasti.

Sekavuustiloissa (delirium) ja dementian vakavissa muodoissa psykoottiset oireet ovat tavallisia.

Lyhytkestoinen psykoosi

Lyhytkestoisessa psykoosissa henkilöllä ilmenee vähintään vuorokauden ja enintään kuukauden ajan harhaluuloja, aistiharhoja tai selvästi hajanaista puhetta tai käytöstä. Lyhyen psykoottisen vaiheen jälkeen henkilön toimintakyky palaa entiselleen. Luonnollisesti oireiden alkaessa ei tiedetä, kuinka kauan ne tulevat kestämään, joten diagnoosia joudutaan usein tarkistamaan matkan varrella.

Lyhytkestoista psykoosia edeltää usein, mutta ei aina, voimakas stressi tai traumaattinen tapahtuma (ks. traumaperäinen stressihäiriö). Traumaattisiin tapahtumiin liittyvät dissosiaatio-oireetvoivat muistuttaa psykoottisia oireita. Lyhytkestoisen psykoosin saattaa laukaista ajankohtainen tapahtuma, joka muistuttaa tavalla tai toisella aikaisemman elämän traumaattisesta tapahtumasta. Joillakin naisilla lyhytkestoinen psykoosi ilmenee pian synnytyksen jälkeen (ks. Lapsivuodepsykoosi).

Huumeet saattavat aiheuttaa lyhytkestoista psykoosia muistuttavan tilan. Kannabistuotteiden käyttö lisää skitsofreniaan sairastumisen riskiä. Amfetamiinipsykoosi on lyhytkestoinen ja arvaamaton tila, johon liittyy usein vainoharhaisuutta ja väkivaltaisuutta. Myös alkoholin ja huumeiden säännöllisen käytön jälkeisessä vieroitusoireyhtymässä saattaa ilmetä lyhytkestoisia psykoottisia oireita.

Vaikka lyhytkestoinen psykoosi onkin määritelmällisesti ohimenevä, se on sekä itselle että läheisille hyvin ahdistava ja pelottava kokemus. Psykoottisuuteen liittyy lähes aina perusturvallisuuden kokemuksen järkkyminen. Oireista kärsivä tarvitsee ennen kaikkea rauhaa, ymmärrystä ja turvaa.

Milloin hoitoon

Ensimmäistä kertaa ilmenevät psykoottiset oireet eli niin sanottu ensipsykoosi on aina perusteltua tutkia perinpohjaisesti. Tällaiset oireet voivat olla psykiatrisen sairauden esioire. Tällöin hoitoon hakeutuminen parhaimmillaan estää sairaustilan kehittymisen vakavaksi.

Jos henkilön oma tai toisten turvallisuus on uhattuna eikä psykoottinen henkilö koe asiassa mitään ongelmaa, on joskus turvauduttava tahdosta riippumattomaan hoitoon. Sellaisessa tilanteessa kannattaa pyytää toimintaohjeita terveyskeskuksen päivystyksestä.

Psykoosin hoito

Psykoottisten oireiden ja sairaustilojen hoitoon kuuluvat muun muassa lääkitys, psykososiaalinen tuki ja työskentely omaisten kanssa. Psykoosiin sairastuneelle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma yhdessä potilaan, työryhmän ja lääkärin kanssa. Omaisia voidaan ottaa suunnitteluun mukaan.

Huumeiden tai päihteiden käytöstä on aina tärkeä keskustella lääkärin kanssa. Kannabistuotteiden aiheuttamat psykoottiset oireet voivat heijastaa keskimääräistä suurempaa alttiutta sairastua vakaviin ja pidempiaikaisiin psykoottisiin tiloihin.

Lyhytkestoinen psykoosi voi olla psykoottisen mielialahäiriön tai skitsofrenian esioire, jolloin asianmukaisella lääke- ja muulla hoidolla voidaan usein estää uusien vakavampien sairausjaksojen ilmeneminen.

Hoidossa pyritään alkuvaiheessa rauhalliseen ja turvalliseen ympäristöön. On tärkeää helpottaa ahdistusta ja turvata riittävä uni. Avohoito on ensisijainen hoitomuoto silloin, kun se riittää ja jos pystytään järjestämään tiivis seuranta. Lääkityksellä pyritään hoitamaan oireita ja löytämään pienin mahdollinen vaikuttava annos minimoiden haittavaikutuksia. Jos psykoottisuus pitkittyy, diagnoosia joudutaan tarkentamaan ja hoitoa suunnataan vastaavasti sen mukaan.

Psykososiaalinen tuki tarkoittaa tiedon saamista, keskusteluja hoitavan tahon kanssa, terapeuttista tukea ja monenlaista kuntoutusta, mukaan luettuna kuntouttava työtoiminta ja tuettu työllistäminen. Säännölliset elämäntavat, arkisten päivittäistoimintojen tukeminen, hyvä uni, ruokailut, pieni liikunta ja päihteiden välttäminen tukevat hoitoa.

Lisää tietoa aiheesta

Suomen Mielenterveysseura ry

HUS/Mielenterveystalo: Tietoa psykoosista -opas