Yleistä

Pienten lasten korvatulehdukset ovat erittäin tavallisia, ja kaksivuotiaista suomalaislapsista noin 70 % on sairastanut vähintään yhden korvatulehduksen. Toistuvat korvatulehdukset aiheuttavat perheissä huolta, heikentävät unen- ja elämänlaatua ja aiheuttavat poissaoloja töistä ja päivähoidosta. Tulehduksia on eniten 1–2-vuotiailla lapsilla, ja ne alkavat onneksi vähentyä selvästi leikki-ikään tultaessa. Korvatulehduskierrettä ja tulehdusten hoitoa voidaan helpottaa korvien putkituksella. Korvatulehdusten hoidossa on tärkeää hoitaa aina myös lapsen kipua. Korvatulehdukset eivät vaikuta pysyvästi kuuloon tai puheen kehitykseen.

Toistuvat korvatulehdukset

Pienet lapset voivat sairastaa vuosittain jopa 10 äkillistä viruksen aiheuttamaa ylähengitystietulehdusta eli flunssaa. Korvatulehdusta edeltää lähes aina flunssa. Toistuvissa korvatulehduksissa kyseessä on yleensä uusi tartunta, ei niinkään huonosti parantunut edellinen tulehdus. Korvatulehduksessa välikorvaan kertyy eritettä, ja sen poistuminen voi kestää useita viikkoja. Välikorvassa oleva erite ilman äkillisiä tulehduksen oireita ei edellytä antibioottihoitoa, eikä antibiootti nopeuta eritteen poistumista. Hyväkuntoisen yli kaksivuotiaan lapsen korvatulehdusta ei välttämättä tarvitse hoitaa antibiootilla. Jos lapsen vointi ei parane selvästi parissa päivässä, hänet on syytä viedä lääkärin vastaanotolle uuteen arvioon.

Korvatulehdusten riskitekijät ja ehkäisy

Mitä vähemmän lapsi sairastaa hengitystietulehduksia, sitä vähemmän hänellä on korvatulehduksia. Tulehduksiin voidaan yrittää vaikuttaa hyvällä käsi- ja yskimishygienialla, eikä oireisia lapsia pitäisi viedä päivähoitoon. Vanhempien tupakointi altistaa lasten korvatulehduksille, vaikka vanhemmat eivät tupakoisi sisällä. Lyhyt rintaruokinta on myös yksi riskitekijä. Päiväkodissa olevat vanhemmat sisarukset lisäävät myös kotihoidossa olevan pikkusisaruksen riskiä sairastua päiväkodissa kiertäviin infektioihin. Uusimpien tutkimusten mukaan päiväkotien ilmanpuhdistuksella voidaan vähentää lasten hengitystietulehduksia noin kolmanneksella. Korvatulehdus on yleinen influenssan jälkitauti, ja influenssarokotuksen tiedetäänkin vähentävän lasten korvatulehduksia.

Liimakorva

Liimakorva tarkoittaa tilannetta, jossa tulehduksen yhteydessä välikorvaan kertynyt erite ei häviä kolmen kuukauden kuluessa. Liimakorva on kivuton, mutta se heikentää selvästi lapsen kuuloa. Pieni lapsi ei osaa itse sanoa kuulon huonontuneen ja diagnoosiin päädytäänkin usein vanhempien epäilyn perusteella. Lapsen kuulon heikentymiseen voi viitata esimerkiksi se, että lapsi ei enää reagoi kiinnostaviin ääniin, ei opi uusia sanoja tai haluaa jatkuvasti lisätä television äänenvoimakkuutta.

Lääkäri diagnosoi liimakorvan katsomalla korvaan ja käyttämällä joskus painemittari tympanometria. Pitkäkestoinen liimakorva hoidetaan putkittamalla korvat, jolloin kuulo palautuu välittömästi. Koska liimakorva paranee usein itsestään flunssakierteen helpotuttua, sen paranemista voidaan odottaa rauhassa. Etenkin keväällä, infektiokauden loppupuolella kannattaa tilannetta seurata kärsivällisesti. Liimakorva ei tartu. Siitä on kuitenkin hyvä kertoa päiväkodin henkilökunnalle, jotta he osaavat ottaa kuulon tilapäisen heikentymisen huomioon.

Korvien putkitus

Korvatulehduskierrettä voidaan helpottaa nukutuksessa tehtävällä korvien putkituksella. Putkituksessa korvalääkäri tekee tärykalvoon pienen viillon, jonka kautta tärykalvon takana välikorvassa mahdollisesti oleva erite tyhjennetään imulla. Tämän jälkeen viiltoon asetetaan pieni silikoni- tai titaaniputki. Putki pysyy paikoillaan keskimäärin alle vuoden ja kasvaa yleensä itsestään pois. Putkitus voidaan tarvitessa uusia. Putket vähentävät keskimäärin tulehduksia, ja osalla ne tulehdukset loppuvat kokonaan. Jos putkitettuun korvaan kuitenkin tulee tulehdus, se ei yleensä ole kipeä ja märkäerite valuu putken kautta pois. Antibiootti voidaan annostella suoraan korvakäytävään, josta se pääsee putken kautta välikorvaan hoitamaan tulehtunutta limakalvoa. Näin vältetään antibioottitablettien suolistohaittavaikutukset. Putkitus myös helpottaa pienen lapsen usein hankalaa korvatulehdusdiagnostiikkaa: jos putki on paikallaan, eikä vuoda, lapsella ei ole korvatulehdusta.

Putkitusta harkitaan, jos lapsella on puolessa vuodessa vähintään kolme tai vuodessa vähintään neljä korvatulehdusta tai jos liimakorvatilanne kestää useita kuukausia. Jos lapsella on liimakorva ja hänellä epäillään viivästynyttä puheenkehitystä, putkitusta ei kannata odotella useita kuukausia. Korvalääkäri tekee aina päätöksen korvien putkituksesta. Nykysuositusten mukaan putkitettuja korvia ei tarvitse suojata rutiininomaisesti vedeltä.