Vyöruusun synty ja yleisyys

Vesirokkovirus jää aina sairastetun infektion jälkeen pysyvästi elimistöön, selkäytimen hermosoluihin. Arviolta 95 %:lla aikuisista on tämä virus. Ihomuutos esiintyy yleensä yhden, harvoin kahden tai kolmen vierekkäisen hermon hermottamalla alueella. Vyöruusu on harvinainen lapsilla ja nuorilla aikuisilla.

Tauti johtuu siitä, että puolustuskyvyn heiketessä, normaalisti iän myötä tai missä tahansa iässä vakavan taudin takia, virus aktivoituu ja siirtyy hermoja pitkin ihoon. Yhden vyöruusun on sairastanut 2 % 40-vuotiaista, 5 % 50-vuotiaista ja 10 % 70-vuotiaista; sitä vanhemmista vielä useampi. Vyöruusun voi sairastaa kahdesti tai useammin, mutta se on harvinaista.

Nuoremmistakaan vyöruusun saajista löytyy harvoin mitään altistavaa vakavaa sairautta, ellei sellainen ole jo sairastumishetkellä tiedossa. Niinpä taustalla olevan tekijän hakeminen ei yleensä ole tarpeen.

Vyöruusun oireet

Muuten terveillä tautiin liittyy harvoin muita oireita kuin kirvely ja kipu ihottumakohdalla. Kipu on neljällä viidestä ensimmäinen oire. Se voi alkaa 1–8 vuorokautta ennen kuin iho alkaa punoittaa ja sille nousee muutaman millimetrin läpimittaisia kirkkaita rakkuloita.

Vyöruusu voi tulla minkä tahansa tuntohermon hermottamalle alueelle, mutta yleensä vain toiselle puolelle kehoa ( kuva ). Yleisin se on vartalolla ja toiseksi yleisin kasvoissa (harvoin raajoissa). Kasvohermojen alueella esiintyessään se saattaa infektoida silmän ja aiheuttaa rakkuloita myös suun ja nielun limakalvoon. Sairaudentunnetta ja lämmönnousua esiintyy useilla sairastuneista.

Rakkulat ovat alkuun kirkkaita, muutaman millin läpimittaisia ”vesikelloja”. Ne lisääntyvät joitakin päiviä, jopa viikon ajan. Niiden määrä vaihtelee muutamasta satoihin. Rakkulat sameutuvat, rupeutuvat ja sitten parantuvat 4–6 viikon aikana lopullisesti ja yleensä jättämättä jälkiä. Kipu ihottumakohdalla voi jatkua kuitenkin useita viikkoja tai kuukausia.

Joskus harvoin rakkulavaihe voi jäädä kokonaan pois, ja silloin kipu on ainoa oire. Tästä syystä vyöruusu tavallisimmalla esiintymiskohdallaan, rintakehällä, voi erehdyttää epäilemään esimerkiksi sydänperäistä tautia.

Vyöruusuun liittyvät vakavat taudit (komplikaatiot)

Joka kymmenennellä ihottuma tulee kasvojen alueelle. Tällöin pinnalliset vauriot voivat levitä silmään vahingoittaen kovakalvoa ja joskus myös silmän syvempiä osia.

Yleisin pitkäkestoinen haitta on ihottumakohdalle jäävä särky ja herkkyys vähäisellekin, esimerkiksi vaatteiden aiheuttamalle, kosketukselle (hyperestesia). Jos kipu kestää yli kolme kuukautta, puhutaan postherpeettisestä neuralgiasta. Sen riski kasvaa iän myötä ja on 50-vuotiaille noin 10 % ja 80-vuotiailla 20 %.

Antibioottihoitoa vaativat ihon toissijaiset bakteeritulehdukset ovat harvinaisia. Immuunipuutteisilla (ks. Elimistön vastustuskyky (immuniteetti)), esimerkiksi pitkälle edennyttä syöpää sairastavilla, elinsiirron saaneilla ja AIDS-potilailla, tauti voi ”yleistyä”, jolloin ihottuma leviää yli koko ihon ja voi olla henkeä uhkaava. Henkilöillä, joilla elimistön puolustuskyky mikrobeja vastaan on voimakkaasti alentunut, kuten kantasolu- tai elinsiirron kahden edeltävän vuoden aikana saaneilla, vyöruusu voi alkaa vatsaontelon sisältä, jolloin oireena ovat kovat vatsakivut. Kyse on niin sanotusta viskeraalisesta vesirokosta, joka on vaikea tunnistaa ja voi olla henkeä uhkaava infektio.

Harvinaisissa tapauksissa vyöruusupotilaalla on samaan aikaan myös vesirokkoviruksen aiheuttama aivokalvotulehdus, joka edellyttää viruslääkehoitoa. Se ilmenee ankarana päänsärkynä.

Taudin toteaminen

Tyypillisessä tapauksessa diagnoosin teossa ei ole vaikeuksia. Pakaran genitaaliherpes saattaa olla vyöruusun kaltainen. Vasta-aineiden osoittamisesta verestä ei ole apua.

Jos potilas on immuunipuutteinen tai infektio on hyvin laaja (”yleistynyt”), etsitään rakkuloista myös esimerkiksi geenimonistustestillä virusta, jotta infektio voidaan erottaa Herpes simplex -viruksen aiheuttamasta yleistyneestä yskänrokosta.

Vyöruusun itsehoito

Lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Särkyyn voi ottaa mitä tahansa potilaalle sopivaa, reseptittä saatavaa särkylääkettä. Tavallisesti rakkulakohdan peittäminen kuivalla harsotaitoksella riittää. Rakkulakohdan voi peittää myös apteekista saatavalla hydrokolloidisiteellä. Paikallishoidoista ei ole hyötyä. Rupivaiheessa tai lievän pinnallisen bakteeritulehduksen aikana aluetta voi myös kylvettää.

Vyöruusurakkuloissa on eläviä viruksia. Ne voivat tarttua henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa, mutta tämä on harvinaista. Ainoastaan kosketusta voimakkaasti immuunipuutteisiin henkilöihin tulee välttää, kunnes rakkulat ovat kuivahtaneet, mutta muuten ihmiskontakteja ei tarvitse rajoittaa.

Milloin lääkäriin?

Vyöruusu otsalla tai nenän ja silmän seudussa, kova särky, laaja rakkulakylvö, huono yleiskunto, immuunipuutostila ja yli 60-vuoden ikä ovat syitä hakeutua lääkäriin vuorokauden sisällä päiväaikaan. Viruslääkehoito (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri) vähentää iho- ja silmäoireita ja alkuvaiheen kipua, mutta ei aina estä pitkittynyttä kipua. Silmäoireeseen voidaan tarvita myös paikallisesti laitettavaa lääkettä. Paras apu hoidosta saadaan, jos lääkehoito aloitetaan kahden vuorokauden sisällä oireiden alkamisesta. Antibioottia tarvitaan harvoin myöhemmin ilmenevään bakteeri-infektioon.

Vyöruusun aiheuttamaan voimakkaaseen hermosärkyyn käytetään tarvittaessa muun muassa pregabaliinia, gabapentiiniä tai tramadolia. Joskus kipu on niin ankara, että tarvitaan jopa opioidilääkkeitä, hermojen puudutuspistoksia tai kirurgiaa.

Vyöruusun ehkäisy

Pikkulasten rokotusohjelmassa oleva vesirokkorokotus voi vuosien saatossa alkaa vähentää vyöruusutapauksia, kunhan lapset saavuttavat sen iän, jossa niitä alkaa ilmaantua. Tätä ei kuitenkaan vielä tiedetä varmasti.

Vyöruusun puhkeamista ja sen jälkeisen hermokivun esiintymistä voi ehkäistä rokotteella (Zostavax^®, Shingrix^®). Zostavax on tarkoitettu yli 50-vuotiaiden rokottamiseen. Se sisältää elävää virusta, joten se ei sovellu raskaana oleville eikä vakavasti sairaille immuunipuutteisille henkilöille. Sen suojateho on alle 70-vuotiailla noin 65 % mutta sitä vanhemmilla vain 38 %. Se ehkäisee vyöruusun jälkeistä pitkittynyttä hermosärkyä tätäkin tehokkaammin (70 %:lla). Shingrix-rokote on uudempi ja tehokkaampi rokote. Sen suojateho kahden rokotuksen jälkeen (rokotukset 2 kuukauden välein) on yli 50-vuotiailla noin 90 %:n luokkaa sekä vyöruusun ilmaantumisen, että vyöruusun jälkeisen kiputilan esiintymisen osalta. Suojateho näyttäisi säilyvän ainakin yli 10 vuotta varsin hyvin. Shingrix-rokote ei sisällä elävää virusta ja sitä voidaan antaa myös immuunipuutteisille. Raskaana olevien rokottamisesta ei ole toistaiseksi kokemuksia, eikä Shingrix-rokotetta suositella raskaana oleville.

Vyöruusurokotteet eivät kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, joten ne tulee maksaa itse. Zostavax-rokote annetaan kerta-annoksena, jonka hinta vuonna 2024 on noin 182 euroa. Shingrix-rokotetta annetaan kaksi annosta, joiden hinta vuonna 2024 on yhteensä lähes 420 euroa.