Yleistä

Unissakävely on yksi havahtumishäiriöiden eli parasomnioiden ilmenemismuoto. Unissakävely on suhteellisen tavallista 4–8 vuoden ikäisillä lapsilla ja selvästi harvinaisempaa nuorilla tai aikuisilla, kun syvän unen määrä vähenee. Sitä voi kuitenkin esiintyä kaikenikäisillä. Unissakävelyä ei yleensä ilmene lyhyiden päiväunien aikana. Yleensä kyseessä on satunnainen tapahtuma, jota kuitenkin voi joskus harvoin ilmetä sarjoina joko useita kertoja saman yön aikana tai peräkkäisinä öinä.

Unissakävelyn riskitekijät

Stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly voivat lisätä unissakävelyä. Migreeniin, aivovammoihin, uniapneaan ja levottomien jalkojen oireyhtymään voi liittyä tavallista useammin unissakävelyä. Unilääkkeet, väsyttävät allergialääkkeet ja alkoholin käyttö voivat lisätä unissakävelyä. Unissakävely on vahvasti perinnöllistä, ja unissakävelijän vanhemmat tai lähisukulaiset ovat usein itse kävelleet unissaan.

Unissakävelyn oireet

Unissakävely tapahtuu NREM-unen (perusuni) aikana iltayöstä yleensä 1–2 tunnin kuluttua nukahtamisesta. Unissakävelijä kuljeskelee usein silmät auki kömpelösti huoneessa, mutta hän ei kuitenkaan ole helposti herätettävissä. Hän saattaa unissaan avata tai sulkea ovia tai ikkunoita, puhua sekavia, joskus pukeutua, käydä virtsaamassa WC:ssä tai muualla, lähteä ulos tai jopa ajaa autoa. Joskus unissakävely tapahtuu yhdessä yöllisen kauhukohtauksen kanssa, jolloin kävelijä voi huutaa, kirkua tai potkia. Herättyään kävelijä ei muista kävelystään mitään.

Unissakävelyn toteaminen

Unissakävelyn toteaminen perustuu tutkittavan haastatteluun ja kertomukseen. Tämä on lähes poikkeuksetta riittävä menetelmä. Unitutkimuksia tehdään vain erityistapauksissa, jos unissakävelyyn liittyy myös muita unihäiriöitä (kuten yöllisiä epileptisiä kohtauksia) tai jos unissakävelyn taustalla laukaisevana tekijänä epäillään unihäiriötä (esim. uniapneaa tai levottomien jalkojen oireyhtymää).

Milloin hoitoon?

Lääkäriä on syytä konsultoida aina, jos unissakävely on usein toistuvaa, jatkuu murrosikään tai aiheuttaa loukkaantumisia tai jos siihen liittyy joku muu sairaus. Tiheästi toistuvaa unissakävelyä voidaan joskus hoitaa bentsodiatsepiineilla tai masennuslääkkeillä. Aikuisten unissakävelyä on joskus hoidettu hypnoosilla.

Unissakävelyn itsehoito ja ehkäisy

Unissakävely on yleensä vaaratonta ja yksittäisinä tapahtumina ei edellytä mitään hoitoa. Paras tapa on ohjata kävelijä rauhallisesti ja häntä herättämättä vuoteeseen. Herätetty kävelijä voi olla sekava, ja aikuinen kävelijä voi olla jopa aggressiivinen. Tiheästi toistuvana unissakävely altistaa kuitenkin loukkaantumisille ja häiritsee lapsen itsensä tai muiden perheenjäsenten unta ja aiheuttaa päiväväsymystä.

Unissakävelyn toistuessa on tärkeää tehdä makuuhuoneesta turvallinen. Kannattaa esimerkiksi sulkea ovet ja ikkunat sekä poistaa teräväkulmaiset huonekalut.

Säännöllinen uni-valverytmi ja illan rauhoittaminen turhalta hälinältä vähentävät kohtauksia. Jos lapsella esiintyy kohtauksia usein ja säännöllisesti samaan aikaan, kohtausten ajankohdasta kannattaa pitää kirjaa ja herättää hänet noin 15 minuuttia ennen kohtauksen tavallista ajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen. Tärkeintä on olla rauhallinen ja myönteinen.