Influenssan pääpiirteet

Influenssa on influenssavirusten aiheuttama hengitystietulehdus. Taudin itämisaika on useimmiten 1–3 vuorokautta. Tartunnan saaneista vain noin puolet sairastuu. Influenssan oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin flunssien eli nuhakuumeiden, joita aiheuttaa pari sataa eri virusta. Influenssassa oireet, erityisesti kuume ja lihassäryt, ovat kuitenkin keskimäärin ankarammat. Sama influenssavirus voi aiheuttaa eri henkilöille nuhan, kurkkukivun, silmän sidekalvon tulehduksen (konjunktiviitin), särkyjen ja kuumeen suhteen hyvinkin erilaisen oirejoukon.

Perusterveillä tauti paranee yleensä itsestään, niin että kuume ja säryt häviävät 3–10 päivässä. Yskä tai nuha voivat jatkua muutaman viikonkin lieventyen vähitellen. Influenssan "suoraan" aiheuttamat kuolemat ovat harvinaisia, mutta niitäkin esiintyy erityisesti monisairailla, immuunipuutteisilla ja vanhuksilla. Vuosittaisen kausi-influenssan aallossa todetaan Suomessa kuitenkin noin 500–2000 "ylimääräistä" kuolemaa. Valtaosa niistä johtuu huonokuntoisten ja iäkkäiden (yli 65-vuotiaiden) henkilöiden perussairauksien äkillisestä huononemisesta influenssan aikana. Influenssavirukset aiheuttavat Suomessa vuosittain myös muutamia kymmeniä aivokalvotulehduksia ja sydänlihastulehduksia.

Myös bakteerien aiheuttamien jälkitautien, kuten keuhkokuumeen, riski on influenssassa suurempi kuin flunssassa. Suurin riski on niillä, joilla on yleiskuntoa heikentäviä perussairauksia (taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL). Tämän vuoksi näillä henkilöillä on oikeus vuosittain annettavaan maksuttomaan influenssarokotukseen. Jälkitaudeista bakteerikeuhkokuume ja pneumokokkibakteerin aiheuttama bakteremia (sepsis) voivat olla vakavia ja johtaa kuolemaankin. Influenssavirus aiheuttaa myös itse tai käynnistää bakteerin aiheuttamia nenän sivuontelotulehduksia kaiken ikäisille ja välikorvatulehduksia etenkin pienille lapsille. Influenssa suurentaa sydänsairaiden potilaiden sydän- ja verisuonitapahtumien, esimerkiksi sydäninfarktien riskiä.

Kausi-influenssa ei ole yleisvaarallinen tartuntatauti eivätkä tartuntatautilääkärit voi määrätä influenssapotilaita eristykseen tai sille altistuneita karanteeniin. Hoivaa antavissa laitoksissa sekä terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodeosastoilla influenssaan sairastuneiden kohdalla on kuitenkin syytä noudattaa ainakin pisara- ja kosketusvarotoimia, jotta influenssa ei pääse leviämään osastolla. Influenssapotilas tulisi vuodeosastolla hoitaa joko omassa huoneessaan tai samassa huoneessa muiden influenssaan sairastuneiden kanssa.Tartuntatautilain (48 §) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten työntekijöiden tuliee ottaa vuosittainen influenssarokotus.

Influenssan esiintyvyys

Influenssaa aiheuttavat A- ja B-tyypin virukset. A-influenssavirukset ovat alun perin lintujen luontaisia viruksia. Ihmiskunnan riesaksi ne ovat tulleet todennäköisesti joitakin satoja tai tuhansia vuosia sitten. Tämän edellytyksenä on ollut lintuvirusten muuntuminen sellaisiksi, että ne pystyvät ylipäätään tarttumaan ihmisen soluihin, lisääntymään ihmisessä ja siirtymään ihmisestä toiseen. Linnuilla tunnetaan satakunta eri A-influenssavirusta (nimettynä H- ja N-kirjaimin ja niitä seuraavin numeroin). Vain muutamat näistä viruksista ovat aiheuttaneet epidemioita ihmiskunnassa.

Influenssa esiintyy vuosittaisina epidemia-aaltoina ympäri maapallon. Yleensä epidemioissa A-influenssat ovat vallalla, mutta joukossa on myös oireiltaan samankaltaisia influenssa B-viruksen aiheuttamia tauteja. Suomeen aalto tulee marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Infektiot ovat alkaneet usein varuskunnista, koska kasarmiasuminen helpottaa viruksen leviämistä henkilöstä toiseen. Varusmiesten rokotusten myötä varuskuntien epidemiat ovat vähentyneet selvästi. Epidemian alettua infektio leviää ympäri maan muutamassa viikossa. Tavallisina vuosina sairastuu noin 10 % väestöstä 6–8 viikon aallon aikana.

Pandemiasta puhutaan silloin, kun influenssavirus sairastuttaa maailmanlaajuisesti tavallista suuremman osan väestöstä ja tauti on tavallista ankarampi. Tunnetuimpia pandemioita ovat olleet espanjantauti vuosina 1918–1919, aasialainen influenssa vuonna 1957 ja hongkongilainen influenssa vuonna 1968. Viimeksi pandemia koettiin talvella 2009–2010. Sen aiheutti A(H1N1)pdm09-virus. Tämä pandemia nimettiin sikainfluenssaksi.

Kaakkois-Aasiassa, Egyptissä ja Kiinassa ihmisen infektioita on aiheuttanut kaksikin luontaisesti linnuissa elävää virusta. A(H5N1)-virus todettiin ensimmäisen kerran Kaakkois-Aasiassa vuonna 2003 ja A(H7N9) Kiinassa 2013. Näihin edellä mainittuihin vakaviin infektioihin sairastuneista kolmasosa tai enemmän on kuollut suoraan viruksen aiheuttamaan tautiin, ei niinkään jälkitauteihin. Viime vuosina todetut ihmisten H5N1-infektiot ovat olleet taudinkuvaltaan aiempaa lievempiä, eikä kuolleisuutta infektioon ole juurikaan ollut. Tapauksia on esiintynyt muun muassa Yhdysvalloissa maitotiloilla. Näissä tartunnan lähteenä on pidetty lehmiä. Nämä virukset eivät ole lähteneet leviämään väestössä laajemmin, eivätkä ne ole olleet matkailijoille uhka (ks. Lintuinfluenssa).

Viime vuosina maailmalla kiertävät ihmisten influenssa A -virukset ovat kuuluneet joko H3N2- tai H1N1- alatyyppeihin. Influenssa B -viruksista vuoden 2020 jälkeen tartuntoja ovat aiheuttaneet ns. Victoria-alatyypin virukset eikä toista päätyyppiä, ns. Yamagata-viruksia, ole tavattu viime vuosina.

Influenssakaudella 2025–2026 terveydenhuollon influenssakäyntien huippu ilmaantui helmikuun loppupuolella. Valtaosa tapauksista oli Influenssa A(H3N2)-virusten aiheuttamia. Influenssa B -viruksen aiheuttamia infektioita esiintyi kaudella selvästi harvemmin.

Influenssan toteaminen

Lääkärikään ei kykene ilman laboratoriotestejä erottamaan influenssaa muiden hengitystieinfektioiden aiheuttajista eli tavallisista flunssista ellei kyseessä ole epidemiatilanne. Influenssaa on syytä epäillä, kun tiedetään, että paikkakunnalla on meneillään influenssa-aalto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja usein myös hyvinvointialueet tiedottavat epidemiatilanteesta väestölle. Usein influenssa-aikana myös hengitystieinfektioiden kokonaismäärä on kaksin–kolminkertaistunut, mikä näkyy poissaoloina työstä, koulusta ja päivähoidosta. Influenssa-aallon aikanakin yli puolet hengitystieinfektioista on kuitenkin muuta kuin influenssaa, yleenä tavallisia nuhakuumeita eli flunssia. RS-viruskin (respiratory syncytial virus) aiheuttaa usein epidemian syksyllä samaan aikaan influenssa-aallon kanssa (ks. Keuhkoputk itulehdus lapsella). Myös Covid-19-infektio aiheuttaa samantyyppisiä oireita sairastuneilla.

Influenssaan viittaavat hengitystieinfektion tavallista ankarammat oireet, erityisesti lihaskivut ja korkea kuume. Terveyskeskuksissa vastaanotolla tai kotona tehtäviä pikatestejä viruksen osoittamiseen on olemassa. Osa näistä on niin sanottuja yhdistelmätestejä, jotka tunnistavat influenssan lisäksi Covid-19-infektiota aiheuttavan viruksen ja RS-viruksen. Uudet nielusta tai sieraimista tehtävät pikatestit pystyvät löytämään oikein otettuna varsin luotettavasti influenssaviruksen. Varsinaisten laboratoriotestien osuvuus nenä-nielunäytteistä on kuitenkin jonkin verran parempi. Epidemian ollessa päällä influenssaviruslääke valitaan kotihoitoon yleensä epidemiatilanteen ja oireiden perusteella. Sairaaloiden ensiavuissa testit ovat tärkeitä ja auttavat oikean hoidon valinnassa. Influenssan jälkeistä bakteeritautia, keuhkokuumetta, poskiontelotulehdusta tai välikorvatulehdusta, on syytä epäillä, jos oireet pahenevat tai palaavat, kun taudin alusta on kulunut jo 5–7 päivää.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos tauti on korkeakuumeinen, jos yleisvointi on huonompi kuin mihin on flunssassa tottunut tai jos oireet palaavat ensin lievityttyään. Jos sairastuneella on vakavaoireisen influenssan riskitekijöitä, kuten sydän- ja keuhkosairauksia tai munuaisten ja maksan vajaatoimintaa (taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL), on lääkärissä syytä käydä tavallista herkemmin ja riippumatta siitä, onko ottanut influenssarokotuksen syksyllä vai ei.

Influenssan hoito

Influenssan hoito muuten terveillä aikuisilla on usein oireenmukaista itsehoitoa. Tauti paranee yleensä itsestään noin yhden–kahden viikon kuluessa. Perusterveillä viruslääkkeen antama hyöty influenssan paranemisessa on vähäisempää kuin iäkkäillä, monisairailla ja immuunipuutteisilla henkilöillä. Influenssan oireiden hoitoon käyvät samat lääkkeet ja keinot kuin flunssan hoitoon.

Liikuntaa kannattaa välttää yleisoireiden, erityisesti kuumeen ja lihassäryn, ajan, ja raskaampaa urheilua suositetaan vasta, kun tauti on parantunut ja oireiden alusta on kulunut vähintään 7 päivää.

Influenssan hoitoon on olemassa Euroopassa rekisteröitynä viisi viruslääkettä: oseltamiviiri (Tamiflu^®, myös lasten vahvuus), tsanamiviiri (Dectoval^®, suonensisäiseen sairaalakäyttöön), baloksaviirimarbosiili (Xofluza^®, lääkettä ei ole saatavilla), peramiviiri (valmistetta ei ole saatavilla tällä hetkellä) ja favipiraviiri (Avigan®, ns. toisen linjan hoitoon). Tamiflu^® otetaan kapseleina kahdesti päivässä. Tamiflu^®-kuuri kestää viisi päivää ja maksaa aikuisen annoksella noin 30 €.

Viruslääkkeet lyhentävät influenssan oireiden kestoa päivällä tai parilla, mutta muihin nuhakuumeisiin niillä ei ole mitään vaikutusta. Influenssaviruslääkkeet pienentävät influenssan bakteerijälkitautien, keuhkokuumeen ja korvatulehduksen, riskiä. On todennäköistä, että myös influenssaan liittyvät sydän- ja aivohalvaukset vähenevät. Tämä on erityinen syy hoitaa riskiryhmiin kuuluvia muita herkemmin viruslääkkeellä.

Päätös viruslääkehoidon määräämisestä täytyy tehdä vastaanotolla yleensä potilaan perussairauksien ja infektion oireiden ankaruuden perusteella. Suurimman hyödyn saavat he, joilla on sellaisia sairauksia, jotka voivat tehdä influenssasta pahemman tai jotka suurentavat jälkitautien riskiä (ns. riskiryhmillä, taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL). Viruslääkkeiden hyöty on sitä parempi, mitä nopeammin ne päästään aloittamaan.

Influenssalääkkeet (esim. Tamiflu^®) toimivat myös ennaltaehkäisevästi, jos on altistunut influenssalle esimerkiksi perheessä, sairaalassa tai hoivalaitoksessa. Tällainen käyttö voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa influenssa tarttuu sairaalan osastolla tai perheissä, joissa on vakavasti sairaita lapsia tai aikuisia.

Tartunnan ehkäisy

Influenssa tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneen tartuttava aika alkaa 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja on suurimmillaan 1–3 päivää oireiden alusta. Tartuttavuus kestää aikuisilla noin 5 päivää, lapsilla 7 päivää. Töistä kannattaa olla poissa ja sosiaalisia lähikontakteja kannattaa välttää, kunnes voimakkaimmat oireet ovat helpottaneet ja kuume on poissa.

Omaa tartuntariskiä voi pienentää pesemällä käsiä vedellä ja saippualla tai käyttämällä käsidesiä. Tämän on todettu toimivan sekä kotona, koulussa että päivähoidossa, ja siksi sen uskotaan toimivan myös työpaikoilla.

Influenssarokotus

Influenssaa vastaan on käytössä rokote, jonka koostumusta vaihdellaan vuosittain kiertävien virustyyppien mukaan. Suosituksen rokotteessa kunakin kautena huomioitavista viruksista antaa Maailman terveysjärjestö (WHO), yleensä helmikuussa. Euroopan lääkevirasto (EMA) puolestaan myöntää valmisteille Suomeakin koskevan myyntiluvan. Rokotteessa on tavallisesti kahden A-influenssaviruksen ja yhden tai kahden B-viruksen osia. Jos epidemian aiheuttava virus on jokin rokotteen virustyypeistä, rokottaminen pienentää sairastumisen riskiä noin 50–80 %. Huonomminkin "osuvan" rokotteen antama suoja on yleensä vähintään 30 %. Rokotus vähentää samalla teholla myös taudin kehittymistä vakavaksi ja pieentää bakteerijälkitautien riskiä. Sydän- ja verisuonitauteja sairastavilla rokotus pienentää sairaalaan joutumisen riskiä sekä vähentää sydän- ja verisuonitapahtumien ilmaantumista ja jopa kuolemia.

Yli 60-vuotiaille on tullut käyttöön niin sanottuja suuriannoksisia tai tehosteaineita sisältäviä influenssarokotteita (Efluelda^®, Fluad^®), joiden on osoitettu olevan jonkin verran tavanomaista rokotetta tehokkaampia muun muassa sairaalaan joutumisen ja keuhkokuumeiden ehkäisyssä. Rokotteiden vaikuttavat osat ovat samoja kuin tavallisissakin kausi-influenssarokotteissa. Kansallisessa rokotusohjelmassa Fluad ^® -rokotetta tarjotaan 85 -vuotta täyttäneille sekä yli 50 -vuotta täyttäneille voimakkaasti immuunipuutteisille henkilöille. Tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset ovat olleet samankaltaisia kuin perinteisilläkin influenssarokotteilla. Fluenz^®– nenäsumuterokotetta tarjotaan 2–6-vuotiaille lapsille.

Kausi-influenssarokotteet ovat niin turvallisia, että rokotuksen ottamisen katsotaan olevan kannattava kaikille. Rokotusten hyödyksi luetaan myös se, että ne vähentävät terveydenhuollon asiakaskäyntejä, bakteerien aiheuttamia keuhkokuumeita, sairaalahoitoa, lasten korvatulehduksia ja antibioottihoitoja. Suuressa riskissä olevilla sekä pneumokokkirokotteen että influenssarokotteen ottaminen on suojannut erityisen hyvin vakavilta pneumokokkitaudeilta, kuten keuhkokuumeilta.

Influenssarokotusten vasta-aiheet

Influenssarokotetta ei pidä antaa henkilölle, joka on saanut edellisestä influenssarokotuksesta vakavan, välittömän allergisen reaktion eli anafylaksian.

Pistettävää rokotetta ei saa antaa alle kuuden kuukauden ikäisille.

Nenäsumutteena annettavaa Fluenz-rokotetta ei tule antaa

• alle kaksivuotiaalle
• 18 vuotta täyttäneelle tai sitä vanhemmalle
• henkilölle, jonka elimistön puolustuskyky on voimakkaasti heikentynyt joko sairauden tai sen hoidon takia
• salisylaattihoitoa saavalle lapselle.