Yleistä

Luonnon uimavedet

Suomessa yleisten uimarantojen vesien puhtautta tarkkailevat terveydensuojeluviranomaiset säännöllisin bakteeriviljelyin, silmämääräisin tarkastuksin ja leviä tutkimalla. Tulokset ovat nähtävillä uimarannalla suurten uimarantojen ylläpitäjien verkkosivuilla. Suomessa yleisiksi uimarannoiksi luokitellut rannat ovat myös EU-uimarantoja, joiden vedenlaatu luokitellaan laatuluokkiin erinomainen, hyvä, tyydyttävä tai huono. Luokittelu perustuu ulostesaastumista kuvaavien suolistoperäisten enterokokkien ja Escherichia coli (E. coli) -bakteerien esiintymiseen neljän kesäuimakauden tulosten perusteella. EU-uimarantojen tilannetta voi seurata erilliseltä verkkosivustolta (European Environment Agency: State of bathing waters). Lisätietoa aiheesta löytyy Valviran sivustolta.

Yleisiä uimavesien välityksellä tarttuvia tauteja ovat erilaiset suolistoinfektiot, joita voivat aiheuttaa muun muassa norovirus, kampylobakteerit, E. coli sekä Giardia- ja Cryptosporidium-alkueläimet. Ihoinfektioita voivat aiheuttaa esimerkiksi pseudomonas- ja stafylokokkibakteerit. Pseudomonakset voivat aiheuttaa myös korvakäytävätulehduksen, joka on yleinen uimareiden vaiva. Vibriot ovat ympäristön bakteereja, jotka lisääntyvät erityisesti lämpimissä murtovesissä. Ne voivat aiheuttaa muun muassa ripulia ja haavatulehduksia.

Järvisyyhy on vesilinnuissa loisivan imumadon toukan aiheuttama, kutiseva ja näppyläinen ihottuma. Järvisyyhy on kiusallinen, mutta lopulta harmiton uimavedestä tarttuva vaiva. Helpoin keino torjua järvisyyhyä on välttää uimista syyhyherkimmillä alueilla lämpimien sääjaksojen aikana keskikesällä. Uinnin jälkeen kannattaa peseytyä hyvin ja kuivata iho karkealla pyyhkeellä hangaten. Järvisyyhystä voi lukea tarkemmin aiheeseen liittyvästä Terveyskirjaston artikkelista.

Matkustaessa ulkomailla ja erityisesti ennen luonnonvesissä uimista kannattaa tutusta paikalliseen ohjeistukseen ja tartuntariskeihin esimerkiksi matkailijan terveysoppaasta. Esimerkiksi trooppisilla alueilla makeista vesistä on mahdollista saada skistosomiaasi, joka on imumatotauti.

Uima-altaat ja kylpylät

Uimahallien ohjeissa neuvotaan, että sairaana ei saisi tulla uimaan. Tähän on kaksi syytä: sairaana uiminen voi lisätä jälkitautien vaaraa, ja infektiotautia sairastavat voivat tartuttaa taudin muihin uimareihin. Hengitystieinfektiot eivät tartu veden välityksellä ihmisestä toiseen. Uimahalleissakin taudit tarttuvat pääosin pisara- tai kosketustartuntoina ja tähän vaikuttaa eniten ihmisten läheisyys toisiinsa. Yleisimmin allasvedestä saadaan ihoinfektioita tai ripulitauteja.

Uima-altaiden mikrobit ovat valtaosin peräisin uimareista ja heidän luontaisesta mikrobistostaan. Mikrobien aiheuttamaa riskiä vähennetään uimahalleissa ja muissa yleisissä altaissa veden kloorauksella. Se on tehokas keino, joskin iholta erittyvät kuona-aineet tai muu lika vähentävät kloorauksen tehoa. Siksi uima-altaiden veden kierrättäminen, suodattaminen ja puhdistaminen on tärkeää. Klooripuhdistamisen (desinfektion) onnistumista seurataan säännöllisin tutkimuksin. Liiallinen kloori itsessään voi aiheuttaa uimareille hengitysteiden limakalvojen ärsytystä ja sitä kautta mahdollisesti altistaa infektioille. Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo säännöllisesti yleisten altaiden vedenlaatua ja veden turvallisuutta. Altaan ylläpitäjä on velvollinen näyttämään kirjanpidon puhdistustoimenpiteistään.

Uimareille tulee olla näkyvillä käyttäytymisohjeet. Tärkeintä on peseytyminen ennen altaaseen menoa. Uima-asun koon ja mallin vaikutusta veden likaantumiseen ja infektioriskeihin ei ole tutkittu. Uima-asun on kuitenkin oltava puhdas ennen altaaseen menoa. Uimalakki suojannee asusteista eniten vettä likaantumiselta, mutta sitä ei useimmiten vaadita, vaikka esimerkiksi uimahousujen koosta voi uima-altaan ylläpitäjällä olla sääntöjä.

Runsaasti uivilla sienten aiheuttamat jalka- ja kynsisilsat ovat yleisempiä kuin uintia ja muuta urheilua harrastamattomilla. Erityisesti lattioilla kosteissa oloissa sienet viihtyvät erinomaisesti. Hyvällä siivouksella voidaan vähentää sienten määrää lattioilla. Sieniä (mm. hiiva- ja homesieniä) on kuitenkin runsaasti kaikkialla, myös kodeissa ja terveiden ihmisten iholla. Siten uimahalli vaikuttaa infektion syntyyn enemmänkin pitämällä jalat kosteina ja auttamalla näin sienen lisääntymistä iholla kuin sen myötä, että tartunta tapahtuisi juuri uimahallissa.

Huolellinen jalkojen pesu ja kuivaaminen uimahallista lähdettäessä lienee paras keino välttää ihon sieni-infektioita. Jalkojen pesussa riittää huolellinen saippuavesipesu varpaanvälejä unohtamatta.

Poreammeissa veden korkea lämpötila on ihanteellinen monen mikrobin lisääntymiselle. Niissä bakteeripitoisuudet voivat desinfektiosta huolimatta olla tavallista suurempia. Lämpö avaa ihon karvatupet, ja erityisesti pseudomonas-bakteerin tiedetään aiheuttavan karvatupentulehdusta. Korvakäytävätulehdus on uimareiden vaiva, ja pseudomonas on siinäkin yleinen aiheuttaja. Veden pääsy korvaan voidaan estää korvatulppia käyttämällä ja kuivaamalla korvat huolellisesti uinnin jälkeen.

Yleisimmät ripuli- ja oksennustauteja aiheuttavat mikrobit talttuvat yleensä kloorilla. Niitä voi silti jäädä veteen pieniä määriä. Jos siis ripulia sairastava uimari päästää suolikaasua tai pienenkään määrän ulostetta altaaseen, hän aiheuttaa tartuntariskin muille uimareille. Erityisesti virusripuleissa (norovirus, rotavirus) hyvn pieni määrä viruksia voi riittää taudin alkamiseen. Uimarin kultainen sääntö on olla päästämättä vettä suuhun, ainakaan tahallaan, uipa sitten missä tahansa.

Kryptosporidium on ripulitauteja aiheuttava alkueläin. Se ei ole yleinen, mutta allasvesien aiheuttamissa epidemioissa se on aiheuttajana suuressa osassa. Tämä johtuu siitä, että veden klooraus ei tapa sitä (ultraviolettisäteily ja otsoni tappavat).

Sukupuolitaudit ja HIV-infektio eivät tartu uimavedestä. Sen sijaan keuhkokuumeita aiheuttava legionella-bakteeri ja jotkin mykobakteerilajit (Mycobacterium avium ja M. marinum) viihtyvät lämmitetyissä uimavesissä. Suomen uimaloissa legionellatartunta on erittäin harvinainen, mutta yksittäisiä tartuntoja tapahtuu muutaman vuoden välein. Erityinen legionelloosin riski liittyy todennäköisesti porealtaisiin. Esimerkiksi hotelleissa eri puolilla maailmaa tautia aiheuttavaa legionellaa löytyy kuitenkin useammin ja enemmän suihkujen vedestä kuin uima-altaista. Mycobacterium marinum voi aiheuttaa kroonisen ryhelmäisen ihotulehduksen. Se on harvinainen, ja vaivaa todetaan lähinnä kilpauimareilla. Uidessa tai sukellettaessa ei kannata käyttää piilolaseja, koska ne lisäävät uimavedestä saadun pseudomonaksen aiheuttaman silmätulehduksen vaaraa. Kertakäyttöiset piilolasit on uinnin jälkeen vaihdettava uusiin.

Uimavesiin liittyvien tartuntojen ehkäisy

Uimavesiin liittyvään tartuntariskiin voi itse jonkin verran vaikuttaa.

• Uimavettä ei tule juoda ja uidessa veden suuhun pääsemistä kannattaa pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään.
• Luonnonvesissä uimisen jälkeen on hyvä peseytyä puhtaalla vedellä.
• Kesäisin sinilevätilannetta on tärkeä seurata ja tarkkailla.
• Valvottujen uimarantojen tiedotuksia kannattaa seurata ja noudattaa mahdollisia suosituksia uimisen välttämisestä.
• Uimarannalla on tärkeä noudattaa normaaleja hygienia- ja käytössääntöjä.
• Vatsataudissa ei tule mennä uimaan.
• Pienten lasten vaipanvaihdot ja pesut kannattaa tehdä muualla kuin uimavedessä.
• Uimahalleissa ja kylpylöissä tulee peseytyä huolellisesti ja kokonaan ennen altaaseen menoa.
• Kipeänä ei kannata mennä uimaan.

THL, sinilevät: https://thl.fi/aiheet/ymparistoterveys/vesi/uimarantavesi/sinilevat-eli-syanobakteerit

THL, Pysy terveenä uimarannalla: https://thl.fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/pysy-terveena-uimarannalla