Raskaus vaikuttaa merkittävästi kilpirauhasen toimintaan, ja raskaana olevien naisten kilpirauhasen toimintakokeiden tulkinta eroaa raskaana olemattomista.Raskauden aikana kilpirauhasen toiminta muuttuu merkittävästi. Sen koko suurenee ja hormonituotanto lisääntyy lähes 50 %:lla samalla kun jodin tarve lisääntyy. Sikiö on riippuvainen äidin kilpirauhashormoneista keskiraskauteen asti, minkä jälkeen sikiön oma kilpirauhanen alkaa toimia merkittävästi.

Kilpirauhasen vajaatoiminta raskauden aikana

Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) heikentää hedelmällisyyttä, lisää keskenmenon, ennenaikaisen synnytyksen ja sikiökuoleman riskiä sekä vaikuttaa haitallisesti sikiön kasvuun ja neurokognitiiviseen kehitykseen, jos hoito ei ole asianmukainen. Lääkehoidolla tasapainossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta sen sijaan ei yleensä aiheuta ongelmia, eikä siitä ole haittaa sikiölle. Jo raskautta suunniteltaessa on hyvä tarkistaa lääkehoidon riittävyys.

Raskautta voidaan seurata äitiysneuvolassa. Raskaudenkin aikana luotettavin mittari on seerumin tyreotropiinin (TSH) arvo. TSH-tavoite on alle 2,5 mU/l ensimmäisellä raskauskolmanneksella ja alle 3,0 mU/l sen jälkeen. Kilpirauhashormonien kokonaisarvot nousevat aina raskauden aikana, sillä estrogeenit suurentavat kilpirauhashormonien kantajaproteiinien (tyroksiinia sitova globuliini) pitoisuutta jo aivan alkuraskaudesta lähtien.

Tyroksiinin tarve suurenee heti alkuraskaudessa ja lisääntyy raskauden puoliväliin asti. Siksi päivittäistä tyroksiiniannosta nostetaan noin 30 % heti, kun raskaus on todettu.TSH-pitoisuutta seurataan neljän viikon välein keskiraskauteen asti. Kun tyroksiiniannos on vakiintunut, riittää TSH-pitoisuuden määrittäminen ja tarvittaessa tyroksiiniannoksen säätäminen lähellä raskausviikkoa 30.

Tyroksiinia ei pidä ottaa yhtä aikaa mahdollisen rauta- ja kalsiumlääkityksen kanssa, sillä ne vähentävät tyroksiinin imeytymistä. Trijodityroniinia (T₃) sisältäviä valmisteita ei tule käyttää raskauden aikana.

Jos hypotyreoosia hoidettiin tyroksiinilla jo ennen raskautta, tyroksiiniannos pienennetään raskautta edeltävälle tasolle heti synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkitarkastuksen yhteydessä on tärkeää mitata kilpirauhasarvot TSH ja T4V.

Kilpirauhasen liikatoiminta

Raskauden aikainen kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) on hyvin harvinainen sairaus. Tavallisin hypertyreoosin syy on kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävien vasta-aineiden aiheuttama Basedowin tauti.

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireita ovat muun muassa hikoilu, lämmin olo, väsymys, ruokahalun lisääntyminen, nopea syke, jano ja virtsamäärien lisääntyminen. Hoitamaton hypertyreoosi suurentaa keskenmenon, raskausmyrkytyksen, sikiön kasvuhäiriön, ennenaikaisen synnytyksen, sikiökuoleman ja äidin sydämen vajaatoiminnan riskiä.

Aktiivinen kilpirauhasen liikatoiminta hoidetaan raskauden aikana ensisijaisesti lääkkein, mutta seei ole aivan ongelmatonta. Karbimatsolin annos tulisi pitää mahdollisimman alhaisena niin, että vapaan tyroksiinin pitoisuus on lähellä viitealueen ylärajaa. Karbimatsolin annostarve laskee usein raskauden kestäessä. Oireita voidaan myös vaimentaa beetasalpaajilla.Raskaudenaikainen kilpirauhasen liikatoiminta hoidetaan joskus leikkauksella. Radiojodihoito on raskauden ja imetyksen aikana vasta-aiheinen. Radiojodihoidon jälkeen tulisi odottaa vähintään kuusi kuukautta ennen raskausyritystä.

Kilpirauhasen liikatoimintaan raskauden aikana liittyy normaalia enemmän keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä sekä hyvin harvinainen sikiön kilpirauhasen liikatoiminta. Vastasyntyneen kilpirauhasen toimintakokeita tulee seurata heti syntymän jälkeen sekä tarvittaessa pidempään.

Kilpirauhasen liikatoiminta ja sen hoito voivat aiheuttaa vaaran sikiölle, ja siksi synnyttäjät kuuluvat erikoissairaanhoidon seurantaan. 

Sairastettu kilpirauhassyöpä

Kilpirauhassyöpään sairastuneen tyroksiinihoitoa jatketaan raskausaikana aiempaan tapaan, ja tavoitteena on TSH:n tuotannon täydellinen jarruttaminen. Niinpä tyroksiiniannokset ovat tavallista suurempia. Hoidosta ei ole haittaa sikiölle, sillä tyroksiini siirtyy huonosti istukan läpi. Raskautta seurataan tavanomaisten periaatteiden mukaan.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).