Nuhalla tarkoitetaan viruksen aiheuttamaa nenäontelon tulehdusta. Limakalvon solut erittävät nestettä, johon sekoittuu tulehdussoluja ja tulehduksen välittäjäaineita. Nuha aiheuttaa paitsi nenäeritteen valumisen myös limakalvojen turvotusta ja nenän tukkoisuutta, jotka häiritsevät nenän kautta hengittämistä etenkin yöaikaan. Tämä johtaa herkästi lapsen toistuvaan heräilyyn.

Flunssaan liittyvä nuha

Lapsen nuhan ylivoimaisesti tärkein syy on virusperäinen ylähengitystietulehdus eli flunssa. Yleensä eritteen valuminen nenästä ja kurkkukipu ovat alkavan flunssan ensioireita.

Toistuva nuha ja "räkäisyys" ovat pienillä lapsilla tavallisia erityisesti päivähoidon aloituksen yhteydessä, jolloin lapsi altistuu jatkuvasti uusille flunssaviruksille. Kun jokainen flunssaan liittyvä nuha kestää 7–12 vuorokautta ja episodeja on useita peräkkäin, seurauksena on lähes jatkuva viikkojen mittainen flunssakierre. Flunssa ei sinänsä ole lapselle vaarallinen, mutta kiusallinen. Hankalaa ovat myös flunssan jälkitaudit kuten välikorvatulehdukset.

Alle puolivuotiaat lapset sairastavat vähemmän flunssia, sillä heillä on vähemmän kontakteja sairaisiin lapsiin ja jonkin verran suojaa antavat mm. rintamaito ja äidiltä saadut veren vasta-aineet (ns. eväsvasta-aineet). Pienen imeväisen sairastuessa flunssaan ongelman muodostavat nenän tukkoisuudesta johtuvat syömis- ja hengitysvaikeudet.

Pitkittyneen nuhan syitä

Jos nuha jatkuu, ja lapsi on kiukkuinen, voi taustalla olla välikorvatulehdus, ja korvat tuleekin tarkistaa nuhan ja limaisuuden pitkittyessä.

Kouluikäisillä pitkittynyt nuha voi myös olla merkki nenän sivuontelotulehduksesta. Siihen liittyy usein märkäinen yöyskä.

Joskus pitkän nuhan takana voi olla allerginen nuha, jota atooppiset lapset alkavat potea tavallisesti 3–5 vuoden iästä lähtien. Tavallisimmin nuhan alku ajoittuu kevääseen, kun lehtipuut alkavat kukkia. 1–2-vuotiailla allerginen nuha on harvinainen.

Pitkittyneen nuhan tärkein syy lienee kuitenkin toistuvat, peräkkäiset flunssat. Kun yhdestä viruksesta päästään, on toinen jo kimpussa. Lasten hengitysteistä on myös eristetty useita viruksia yhtaikaa. Sen vuoksi onkin vaikeaa sanoa, milloin yksi flunssa on parantunut ja uusi alkanut.

Nuhan itsehoito ja hoito

Vaikka flunssaan liittyvä nuha on yleisin sairausoire niin lapsilla kuin aikuisillakin, kovin tehokasta hoitoa siihen ei tunneta. Nenäliinan käyttö on tärkeätä, mutta pienimmiltä nuhapotilailta se ei onnistu, vaan nenäerite tukkii nenän, valuu nieluun ja erityisesti yöaikaan aiheuttaa yskää.

Apteekista vapaasti saatavat keittosuolatipat tai -sumutteet ovat paljon käytetty hoito imeväisillä. Ne estävät nenän karstoittumisen ja ovat suositeltavia myös vanhemmilla lapsilla. Keittosuolatippoja voi tiputtaa useita kertoja päivässä esimerkiksi syötön yhteydessä. Käsitykset keittosuolatippojen hyödyllisyydestä vaihtelevat, mutta mikään ei estä kokeilemasta niitä.

Flunssaeritteen mekaaniseen poistoon on kehitetty erilaisia keinoja, ja näitä voidaan hyvin käyttää tukkoisen nenän avaamiseen. Apteekista löytyy erilaisia vauvan nenän niistäjiä ja nenäimureita. Näin esim. imetys voi helpottua.

Höyryhengitystä on myös suositeltu, mutta sen teho lienee vaatimaton. Paikalliset lääkeaineita sisältävät nenätipat ja -sumutteet sekä suun kautta otettavat lääkkeet ovat pääosin melko tehottomia estämään eritteen valumista mutta voivat helpottaa jonkin verran nenän tukkoisuutta. Niiden käyttö lapsilla, jotka eivät vielä osaa niistää on turhaa, sillä lääkeaine ei pääse limakalvolle vaan valuu nieluun. Suun kautta otettavasta antihistamiinista ei tavallisessa infektionuhassa ole hyötyä. Jos nenäsumutteita käytetään, tulee niiden käyttö lapsilla rajata viiteen päivään.

Antibiooteista ei ole hyötyä virusperäisen nuhan hoidossa. Allergisen nuhan hoitoon on sen sijaan nykyisin tehokkaita lääkkeitä.

Milloin hoitoon