Kilpirauhasen vajaatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen ei pysty tuottamaan normaalia määrää kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Kilpirauhanen on kaulan alaosassa sijaitseva tyroksiinihormonia tuottava rauhanen (kuva ).

Kuva

Kilpirauhanen. Kilpirauhanen sijaitsee kaulan alaosassa henkitorven molemmin puolin. Sen paino on noin 20 grammaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettua synteettistä tyroksiinia (T4-hormoni) käyttää Suomessa yli 350 000 henkilöä. Sairaus on naisilla neljä kertaa yleisempi kuin miehillä. Suurin osa potilaista on myöhäisessä keski-iässä tai sitä vanhempia, mutta sairautta esiintyy nuoremmillakin.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan syyt

Yleisin vajaatoiminnan syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (ks. Autoimmuunisairaudet), jossa elimistössä muodostuu vasta-aineita kilpirauhasen rakenteita kohtaan. Tällöin sairaus kehittyy hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Autoimmuunitulehdus ei johdu ravinnosta eikä muista elintavoista.

Muita kilpirauhasen vajaatoiminnan syitä ovat kilpirauhasen liikatoiminnan radiojodihoito ja kilpirauhasen poisto leikkauksella. Leikkauksen jälkeen vajaatoiminta kehittyisi muutaman viikon kuluessa toimenpiteestä, mutta sen kehittyminen estetään aloittamalla kilpirauhashormonivalmiste toimenpiteen jälkeen.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet

Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mistä seuraa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua, ummetusta, sydämen sykkeen hidastumista, muistiongelmia ja ihon kuivumista. Usein esiintyy turvotusta silmissä, kasvoissa ja säärissä. Naisilla voi esiintyä kuukautishäiriöitä ja lapsettomuutta. Oireet alkavat hitaasti ja pahenevat hiljalleen kuukausien tai vuosien aikana. Yllä lueteltuja oireita ilmenee suurella osalla ihmisistä ainakin jossain vaiheessa elämää, joten kilpirauhasen vajaatoimintaa ei voida todeta pelkkien siihen sopivien oireiden perusteella.

Kilprauhasen vajaatoiminnan toteaminen

Kun oireiden myötä herää epäily kilpirauhasen vajaatoiminnasta, voidaan diagnoosi todeta helposti verikokeilla perusterveydenhuollossa. Kilpirauhaskokeista herkin on TSH-tutkimus, jonka arvo nousee vajaatoiminnassa. Jos samanaikaisesti veren tyroksiini-hormonin (T4V) pitoisuus on alle viitearvon, kyse on kliinisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka hoidetaan aina tyroksiinilla. Kliiniseen hypotyreoosiin aloitettu tyroksiini oikeuttaa myös lääkityksen erityiskorvattavuuteen.

Jos vain TSH on koholla, puhutaan subkliinisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tällöin hoitopäätökseen vaikuttavat TSH-pitoisuus (jos yli 10 mU/l hoidetaan aina), ikä (nuori ikä puoltaa hoitokokeilua), raskaustoive ja ennen kaikkea oireisuus. Jos todetaan varsinkin iäkkäämmällä potilaalla lievästi kohonnut TSH-pitoisuus ilman vajaatoiminnan oireita, hoidon hyödystävaikutuksesta vointiin ei ole osoitusta.

Hyvin harvinainen (alle 1 % tapauksista) kilpirauhasen vajaatoiminnan syy on aivolisäkkeen vajaatoiminta. Tällöin tauti todetaan pelkästään T4-V-mittauksen perusteella. Tässä tilanteessa TSH-tutkimus ei toimi, sillä aivolisäke erittää tätä hormonia eikä sen pitoisuus nouse aivolisäkeperäisessä kilpirauhasen vajaatoiminnassa.

Tyroksiinihoitoa ei tule aloittaa pelkkien kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivien oireiden (esim. väsymys, ylipaino) perusteella, jos kilpirauhasen toimintakokeet ovat normaalit eikä oireiden syynä ole kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito

Sairauteen ei voi elintavoilla tai muulla itsehoidolla vaikuttaa. Hoitona on synteettinen tyroksiini (T4-hormoni), jota nautitaan tabletteina kerran päivässä pääsääntöisesti aamulla tyhjään vatsaan vähintään puoli tuntia ennen aamiaista. Sen avulla oireet väistyvät muutamassa viikossa. Alkuvaiheessa on tärkeää löytää kullekin potilaalle yksilöllinen lääkeannos, joten annosta voidaan joutua säätämään useampia kertoja. Tärkeää on myös säännöllinen ja ohjeiden mukaan tapahtuva päivittäinen lääkkeen otto. Mikäli potilaalla on käytössä tyroksiini, laboratoriokoe (T4-V) otetaan tavallisimmin ennen tyroksiini-lääkettälääkkeenottoa tai neljä tuntia lääkkeenoton jälkeen.

Tietyt lääkkeet vähentävät tyroksiinin imeytymistä suolesta elimistöön. Näitä ovat mahahapon eritystä vähentävät lääkkeet, kuten omepratsoli ja pantopratsoli. Rauta- ja kalsiumvalmisteet suositellaan otettavaksi vasta 4 tuntia tyroksiinin ottamisen jälkeen, jotta sen imeytyminen varmistuisi.

Liian suurella annoksella (TSH-pitoisuus alle viitearvon) toteutettuun pitkäaikaiseen tyroksiinihoitoon liittyy haittavaikutuksia. Näitä ovat eteisvärinä, sydämen tykyttelytaipumus, hermostuneisuus, huono keskittymiskyky ja osteoporoosi. Siksi kilpirauhashormonin sopivan annoksen määrittelyssä ei missään tapauksessa voida tukeutua pelkästään potilaan vointiin. Tyroksiinin annos suunnitellaan yksilöllisesti pääasiassa veren TSH-pitoisuuden perusteella. Se pyritään säätämään viitearvojen sisälle. Viitearvojen sisällä annos säädetään kohdalleen yksilöllisesti ikä ja vointi huomioon ottaen. Tyroksiiniannoksen tarkempaan säätelemiseen käytetään tarvittaessa myös T4-V-mittausta. Liian pieni tyroksiiniannos etenkin alle 70-vuotiailla potilailla (TSH-pitoisuus yli viitearvon) voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja verestä mitattavan kolesterolipitoisuuden nousua.

Kun oikea annos on löytynyt, TSH-seuranta voidaan harventaa 1–2 vuoden välein tapahtuvaksi. Poikkeuksena on raskaus, jolloin tyroksiinin tarve lisääntyy ja annosta suurennetaan.

Tyroksiinihoito on elinikäinen.

Tyroksiinihoidolla ylivoimainen enemmistö potilaista paranee täysin oireettomaksi. Joillekin potilaille voi tavoitteessa olevasta TSH-pitoisuudesta huolimatta jäädä joitakin oireita (esim. väsymys, ylipaino, muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen), jolloin tulee etsiä aktiivisesti muuta syytä niiden taustalta.

Tyroksiinin (T4) ja liotyroniinin (T3) yhdistelmähoito

Joillakin harvoilla potilailla tyroksiiniannoksen nostamisen jälkeenkin esiintyy vajaatoimintaan sopivia oireita. Jos tyroksiinilääkitys on säädetty kohdalleen ja muut syyt oireille poissuljettu, voidaan tehdä hoitokokeilu yhdistelmähoidolla. Yhdistelmähoidon hyödystä verrattuna tyroksiinihoitoon ei ole tieteellistä osoitusta, ja tämän vuoksi hoito on näyttöön perustumatonta. Yhdistelmähoito vaatii lääkäriltä erityistä perehtyneisyyttä. Käypä hoito -työryhmän suosituksen mukaan hoidon suunnittelee ja aloittaa mieluiten endokrinologi tai kilpirauhassairauksien hoitoon perehtynyt sisätautilääkäri. Liotyroniinia (T3) käytetään aina yhdessä tyroksiinin kanssa. Yksinään käytettynä T3-valmisteilla ei ole mahdollista turvallisesti hoitaa vajaatoimintaa, koska sen vaikutus on niin lyhytaikainen, ettei annosta pystytä säätämään sopivaksi TSH-arvon perusteella. Yhdistelmähoito tulee potilaalle huomattavasti tyroksiinihoitoa kalliimmaksi (lähes 20-kertaisesti). Liotyroniinille on haettava maksullinen erityislupa vuoden välein, ja sitä tulee ottaa useita kertoja päivässä. Yhdistelmähoidossa TSH-pitoisuuden tulee pysyä viitealueella, ja lisäksi seurataan T4-V- ja T3-V-pitoisuuksia.

Saatavissa on myös sian kilpirauhasesta valmistettuja T3:a sisältäviä valmisteita, jotka sisältävät tyroksiinia (Armour Thyroid®, Nature-Throid® ym.). Eläinperäisten valmisteiden käyttöä ei suositella. Valmisteiden ongelma on ihmiselle epäfysiologinen T4/T3-hormonisuhde, minkä vuoksi potilas altistuu helposti liialliselle kilpirauhashormonipitoisuudelle. Ongelmana on myös vaikeampi annosten säätelymahdollisuus. Myös näille valmisteille on haettava maksullinen erityislupa.

Yhdistelmähoitoa tai eläinperäisiä kilpirauhasvalmisteita ei suositella käytettäviksi raskauden aikana.

Hypotyreoosin ehkäisy

Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei tunneta mitään ehkäisykeinoja.

Kirjallisuutta

  1. Tarnanen K, Metso S, Komulainen J. Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi). Käypä hoito -suosituksen Kilpirauhasen vajaatoiminta potilasversio. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 31.01.2024). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  2. Immonen H, Hämäläinen P, Sarkola M. Raskaus ja kilpirauhanen. Duodecim 2021;137:1399–406.
  3. Metso S, Hakala T, Roberto A. Thesis-kyselytutkimus: Kilpirauhashormonien käyttö kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Suom Lääkäril 2021;48:2885–89.
  4. Schalin-Jäntti C. Hypotyreoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.1.2019.
  5. Salmela P, Metso S, Moilanen L ym. Aikuisen primaarisen hypotyreoosin hoito. Duodecim 2016;132(1):33-42.