Syyt ja oireet

Piiskaniskuvammalla tarkoitetaan tilannetta, jossa äkillinen hidastuvuus tai kiihtyvyys esimerkiksi törmäystilanteessa saa pään retkahtamaan nopeasti eteen tai taakse, jolloin niskaan ja kaularankaan kohdistuu äkillinen voima. Äkillinen pysähtyminen esimerkiksi peräänajotilanteessa (vaikka vain 15 kilometrin tuntivauhdista) saattaa riittää aiheuttamaan retkahdusvamman. Piiskaniskuvamma voi syntyä myös urheillessa tai pahoinpitelytilanteessa henkilön saadessa iskun kasvoihinsa.

Piiskaniskuvamman seurauksena esiintyy usein niskan kipua ja liikerajoitusta. Lisäksi voi esiintyä hyvin monenlaisia muita oireita, kuten huimausta, kömpelyyttä, keskittymisvaikeuksia, nielemisvaikeutta ja korvien soimista. Piiskaniskuvamman yhteydessä voi syntyä pieniä vaurioita kudoksiin, mutta nämä eivät ole nähtävissä esimerkiksi kuvantamistutkimuksissa. Lihasten ja nivelkapselien hermopäätteet voivat kuitenkin herkistyä kivulle ilman, että selvää kudosvauriota on osoitettavissa.

Suurin osa piiskaniskuvammoista paranee nopeasti ja täydellisesti, mutta joskus paraneminen saattaa pitkittyä kuukausiakin kestäväksi. Pitkittyneen piiskaniskuvammaan liittyvän oireyhtymän arvellaan kehittyvän kudosvauriosta ja siihen syntyvästä tulehdusreaktiosta sekä kivulle herkistymisestä. Noin 10 %:lla on vaivoja vielä vuoden päästä vammasta.

Milloin hoitoon?

Tavanomaisessa niskan retkahdusvammassa, jossa henkilön toimintakyky säilyy hyvänä vamman jälkeen, tilannetta voidaan seurata kotona pari päivää. Hoitona voidaan käyttää tarvittavaa kipulääkitystä, ja osa potilaista saattaa hyötyä myös pehmeän niskatuen lyhytaikaisesta käytöstä. Niskaa ja päätä retkauttaneen vamman jälkeen on syytä hakeutua ammattilaisen arvioon viimeistään muutaman päivän seurannan kuluttua, mikäli käsissä esiintyy retkahduksen jälkeen puutumista, tuntohäiriöitä tai sormiin säteilevää kipua. Arvioon on hyvä hakeutua myös, mikäli tavanomainen tulehduskipulääke tai parasetamoli ei helpota kipua, mikäli kipu häiritsee myös yöllä tai mikäli esiintyy jokin muu voimakas arkista elämää haittaava oire tai kipu.

Jos tilanteeseen liittyy suuri vammaenergia tai jos vammautunut henkilö raportoi raajoissaan voimakasta puutumista tai lihasvoimaheikkoutta, on syytä hälyttää ensihoito tai toimittaa vammautunut henkilö välittömästi päivystysarvioon. Siirtäminen tutkimuspaikkaan on tehtävä varoen ja kaularankaa liikuttamatta. Terveydenhuollossa esitiedot ja kliininen tutkimus ovat ensisijaiset tutkimusmenetelmät vamman jälkeen. Murtumaa epäiltäessä saatetaan tarvita tietokonekerroskuvausta. Vaikeampaa pehmytkudosvammaa epäiltäessä potilas joudutaan toisinaan ohjaamaan neurokirurgin tai ortopedin arvioon, josta tarvittaessa edetään magneettitutkimukseen.

Piiskaniskuvamman paranemista edesauttaa mahdollisimman nopea paluu normaaleihin arkielämän rutiineihin. Kipua ja särkyä voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla, ja myös kuntouttavasta kevyestä fysioterapeuttisesta harjoittelusta voi olla apua. Sen sijaan niskan tukikaulureista tai akupunktuurista ei ole osoitettu olevan hyötyä, vaikkakin osa saattaa kokea pehmeän kaulurin oireita helpottavana lyhytaikaisena hoitona. Vaivan pitkittyessä saatetaan tarvita laaja-alaista toimintakykyä palauttavaa kuntoutusta ja ohjausta.

Kirjallisuutta

  1. Freeman M. Cervical sprain and strain. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 9.4.2021.
  2. Luoto T. Piiskaniskuvamma (whiplash). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.3.2021.
  3. Niskakipu (aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry:n ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 1.4.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  4. Wong JJ, Shearer HM, Mior S, ym. Are manual therapies, passive physical modalities, or acupuncture effective for the management of patients with whiplash-associated disorders or neck pain and associated disorders? Spine J 2016;16(12):1598–1630. PMID: 26707074.