Valkojäkälä (latinaksilichen sclerosus et atrophicus, LSA) on limakalvojen ja ihon krooninen tauti. Se kuuluu niin sanottuihin autoimmuunisairauksiin ja aiheuttaa sidekudoksessa tulehdusreaktion, joka johtaa kudoksen arpeutumiseen. Tautiin liittyy hiukan lisääntynyt syöpäriski.
Valkojäkälää on kolmea tautimuotoa: naisilla ulkosynnyttimien valkojäkälä, miehillä peniksen valkojäkälä ja näitä selvästi harvinaisempi muun ihon valkojäkälä. Tauti on yleisempi naisilla ja sillä on kaksi esiintymishuippua, alle kouluikäiset lapset ja keski-ikäiset aikuiset.
Valkojäkälän oireet
Genitaalialueen valkojäkälä esiintyy naisilla häpyhuulissa ja joskus myös peräaukon seudussa ja miehillä esinahan ja terskan alueella (kuva ). Alkuvaiheessa limakalvolla voi olla vain punoitusta, ja taudin edetessä ilmaantuu vaaleita läiskiä ja limakalvon kimmoisuus vähenee. Pinnalla voi näkyä verenpurkaumia tai pieniä haavaumia.
Peniksen valkojäkälä. Jos valkojäkälä (balanitis xerotica obliterans) kuroo esinahkaa eikä tilannetta saada lääkehoidolla hallintaan, ympärileikkaus voi olla tarpeen. Hoitamaton valkojäkälä aiheuttaa syöpäriskin.
Valkojäkälä usein kutisee ja kirvelee, ja raapiminen tai hankaus pahentavat tilannetta. Oireiden voimakkuus vaihtelee ja välillä voi olla oireettomiakin jaksoja.
Pidemmälle edenneessä taudissa voidaan nähdä häpyhuulten tai esinahan arpeutumista ja emättimen tai virtsaputken aukon ahtautumista. Nämä voivat aiheuttaa yhdyntä- ja erektiokipua sekä virtsaamisongelmia.
Muulla iholla valkojäkälä on selvästi harvinaisempi, ja sitä esiintyy joko osana genitaalialueen valkojäkälää tai itsenäisenä tautina. Ihon valkojäkälä alkaa yleensä pieninä vaaleina täplinä, joita voi esiintyä yksittäin tai ryhminä. Ne kasvavat ja muodostavat isompia läiskiä, joiden pinta on vaalea ja arpimainen. Läiskiä on tyypillisesti hartiaseudussa, rintojen alla (kuva ), pakaroissa ja reisissä. Ne voivat kutista tai olla täysin oireettomia.
Valkojäkälä rinnassa. Laajentuva valkojäkäläläiskä keski-ikäisen naisen rinnassa.
Valkojäkälän toteaminen
Diagnoosi tehdään yleensä oireiden ja taudinkuvan perusteella. Koepalaa voidaan tarvita diagnoosin varmistamiseksi tai jos epäillään ihosyöpää.
Valkojäkälän itsehoito
Itsehoidolla voidaan lievittää oireita, kuten kirvelyä ja kutinaa, mutta muuten taudin kulkuun ei voi juurikaan vaikuttaa. Pesussa kannattaa välttää vahvaa saippuaa. Ihoöljyä tai rasvaista perusvoidetta voi käyttää pehmittämään ihon tai limakalvon pintaa.
Milloin lääkäriin?
Valkojäkälä kuuluu lääkärin diagnosoitaviin tauteihin. Ensisijainen hoito on vahva tai erittäin vahva kortisonivoide. Sitä käytetään joko toistuvina kahden viikon hoitokuureina tai kolmen kuukauden ajan alenevalla annoksella ja myöhemmin tarvittaessa ylläpitohoitona 1–2 kertaa viikossa. Hoitona voidaan käyttää myös kalsineuriinin estäjävoidetta (takrolimuusia tai pimekrolimuusia). Hoito on pitkäkestoista ja sen tavoitteena ovat oireiden hallinta ja arpeutumisen esto. Jo syntynyttä ihon arpeutumista ei voida parantaa, mutta kiinnikkeiden ja ahtautumien aiheuttamaa haittaa voidaan helpottaa kirurgisesti.
Genitaalialueen valkojäkälään liittyy enintään 5 % riski okasolusyövän (levyepiteelikarsinooman) kehittymiseen (ks. Ulkosynnyttimien syöpä), joten lääkärissä on syytä käydä 1–2 vuoden välein. Seurantakäynneillä voidaan tunnistaa ja hoitaa myös syövän esiasteet.
Valkojäkälän ehkäisy
Ei tunneta keinoja, joilla valkojäkälän ilmaantumista voitaisiin ehkäistä.
Kirjallisuutta
- Salava A. Valkojäkälä (lichen sclerosus). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 4.10.2023.
- Hiltunen-Back E. Miesten sukuelinten ihosairaudet - diagnostinen haaste. Duodecim 2021;137(17):1789–95.
- Pappas-Taffer LK. Lichen Sclerosus. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 25.9.2020.
- Halonen P ym. Ulkosynnytinten valkojäkälä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2019;135(3):297-302.
