Parvorokon tartunta

Parvovirus aiheuttaa usein pieniä epidemioita keväisin. Taudin itämisaika tartunnasta on 4–28 vrk (keskimäärin 16 vrk). Aikuisikäisistä yli puolet on sairastanut parvorokon. Uusintainfektion saaminen on erittäin harvinaista.

Parvorokon oireet

Parvorokossa poskiin ilmaantuu aluksi voimakas punoitus. Sitä seuraa muutamassa päivässä yleistyneempi ihottuma, joka vähitellen muuttuu verkkomaiseksi kuvioitukseksi etenkin raajoissa. Ihottuma kestää tyypillisesti 3–7 vrk, mutta voi joskus kestää viikkoja.

Lämpötilan vaihtelut, rasitus tai auringonvalo voivat pahentaa ihottumaa. Parvorokkoa potevat useimmiten 5–15-vuotiaat, ja heillä oireet ovat lieviä. Pienellä osalla potilaista esiintyy kuumetta, päänsärkyä ja yskää tai nuhaa. Nämä oireet edeltävät ihottuman ilmaantumista. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla voi esiintyä lieviä nivelvaivoja.

Parvorokko ja raskaus

Jos parvovirus tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa, virus voi myös tarttua sikiöön. Alkuraskauden infektio voi johtaa keskenmenoon, jonka riski on noin 10 %. Parvovirustartunta voi aiheuttaa sikiön anemiaa ja sydänlihastulehduksen, joista saattaa seurata sikiön kudosten turvotusta. Parvovirus ei aiheuta epämuodostumia.

Jos perheessä todetaan parvorokkoa äidin ollessa raskaana, tulee heti ottaa yhteyttä neuvolaan. Äidin mahdollinen tartunta selvitetään verestä tehtävällä vasta-ainemäärityksellä. Jos äidin verikoe osoittaa, että hän on aiemmin sairastanut parvorokon, ei jatkotoimenpiteitä tarvita. Jos äidillä sen sijaan

todetaan uusi tartunta, ohjataan äiti äitiyspoliklinikalle raskauden tarkempaan seurantaan. Jos parvovirusinfektio on saatu raskauden alkupuolella, sikiön vointia seurataan yleensä ultraäänitutkimuksilla mahdollisen anemiaan liittyvän turvotuksen toteamiseksi. Tarvittaessa sikiön tartunta voidaan selvittää lapsivesinäytteestä.

Parvorokon itsehoito

Parvorokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja. Tauti on useimmiten niin lieväoireinen, että lääkityksiä ei tarvita.

Parvorokon ehkäisy

Parvovirusta vastaan ei ole rokotetta. Virus tarttuu melko herkästi ihmisestä toiseen ja tartuttavuus on suurimmillaan ennen ihottuman ilmaantumista. Niinpä tartunnan ehkäiseminen on hyvin vaikeaa.

Kirjallisuutta

  1. Renko M. Parvorokko. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.1.2019.
  2. Alanen A. Toksoplasma-, parvovirus- ja sytomegalovirusinfektiot raskauden aikana. Duodecim 2010;126(2):159-166.