Syyt

Virtsatietulehdus on bakteerien aiheuttama infektio, joka on melko yleinen niin pojilla kuin tytöilläkin ensimmäisen elinvuoden aikana. Leikki- ja kouluiässä virtsatieinfektioita potevat lähinnä tytöt. Tulehdus voi rajoittua virtsarakkoon tai levitä ylemmäksi munuaisiin.

Virtsatieinfektion aiheuttaa yleensäE. coli-bakteeri, joka joutuu virtsateihin potilaan omasta suolistosta ja "kiipeää" ylöspäin virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Virtsatieinfektio ei tartu ihmisestä toiseen.

Oireet ja löydökset

Pienillä lapsilla oireet ovat epämääräisiä. Pelkkä kuume ilman selvää syytä eli ilman nuhaa ja yskää, samoin ärtyisyys tai oksentelu saattavat olla merkki virtsatieinfektiosta. Kuumeiselta imeväiseltä pitääkin ottaa virtsanäyte, mikäli kuumeelle ei löydy muuta syytä.

Vaippalapsilla virtsan muuttuminen "pahanhajuiseksi" on hyvin epämääräinen ja harvoin virtsatulehduksen oire.

Isommilla 1−5-vuotiailla lapsilla virtsatieinfektion oireina esiintyy samoja oireita kuin aikuisilla eli kirvelyä virtsatessa, tihentynyttä virtsaamistarvetta sekä usein kuumeilua.

Milloin hoitoon?

Jos herää epäily lapsen virtsatieinfektiosta, on aina syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Virtsatieinfektion toteaminen

Infektion toteaminen edellyttää virtsanäytettä, josta tutkitaan tulehdussolujen ja bakteerien määrä. Imeväisikäisillä varmin tapa virtsanäytteen ottamiseksi on ns. rakkopunktio, jolloin ruiskulla imetään virtsanäyte työntämällä neula vastanpeitteiden ihon läpi suoraan virtsarakkoon. Tämä pelottavalta tuntuva toimenpide on täysin vaaraton. Käytännössä virtsanäyte pienillä lapsilla kerätään usein virtsapussiin ja isoilla lapsilla virtsapurkkiin.

Virtsanäytteestä tutkitaan tulehduksen merkit ns. liuskakokeella ja/tai mikroskooppitutkimuksella, joilla tulos saadaan nopeasti alle puolessa tunnissa. Lisäksi suoritetaan bakteeriviljely, josta tulos saadaan 1–3 vuorokaudessa. Päätös hoidon aloituksesta tehdään, jos virtsanäytteessä on tulehduksen merkit, mutta lopullinen varmistus saadaan bakteeriviljelystä.

Hoito

Selvä tulehdus hoidetaan aina antibiootilla. Pienet lapset joudutaan usein ottamaan lyhyeksi aikaa sairaalahoitoon suonensisäistä antibioottihoitoa varten. Isot lapset voidaan herkemmin hoitaa suun kautta annettavilla lääkkeillä kotona.

Tutkimukset virtsatieinfektion jälkeen

Valtaosalla virtsatieinfektion sairastaneista lapsista ei ole mitään altistavia tekijöitä, ja tulehduksen kehittyminen on vain huonoa tuuria. Muutamalla prosentilla lapsista infektion taustalla on kuitenkin virtsateiden poikkeava rakenne tai toiminta. Pojilla viat ovat jonkin verran yleisempiä. Kaikille kuumeisen virtsatieinfektion sairastaneille alle 2-vuotiaille tehdään munuaisten ja virtateiden ultraäänitutkimus. Isommille lapsille tehdään selvitykset tarpeen mukaan. Mikäli ultraäänitutkimuksessa todetaan poikkeavuutta, voidaan lisätutkimuksia tehdä potilaskohtaisesti.

Lisätutkimuksena käytetään varjoainekuvausta eli miktiokystografiaa, jossa virtsarakkoon ruiskutetaan merkkiainetta ja seurataan sen erittymistä virtsan mukana. Virtsainfektio uusii harvoin. Tärkeää on kuitenkin kertoa vanhemmille, että virtsanäyte on syytä tarkistaa herkästi silloin, kun lapselle ilmaantuu kuumetta ilman selvää syytä eli esim. Ilman nuhaa ja yskää. Jos tulehduksia esiintyy toistuvasti, niitä voidaan joskus ehkäistä antibioottilääkityksellä.

Ehkäisy

Virtsatie-infektioita ei imeväisillä osata ehkäistä. Karpalomehun tehosta virtsatieinfektion estossa on isommilla lapsilla jonkin verran näyttöä, ja toistuvia virtsatieinfektioita poteville lapsille voidaan kokeilla päivittäistä lasillista karpalomehua.

Kirjallisuutta

  1. Jahnukainen T, Nuutinen M. Lapsen virtsatieinfektion tutkimukset ja hoito. Suomen Lääkärilehti 2007;62:1019–1024.
  2. Renko M. Lapsen virtsatietulehdus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 24.5.2022.
  3. Hannula A, Uhari M. On aika muuttaa virtsatieinfektion sairastaneiden lasten kuvantamissuosituksia. Suomen Lääkärilehti 2013; 68:643-644.