Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on yleisin olkapään sairaus. Vaivojen määrä kasvaa iän myötä siten, että esiintyvyys alkaa selvästi lisääntyä noin 40 ikävuoden jälkeen. Olkapään jännevaivoja esiintyy naisilla hieman yleisemmin kuin miehillä, ja niitä on vallitsevassa ja oikeassa yläraajassa useammin kuin ei-vallitsevassa ja vasemmassa. Sairaus on alle 40-vuotiailla harvinainen, mutta alkaa lisääntyä 40. ja erityisesti 50. ikävuoden jälkeen ja saavuttaa huippunsa 60–80 vuoden iässä.

Olkanivelen anatomia ja tukirakenteet

Olkanivel on kehon liikkuvin nivel. Se muodostuu oikeastaan kolmesta nivelestä: varsinainen olkanivel, lapa-solisluunivel ja solisluu-rintalastanivel. Varsinainen olkanivel on pallonivel, ja se muodostuu olkaluun puolipallomaisesta nivelpinnasta (kuva ). Neljäs liukupinta on vielä lapaluun ja rintakehän väli, jossa ei kuitenkaan ole rustoista niveltä. Olkanivelen kapseli on niin väljä, että siihen mahtuisi tilavuudeltaan kaksinkertainen olkaluun pää. Nivelsiteiden tuki yksin ei riitä tukevoittamaan niveltä, vaan oleellinen osa tuesta tulee olkaseudun lihaksista, jotka huolehtivat sen vakaudesta.

Olkaniveltä tukevat lihakset jänteineen muodostavat kiertäjäkalvosimeksi kutsutun kokonaisuuden (kuva ). Kiertäjäkalvosimen muodostavat lavan aluslihas (sisäkiertäjä), ylempi lapalihas (loitontaja), alempi lapalihas (ulkokiertäjä) ja pieni lapalihas. Kiertäjäkalvosimen tärkein niveltä tukevoittava vaikutus perustuu siihen, että samalla kun sen lihakset osallistuvat nivelen liikkeisiin, ne painavat olkaluun päätä lapaluun nivelpintaa vasten varmistaen sen pysymisen nivelkuopassa. Kiertäjäkalvosimen lihakset keskittävät olkaluun pään nivelkuoppaan ja estävät sitä nousemasta ylös olkaluun loitonnuksessa.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän synty

Vaurio- ja tulehdusmuutos syntyy kohtaan, jossa kiertäjäkalvosinjänteet yhdistyvät ja kiinnittyvät olkaluuhun (kuva ). Ikääntyessä jänteen rappeuma heikentää sen lujuutta ja vaurioiden fysiologinen paraneminen hidastuu. Ylemmän lapalihaksen jänteen kiinnityskohdan verisuonitus on muuta jännettä vähäisempää. Niukka verenkierto ilmeisesti altistaa jänteen heikentymiselle ja hidastaa vaurioiden paranemista. Jänteiden vaurioitumista aiheuttavat yläraajan toistuvat nostot ja kohoasennot, ja ne voivat johtaa lapaluun nivelmaljan ja kiertäjäkalvosimen alapinnan väliseen mekaaniseen kontaktiin ja jänteen vaurioitumiseen. Tulehtuessaan jännekudos turpoaa ja paksuntuu, jolloin ahtaus lisääntyy. Vaiva saattaa alkaa myös olkapään venähdyksestä tai kaatumisesta yläraajan tai olkapään päälle.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän oireet ja oirearvio

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän tavallisin oire on liikekipu olkapään ja olkavarren yläulkoreunassa. Olkavarren aktiiviset liikkeet varsinkin sivusuuntaan ovat kivuliaita ja rajoittuneita. Tällöin yläraaja ei nouse normaalisti sivulle esimerkiksi paitaa pukiessa, ja kevyenkin taakan, kuten astian, mapin tai kirjan nosto sivusuuntaan on kivulias. Toistuvat yläraajan sivulle nostot koti- ja ansiotyössä sekä harrastuksissa, esimerkiksi kuntosalilla, lisäävät kipua ja aiheuttavat rasituksen jälkeistä särkyä. Yöllä varsinkin kyljellä nukkuessa olkapäässä on yöunta häiritsevää särkyä.

Voit tehdä Omaolo-palvelussa oirearvion, jos olkapääsi on kipeä, jäykkä tai siihen on sattunut vamma. Kysely auttaa sinua arvioimaan, milloin ja millaiseen hoitoon sinun tulee hakeutua sekä miten voit hoitaa oirettasi itse.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän toteaminen

Olkavarren aktiivinen (itse toteutettu) liike erityisesti sivulle on kivulias 60–120 asteen välillä (ns. kipukaarioire). Passiivinen liikelaajuus (joku toinen liikuttaa olkavartta) on sen sijaan normaali ja selvästi aktiivista liikettä kivuttomampi. Olkapäätä tutkittaessa kipua pyritään aiheuttamaan venyttämällä jännettä passiivisesti eli vastustetaan sivulle nostoa ja kiertoliikettä, jolloin kipu paikantuu olkavarren yläosaan. Paikallinen painoarkuus on olkapään etu- ja ulkoreunalla. Jänteen kiinnityskohta voidaan puuduttaa, jolloin liikekipu häviää.

Erottaminen muista olkapääsairauksista

Kiertäjäkalvosimen repeämässä todetaan edellisten löydösten lisäksi olkavarren loitonnuksen tai ulkokierron heikkous, joka ei häviä jänteen seudun puudutuksen jälkeen.

Olkapään limapussitulehduksen oireet voivat olla samantapaisia kuin kiertäjäkalvosinoireyhtymässä. Taudinkuva on yleensä rajumpi olkapään kipeytyessä nopeasti siinä määrin, että kaikki liikuttelu on kivuliasta. Limapussin puristuminen saadaan aikaan painamalla olkaluuta olkalisäkettä vasten, ja tämä aiheuttaa kipua.

Olkapään natiiviröntgenkuvauksessa voidaan nähdä merkittävät olka- ja olkalisäke-solisluunivelen rappeuma- ja luumuutokset. Kaikututkimuksessa (ultraääni) kokenut radiologi voi todeta kiertäjäkalvosimen repeämän. Varjoaineen kera tehty olkapään magneettitutkimus on monipuolisin tutkimusmenetelmä. Se näyttää kiertäjäkalvosimen jänteiden muutokset, osittaisenkin lihasjänneliitoksen repeämän, rustorenkaan ja nivelsiteiden vammat, nivelen tulehdusmuutokset sekä luun ja pehmytosien kasvaimet.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän itsehoito

Olkapääkivun hoito on alkuvaiheessa pääasiassa omahoitoa. Omahoidon ohjauksen antaa yleensä lääkäri tai fysioterapeutti. Ohjattavia keinoja ovat kuormituksen säätely, liikehoidot, työasennon ja ryhdin korjaus, kylmä- ja lämpöhoidot sekä kipulääkitys.

Alkuvaiheessa tärkeintä on oireita aiheuttaneiden olkapään liikkeiden lopettaminen tai ainakin merkittävä vähentäminen. Ansio- ja kotityössä sekä harrastuksissa tulee vähentää yläraajan kohoasentoa ja erityisesti olkavarren loitonnusliikettä ja -asentoa.

Kylmähoito rauhoittaa kipua ja tulehdusta.

Liikelaajuudet voi käydä läpi pari kertaa vuorokaudessa kivun sallimissa rajoissa. Paikalliset kipugeelit lievittävät kipua sekä akuuteissa että kroonisissa kipuoireissa. Parasetamoli on ensisijainen kipulääke, jos kivut eivät ole voimakkaat. Parasetamolin teho on melko heikko, ja sitä tulee käyttää riittävän suurina annoksina. Kipulääkkeet - turvallinen käyttö myös suun kautta on useimmiten tarpeen, jos sille ei ole vasta-aiheita.

Kiertäjäkalvosimen sairaudet paranevat melko hyvin itsestään.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän hoito

Noin puolet uusista olkakivuista paranee 2–3 kuukauden aikana ilman erityisiä hoitoja, jos oireita provosoinut kuormitus tauotetaan. Jännevaivoihin liittyvät oireet ja löydökset vaihtelevat ajan myötä. Jopa 40 %:lla olkakipuisista oireet ovat kestäneet yli vuoden. Vaiva voi siis kroonistua, vaikka oireet usein aaltoilevat. Toisaalta pitkäkestoinenkin kipu voi lievittyä joko taudin luontaisen kulun tai hoidon ansiosta.

Fysioterapeutin ohjaamalla olkavarren kiertäjälihasten ja lapaluuhun kiinnittyvien lihasten voimistavalla harjoitteluohjelmalla on voitu usein vähentää liikekipua ja parantaa olkapään toimintakykyä. Repeämässä potilaan tulee opetella fysioterapeutin opastuksella eteen suuntautuvia liikkeitä liikkuvuuden ylläpitämiseksi, oikean olkaluu-lapaluurytmin ylläpitoa ja lapa- sekä olkapäälihasten vahvistamista. Kinesioteipillä saattaa olla positiivista, lyhytaikaista vaikutusta olkanivelen ja lapaluun liikkeisiin, kipuun ja lavan asentoon. Akupunktuuri tai sähkökipuhoito saattavat vähentää kipua lyhytaikaisesti olkapään jännevaivoissa. Fysikaalisista hoidoista (lämpöhoidot, ultraääni) ei ole apua.

Jos oireet ovat jatkuneet 3–4 viikkoa, lääkäri voi tehostaa tulehduskipulääkitystä. Hoitona voidaan käyttää myös olkapään ulkoreunalle kiertäjäkalvosimen päälle ruiskutettavaa paikallista puudute-glukokortikoidiruisketta, jonka vaikutus alkaa noin kahden vuorokauden kuluttua. Ruiske voidaan tarvittaessa uusia 3–4 viikon kuluttua. Satunnaistetun hoitotutkimuksen perusteella terapeuttinen harjoittelu yhdistettynä glukokortikoidiruiskeeseen on pelkkää harjoittelua tehokkaampi hoito.

Olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuota lisähyötyä fysioterapeutin ohjaamaan harjoitteluun olkalisäkkeen alaisen kivun hoidossa. Leikkaushoitoa voidaan vain poikkeustapauksissa pitää vaihtoehtona erikoislääkärin harkinnan mukaan, ellei asianmukaisesti ja pitkäkestoisesti toteutettu konservatiivinen hoito tuota riittävää helpotusta kipuun. Leikkauksen jälkeen oikealla tavalla toteutettu kuntoutus on tärkeää.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän ehkäisy

Olkapään ja kiertäjäkalvosimen vaivojen ehkäisemiseksi tulee etenkin keski-iässä välttää olkanivelen toistoliikkeitä varsinkin loitonnussuuntaan. Myös pitkäaikainen ja toistuva olkavarsien kohoasento altistaa kiertäjäkalvosimen tulehdukselle. Oikeat työasennot ja työn tauottaminen ovat tärkeitä kiertäjäkalvosinoireyhtymän ehkäisykeinoja.