Kun halutaan löytää pysyvä ja lopullinen ehkäisymenetelmä, voi sterilisaatio olla yksi vaihtoehto. Sterilisaatio on tehokas ja hyvä – maailman eniten käytetty – ehkäisymenetelmä silloin, kun perheen lapsiluku on täysi. Vastoin yleistä käsitystä sterilisaatio ei ole pettämätön ehkäisymenetelmä. Munajohdinten sulkeminen pettää enintään 0,5 %:lla ja useimmiten ensimmäisen vuoden aikana. Sterilisaation jälkeen alkavista raskauksista osa on kohdunulkoisia raskauksia. Siemenjohdinten katkaisu pettää vielä harvemmin, kun toimenpiteen onnistuminen on varmistettu spermanäytteen tutkimisella.

Suomessa sterilisaatioiden määrä on vähentynyt viime vuosina, kun uusia ja tehokkaita ehkäisymenetelmiä on tullut käyttöön. THL:n tilastojen mukaan sterilisaatioita tehtiin vuonna 2022 noin 2900, näistä 70 % tehtiin miehille. Sterilisaatiossa olleiden naisten keski-ikä vuonna 2021 oli 36,3 vuotta ja miesten 40,5 vuotta.

Suomessa on vuodesta 1970 ollut voimassa sterilisaatiota koskeva laki, johon vuonna 1985 tehtiin saantia helpottavia muutoksia. Sterilisaation edellytykset on kirjattu lakiin, ja ne ovat samat sukupuolesta riippumatta. Puolison suostumusta sterilisaatioon ei tarvita.

Sterilisaation edellytykset

Lain mukaan sterilisaatioon voidaan ryhtyä henkilön omasta pyynnöstä, kun

  • henkilö on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta
  • hän on täyttänyt 30 vuotta
  • raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä
  • hänen mahdollisuutensa ehkäistä raskaus muulla tavoin ovat epätavallisen huonot
  • on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika
  • hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia.

Kahdessa ensimmäisessä perusteessa riittää suorittavan lääkärin päätös, kohdissa 3 ja 4 edellytetään kahden lääkärin päätöstä ja kohdissa 5 ja 6 tarvitaan Valviran lupa.

Sterilisaatioon voi hakeutua perusterveydenhuollon lääkärin tai yksityislääkärin lähetteellä. Lausunnonantajalääkärinä voi toimia laillistettu lääkäri toimipaikasta riippumatta.

Munanjohtimien sulkeminen

Munanjohtimien sulkeminen tehdään laparoskopiassa eli vatsaontelon tähystyksessä. Toimenpide edellyttää nukutusta, ja se tehdään leikkaussalissa. Toimenpiteessä munanjohtimiin asetetaan metalliset klipsit, jotka tukkivat munanjohtimet lopullisesti (kuva ). Sairaalassaoloa vaaditaan yleensä vain yksi päivä, ja sairausloman pituus on 3–5 vuorokautta. Vatsaontelon tähystyksessä voidaan myös poistaa munanjohtimet kokonaan.

Kuva

Sterilisaatio. Munanjohtimien sulkeminen asettamalla tähystysleikkauksessa metalliset klipsit munanjohtimiin, jolloin munasolun kulku munanjohtimesta kohtuun estyy.

Sterilisaation haittoina ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot, mutta ne ovat harvinaisia. Anestesiakomplikaatiot ovat mahdollisia ja klipsin irtoaminen johtaa raskauden mahdollisuuteen. Kliinisen kokemuksen mukaan sterilisaation jälkeen saattaa kuitenkin esiintyä ohimeneviä kiputuntemuksia tai tiputteluvuotoa muutaman kuukauden ajan. Sterilisaatiolla ei ole vaikutusta munasarjojen hormonitoimintaan eikä seksielämään. Sterilisaatio ei lisää minkään myöhemmän gynekologisen sairauden esiintymistä; sen sijaan se alentaa munasarjasyövän riskiä.

Sterilisaatio voidaan tehdä myös suunnitellun keisarileikkauksen yhteydessä. Tässä niin sanotussa Pomeroyn leikkaustekniikassa kurotaan munanjohtimiin silmukka, josta leikataan pala pois ja ommellaan päät umpeen.

Hysteroskooppinen sterilisaatio eli kohtuontelon tähystyksessä tapahtuva sterilisaatio oli muutama vuosi sitten käytetty sterilisaatiomenetelmä: sen osuus vuosittain oli runsaat 40 % kaikista munanjohtimen sulkemisista. Vuonna 2017 vastaava osuus oli enää 25 %, ja vuoden 2018 aikana sen käyttö lopetettiin kokonaan.

Vasektomia eli siemenjohtimien katkaisu

Vasektomia eli siemenjohtimien katkaisu voidaan tehdä paikallispuudutuksessa polikliinisesti. Leikkauksen tarkoituksena on estää siittiöiden pääsy siemennesteeseen. Toimenpiteen jälkeen hedelmöittämiskyky menetetään, mutta yhdyntäkyky säilyy ennallaan. Siemennestettä muodostuu kuten ennenkin, koska siittiösolut ovat vain osa siemennesteestä. Hormonitoimintaan sterilisaatiolla ei ole vaikutusta.

Toimenpiteen yhteydessä kumpikin siemenjohdin katkaistaan kivespussin tyvestä. Joissakin paikoissa käyttöön on tullut niin sanottu veitsetön menetelmä, jossa siemenjohdin otetaan esiin rengaspihdillä kivespussin ihoon teräväkärkisellä pihdillä tehdystä reiästä ja sen jälkeen katkaistaan. Sterilisaation jälkeen siemennesteessä saattaa esiintyä hedelmöittämiskykyisiä siittiöitä vielä useita kuukausia toimenpiteen jälkeen. Muuta ehkäisyä on käytettävä, kunnes siittiöiden puuttuminen on osoitettu siemennestenäytteellä, joka on otettu aikaisintaan 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä, ja vähintään 20 ejakulaation (siemensyöksyn) jälkeen.

Sterilisaation haittoina voivat ovat kirurgiseen toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot. Välittömästi toimenpiteen jälkeen ilmenevät haitat, kuten kipu, verenvuoto ja tulehdus, ovat kuitenkin varsin harvinaisia. Myös kivespussin pitkäaikainen kipu on harvinaista.

Sterilisaatiolla ei ole vaikutusta hormonitoimintaan, siemensyöksyyn, erektioon eikä seksuaaliseen mielihyvään.

Tärkeää muistaa

Sterilisaatio ei vaikuta munasarjan tai kiveksen hormonituotantoon. Toimenpiteessä joko munasolun kulkeutuminen munasarjasta munanjohtimen kautta kohtuun tai siittiöiden kulkeutuminen siemenjohtimien kautta siemennesteeseen on estetty. Siemensyöksy (ejakulaatio) tapahtuu kuitenkin normaalisti.

Sterilisaatiota harkittaessa on tärkeää muistaa menetelmän lopullisuus. Valtaosa sterilisaation valinneista on tyytyväisiä menetelmään. Muutama prosentti raportoi negatiivisia vaikutuksia seksuaalielämään tai katuu toimenpidettä myöhemmin.

Sterilisaation purku ei aina palauta hedelmällisyyttä. Sterilisaatio voidaan yrittää purkaa kirurgisesti, mutta näitä toimenpiteitä tehdään nykyään hyvin harvoin. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää koeputkihedelmöityshoitoja. Julkisessa terveydenhuollossa näitä hoitoja ei yleensä tarjota, joten kustannukset jäävät kokonaan itse maksettaviksi. Sterilisaation peruuttamattomuuden vuoksi on hyvä ottaa selvää muista ehkäisyvaihtoehdoista ja olla varma kannastaan.

Kirjallisuutta

  1. Kivijärvi A. Sterilisaatio. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 20.8.2023.
  2. Halttunen-Nieminen M, Piltonen T. Raskauden ehkäisy ja sterilisaatio. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 120–135.