Känsän oireet

Tavallisen känsän kohta tuntuu aluksi paksulta. Kun se kasvaa sisäänpäin ja paine alkaa kohdistua alla olevien luiden kalvoon, känsä muuttuu kivuliaaksi. Ihminen muuttaa kävelytapaansa, ja uusien känsien mahdollisuus lisääntyy. Känsä ei katoa itsekseen, vaikka paine häviäisikin (kuva  ).

Känsän erotusdiagnoosina jalkapohjassa on syylä, joka kerää ympärilleen kovettumaa.

Pehmeä känsä on useimmiten viimeisessä varvasvälissä joko pikkuvarpaassa tai 4. varpaassa, joskus molemmissa (kuva ). Samanlaisia voi olla muissakin varvasväleissä. Paksuuntuessaan pehmeät känsät muuttuvat kivuliaiksi.

Känsän toteaminen

Tavallinen känsä on tasavärinen tai siinä on nähtävissä sisäkkäisiä renkaita känsän sydämen ympärillä. Sisäänpäin kasvava mosaiikkisyylä on puolestaan huokoisen näköinen, täynnä pieniä, muuta ihoa tummempia pisteitä. Jos diagnoosissa on epäselvyyttä, kasvainta ohennetaan veitsellä tai jalkahöylällä. Syylästä löytyy syvemmältä tyypillinen pistemäinen, huokoisen näköinen rakenne.

Myös pehmeän känsän diagnoosi voidaan tehdä pelkän lääkärin tutkimuksen perusteella. Sieniviljelyä ei tarvita, mutta jos se otetaan, näytteestä ei löydy silsasieniä. Hiivaa varvasvälistä löytyy usein, mutta sillä ei ole hoidollista merkitystä. Erityisesti pehmeää känsää on epäiltävä silloin, kun tavanomainen (hiiva)sienihoito ei tehoa.

Känsän itsehoito

Tavallisen känsän saa pois muutamassa viikossa känsälaastarilla (salisyylilaastarilla). Siitä leikataan känsän kokoinen pala, joka kiinnitetään kiinnelaastarilla känsän päälle. Känsälaastaria vaihdetaan kahden päivän välein niin kauan, kunnes känsä lähtee "juurineen". Känsälaastarihoito tepsii yleensä 2–4 viikossa. Salisyylilaastari voi ärsyttää ihoa känsän vieressä, aiheuttaa ihon hautumista ja haavautumista sekä lisätä ihoinfektion mahdollisuutta. Laastarihoitoa ei sen vuoksi suositella diabetesta sairastaville tai vanhuksille eikä sairauksissa, joissa jalkaterän tuntoaisti on alentunut.

Kovettumia voi hioa kevyesti jalkakylvyn jälkeen. Ihoa ei tulisi ohentaa veitsellä, höylällä tai repimällä. Känsän uudelleenkasvua hillitään vaihtamalla kengät sopivampiin ja pitämällä känsän ympärillä huoparengasta. Myös muotoillut pohjalliset tai geelipohjalliset voivat korjata tilannetta. Jalat voidellaan iltaisin perusvoiteella, mutta voidetta ei käytetä varvasväleissä hautumisriskin vuoksi.

Pehmeää känsää on hankala hoitaa itse. Känsälaastarin käyttö varvasvälissä on hankalaa. Liikahikoiluun tarkoitettu alumiinikloridiheksahydraatin vedetön alkoholiliuos tai aluminiumzirkoniumkloridia sisältäviä antiperspirantti sopivat erityisesti henkilöille, joilla jalat hikoilevat tavallista voimakkaammin.

Milloin hoitoon?

Jalkojenhoitajalle tai lääkärille on syytä lähteä, jos känsä haittaa kävelyä ja jollei ole itse onnistunut känsää poistamaan. Jalkojenhoitaja tai lääkäri ohentaa känsän veitsellä, rengasveitsellä tai poralla pohjaa myöten. Myös sähköhyydystä (elektrokoagulaatiota) voidaan käyttää. Nestetyppijäädytyksestä ei ole apua. Jos asentovirheen aiheuttama paine onnistutaan poistamaan, känsä ei uusiudu. Jollei siinä onnistuta, känsä kasvaa ennalleen 4–6 viikossa.

Pehmeä känsä ohennetaan samaan tapaan kuin kova känsä. Varpaat erotetaan toisistaan lampaanvillalla tai varvastuella. Hankalimmissa tapauksissa saatetaan tarvita ortopedista leikkausta. Pehmeä känsä voi infektoitua erityisesti diabetesta sairastavilla. Se voi toimia myös infektioporttina toistuvassa ruusussa. Infektioiden hoito vaatii lääkärissä käynnin.

Känsän ehkäisy

Tarpeeksi tilavien kenkien käyttö ehkäisee niin känsiä kuin muitakin jalkavaivoja. Korkeakorkoisia kenkiä ei tulisi käyttää jatkuvasti. Iän, reuman tai muiden tekijöiden aiheuttamat muutokset jalkaholveissa ovat joskus korjattavissa tukipohjallisilla ja erikoiskengillä.

Jalkapohjien iho voidellaan rasvaisella perusvoiteella iltaisin. Varvasvälit jätetään voitelematta, jotta iho ei kostuisi liiaksi.