Uniapnean oireet ja syyt

Noin 10 prosentilla kuorsaavista henkilöistä esiintyy unenaikaisia hengityskatkoja (ns. obstruktiivinen uniapnea). Myös kuorsaamattomalla henkilöllä voi olla katkoksia aiheuttavaa ahtautta nielussa. Hengitysteiden ahtaudesta johtuva sisäänhengityksen aiheuttama alipaine unen aikana tukkii hetkellisesti ilman virtaamisen kokonaan (kuva ). Katkoksen kesto voi olla muutamasta sekunnista jopa yli minuuttiin. Yksittäisiä lyhyitä katkoksia esiintyy suurella osalla väestöstä, ja varsinaisesta uniapneasta puhutaan vasta, kun katkoksia on keskimäärin vähintään viisi tunnissa. Katkos päättyy nukkujan hiukan havahtuessa ja hengitysteiden avautuessa usein korahdukseen, vaikkei nukkuja tietoisesti herääkään. Elimistö havahtuu ennemmin tai myöhemmin katkoksen jatkuessa, eikä katkos voi ”jäädä päälle”.

Toistuvien unenaikaisten hengityskatkosten vuoksi uni jää katkonaiseksi, jolloin henkilö on usein aamuisin väsynyt. Väsymys voi päiväsaikaan olla poikkeuksellisen voimakasta ja johtaa pakonomaiseen nukahteluun.

Uniapneasta kärsivillä esiintyy kuorsauksen, hengityskatkosten ja päiväaikaisen väsymyksen lisäksi muita oireita, kuten ärtyneisyyttä, impotenssia ja muistihäiriöitä. Lisäksi oireisiin voi kuulua monenlaisia elintoimintojen häiriöitä, kuten yöhikoilua, lisääntynyttä yöllistä virtsaamistarvetta tai yöllisiä rytmihäiriöitä (kuva ).

Uniapneasta kärsivien rytmihäiriö- ja verisuonisairausriski on huomattavasti kohonnut. Uniapnea voi lisätä muun muassa astmaoireilua ja heikentää päiväaikaista suorituskykyä. Uniapnea lisää myös auto-onnettomuuksien ja työtapaturmien riskiä.

Tärkein uniapnealle altistava tekijä on ylipaino. 50–70 % uniapneasta kärsivistä on ylipainoisia. Muita uniapnean syitä ovat rakenteelliset tekijät, kuten ahdas nenä tai nielu tai purennan poikkeavuudet. Myös lyhyt ja paksu kaula tai kookkaat nielurisat voivat lisätä kuorsausta ja hengityskatkoksia. Alkoholi ja rauhoittavat lääkkeet voivat lisätä hengityskatkosten määrää ja pahentaa oireita, samoin nenänielun limakalvoturvotuksen lisääntyminen esimerkiksi tupakansavun vaikutuksesta. Vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla uniapnean esiintyvyys on suurempi kuin nuoremmilla naisilla.

Uniapnean itsehoito

Uniapnean tärkein itsehoito on laihdutus, jos uniapneasta kärsivä on ylipainoinen. Päiväaikainen liikunta voi vähentää yönaikaisia hengityskatkoksia myös normaalipainoisella. Myös alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä tulee rajoittaa, erityisesti ennen nukkumaanmenoa. Jos kuorsaus ja hengityskatkokset esiintyvät vain selällään nukuttaessa, ongelmaa voi koettaa välttää kiinnittämällä nukkuma-asun selkään esineen, joka estää selinmakuun.

Milloin hoitoon

Tarkempiin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos kuorsaus, yönaikaiset tukehtumisen tunteeseen havahtumiset tai toisen henkilön toistuvasti toteamat hengityskatkokset aiheuttavat oireita. Oireita voivat olla päiväaikainen väsymys tai suoranainen nukahtelu, muistihäiriöt ja mielialavaihtelu tai yölliset rytmihäiriö- ja rintakiputuntemukset. Unihäiriön vaikeuden arvioimista auttaa, jos potilas täyttää etukäteen tähän tarkoitukseen laaditun oirekyselyn (ks. ). Lääkärin suorittaman haastattelun lisäksi tutkimuksiin kuuluvat yleensä nenänielun tutkimukset, laboratoriokokeet sekä tarvittaessa kotona tehtävä yörekisteröinti (ns. suppea yöpolygrafia), jossa mitataan katkosten määrää ja verenkierron happitasoa nukkuessa.

Hoitona on tilanteesta riippuen perussyyn hoito (laihdutus, alkoholin tai rauhoittavien lääkkeiden ja tupakan käytön vähentäminen, selinmakuun välttäminen nukkuessa ja nenän tukkoisuuden hoito) sekä unenaikainen ylipainehengityshoito (CPAP). Mikäli CPAP-hoito ei onnistu ja erityisesti, jos nenänielun ahtaus johtuu purennan ongelmista, eikä niinkään ylipainosta, voi nukkuessa käytettävästä uniapneakiskosta olla hyötyä.

CPAP-hoito

CPAP (continuous positive airway pressure), eli unenaikainen ylipainehengityshoito, toteutetaan pienellä laitteella, joka puskee tavallista huoneilmaa suodattimen läpi käyttäjän hengitysteihin pitkän letkun ja maskin kautta. Tarkoituksena on luoda niin sanottu ”ilmalasta” hengitysteihin niiden pyrkiessä tukkoon, jolloin ilmavirta estää nielun seinämien painumisen yhteen ja näin myös katkoksen synnyn. Laitteen ollessa käytössä saadaan yleensä yönaikainen hengitys normalisoitua. Laite ei kuitenkaan korjaa pysyvämmin ongelmaa vaan auttaa vain ollessaan käyttäjän kasvoilla. Iso osa käyttäjistä saa laitteesta hyvän avun päiväväsymykseen.

CPAP-laite on helppokäyttöinen ja useimmiten hyvin siedetty. Alkuvaiheessa monella on haasteita tottua nukkumaan ilman puhaltaessa hengitysteihin, mutta ilmavirta on kevyt hereillä ollessa ja usein laitteen kanssa hengittämiseen tottuu pian. Sopivan maskin löytäminen on joskus haasteellista. Maskiongelmien lisäksi joillakin on taipumus nieleskellä ilmaa käytön aikana, mikä voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita.

Uniapnea ja ajoterveys

Uniapnea voi heikentää vireystilaa, jolloin tarkkaavaisuus ja reaktiokyky liikenteessä heikkenevät. Nukahtelutaipumuksen vuoksi uniapneasta kärsivän tulee välttää ajoneuvon kuljettamista vähänkin väsyneenä. Pitkillä matkoilla on syytä pitää riittävän tiheästi taukoja. Uniapnean hoidon myötä vireystila palaa usein normaaliksi, jolloin estettä auton ajamiselle ei pitkäaikaisemmin ole.

Hoitamaton uniapnea, johon liittyy selvä vireystilan häiriö, on este ammattikuljettajana toimimiselle.

Uniapnean ehkäisy

Uniapnean tärkein ehkäisykeino on ylipainon välttäminen tai ylipainoisella laihdutus. Lisäksi tulee välttää alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden liiallista käyttöä. Myös tupakoimattomuus on tärkeää uniapnean ehkäisyssä.