Kaulalla oleva kilpirauhanen (kuva ) tuottaa verenkiertoon tyroksiinihormonia, jota eri elimet tarvitsevat toimiakseen normaalisti. Tyroksiini on välttämätöntä solujen jatkuvalle toiminnalle sekä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle.

Kilpirauhassairaudet ovat lapsilla huomattavasti harvinaisempia kuin aikuisilla, sairauden yleistyessä murrosiässä. Hoitamattomana kilpirauhassairaudet voivat johtaa pysyviin vaurioihin.

Kuva

Kilpirauhanen. Kilpirauhanen sijaitsee kaulan alaosassa henkitorven molemmin puolin. Sen paino on noin 20 grammaa. Struumassa sen koko kasvaa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta lapsuus- ja nuoruusiässä

Hankinnainen (juveniili) kilpirauhasen vajaatoiminta on yleisin hormonaalinen sairaus lapsilla ja nuorilla. Ennen aikuisikää yksi tyttö noin 180:stä ja yksi poika noin 330:stä sairastuu kilpirauhasen vajaatoimintaan Suomessa. Sairaus puhkeaa yleensä kilpirauhastulehduksen seurauksena, kuten aikuisillakin. Sen tavallisimpia oireita ovat väsymys tai huimaus, palelu, ihon poikkeava kuivuus, ummetus ja vatsakipu. Pitkään jatkuva hoitamaton sairaus johtaa samanaikaiseen pituuskasvun hidastumiseen ja painonnousuun. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleensä hyvin hoidettavissa tyroksiinilla. Hoidon aikana kasvun ja hormonipitoisuuksien seuranta on tärkeää.

Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen synnynnäinen vajaatoiminta on huomattavasti hankinnaista kilpirauhasen vajaatoimintaa harvinaisempi vika. Se johtuu kilpirauhasen kehityshäiriöstä tai tyroksiinihormonin vajaasta tuotosta. Oireita ja löydöksiä ovat yliaikaisuus, sikiöajan kasvuhäiriö, keltaisuus, suuri kieli, suuri pään ympärys sekä velttous. Ilman hoitoa synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta johtaa lapsen pysyvään neurologiseen vammautumiseen. Tämän takia kaikilta vastasyntyneiltä tutkitaan kilpirauhashormonipitoisuus heti syntymän jälkeen napaverestä. Seulonta toimii hyvin ja ehkäisee vuodessa parinkymmenen lapsen vaurioitumisen. Jos testitulos viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, lapsesta otetaan uusi näyte 3 vuorokauden iässä. Jos löydös viittaa edelleen kilpirauhasen vajaatoimintaan, aloitetaan välittömästi tyroksiinihoito. Hoidon nopea aloitus on tärkeää. Siten estetään lapsen vaurioituminen ja taataan normaali kasvu ja kehitys. Lääkitys edellyttää jatkuvaa seurantaa ja poliklinikkakäyntejä sairaalassa, alkuvaiheessa jopa 1–3 kuukauden välein.

Kilpirauhasen liikatoiminta

Kilpirauhasen liikatoiminta on huomattavasti vajaatoimintaa harvinaisempi sairaus lapsilla ja nuorilla. Tavallisin syy on kilpirauhastulehdus (Basedowin eli Gravesin tauti), joka johtuu elimistön itsensä tuottamista vasta-aineista, jotka kiihdyttävät kilpirauhasen toimintaa. Joskus lyhytkestoinen liikatoimintajakso voi edeltää hankinnaista kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sairauteen liittyy oireina sydämen tiheälyöntisyyttä, ripulia, unettomuutta, laihtumista, yleistä rauhattomuutta ja joskus silmämunien pullistumista ulospäin. Sairaus diagnosoidaan mittaamalla vasta-aineiden määrä ja kilpirauhashormonipitoisuus verestä. Hoidoksi aloitetaan kilpirauhasen toimintaa hillitsevä lääkitys, joka tosin alkaa vaikuttaa melko hitaasti. Ensimmäisten viikkojen ajan hankalia oireita voidaan helpottaa beetasalpaajalääkityksellä. Sairauden hoito ja seuranta kuuluvat aina lasten hormonisairauksiin perehtyneen lääkärin vastaanotolle. Lääkitys voidaan useimmiten purkaa pois parin vuoden päästä, jos vasta-aineet häviävät verestä ja lääkitystä on voitu pienentää seuranta-aikana.

Kilpirauhasen ohimenevää liikatoimintaa voi esiintyä vastasyntyneillä, jos äiti sairastaa tai on sairastanut kilpirauhasen liikatoimintaa ja hänellä on raskausaikana veressä kilpirauhasen toimintaa kiihdyttäviä vasta-aineita. Vastasyntyneen oireita tulee seurata tarkasti ensimmäisten elinviikkojen ajan.

Kirjallisuutta

  1. Jääskeläinen J, Niinikoski H. Kilpirauhasen sairaudet. Kirjassa: Renko M, Niinikoski H ja Palmu S, toim. Lastentaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2023.
  2. Saari A, Jääskeläinen J. Lasten kilpirauhasen vajaatoiminta - etiologia, diagnostiikka ja hoito. Suom Lääkäril 2021;76(49):2967–72.