Yleistä

Raskaudenaikainen emätintulehdus ja virtsatietulehdus

Raskauden alussa emättimen limakalvot turpoavat, ja valkovuoto on koko raskauden ajan normaalia runsaampaa. Tulehdukseen viittaavia löydöksiä ovat esimerkiksi kova kutina tai pahanhajuinen valkovuoto. Hiivatulehdus on yleisin emätintulehdus, mutta se ei aiheuta ongelmia raskaudelle. Bakteerivaginoosin liittyvä oire on harmahtava, haiskahtava valkovuoto. Bakteerivaginoosiin liittyy myös vähän suurentunut ennenaikaisen synnytyksen riski, mutta seulonnasta ei ole osoitettu olevan hyötyä. Oireinen hiivatulehdus ja bakteerivaginoosi hoidetaan paikallislääkityksellä.

Klamydian ja tippurin aiheuttama kohdunkaulan tulehdus tai oireeton kantajuus lisäävät ennenaikaisen synnytyksen, ennenaikaisen kalvojen puhkeamisen ja vastasyntyneen tulehdusten riskiä. Klamydia ja tippuri tulee herkästi poissulkea esimerkiksi virtsatestillä.

Raskauden aikana 2–10 %:lla naisista todetaan bakteereita virtsassa ilman, että siihen liittyy oireita. Ensimmäisellä määräaikaisella äitiysneuvolakäynnillä jokaiselta raskaana olevalta tutkitaan virtsan bakteeriviljely oireettoman virtsatietulehduksen poissulkemiseksi. Virtsa tutkitaan liuskakokeella neuvolakäyntien yhteydessä. Virtsan bakteeriviljely tehdään epäiltäessä virtsatieinfektiota. Raskauden aikana oireetonkin bakteerivirtsaisuus hoidetaan, koska se voi lisätä ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Oireeton bakteriuria hoidetaan kuten oireinen virtsatietulehdus, mikrobilääkkeellä 5–7 vuorokauden ajan.

Neuvolassa seulottavat infektiot

Neuvolassa seulotaan raskauden aikana joitakin infektiotauteja.

Kuppa on spirokeetan aiheuttama sukupuolitauti, jonka merkitys kehitysvammaisuuden aiheuttajana on kehitysmaissa edelleenkin huomattava. Kuppa on alkanut uudelleen levitä maailmalla. Sitä seulotaan määrittämällä verikokeella vasta-aineet viimeistään 16. raskausviikolla. Jos kuppaseulonnan tulos on positiivinen, neuvola tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon. Tässä vaiheessa voidaan äidin hoidolla estää sikiön vammautuminen. Suomessa löytyy vuosittain 8–10 raskaudenaikaista kuppatapausta. Penisilliini on tehokas raskaudenaikaisen kupan hoidossa.

Hepatiittivirukset aiheuttavat maksatulehduksia. Hepatiitti B -virusta seulotaan alkuraskauden käynnillä neuvolassa. Hepatiitti B tarttuu sikiöön veriteitse raskauden tai synnytyksen aikana; riski on erityisen suuri, jos äiti saa akuutin hepatiitti B -infektion viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Tartuntariski on yhteydessä äidin veren viruspitoisuuteen. Vastasyntyneen riskiä saada tartunta voidaan vähentää antamalla äidille viruslääkehoitoa raskauden aikana. Tartunnan saaneen lapsen oireet ovat yleensä lieviä, mutta hoitamaton infektio johtaa lähes poikkeuksetta siihen, että vastasyntynyt on viruksen kantaja. Diagnoosi perustuu hepatiittiviruksen antigeeni- ja vasta-ainemäärityksiin. Jos äidillä on hepatiitti B tai hän on hepatiitti B -viruskantaja, hän voi synnyttää normaalisti. Vastasyntyneelle annetaan välittömästi syntymän jälkeen hepatiitti-immunoglobuliinisuojaus ja aloitetaan rokotusohjelma.

Hepatiitti A ja hepatiitti C voivat aiheuttaa ongelmia raskauden aikana, mutta niitä ei seulota kuin riskiarvion perusteella (esimerkkinä hepatiitti-C-vasta-aineiden määritys ruiskuhuumeiden käyttäjillä). Raskaus sujuu yleensä normaalisti, mutta hepatiitti C voi tarttua äidistä sikiöön raskauden aikana tai synnytyksessä. Jos äiti tietää olevansa hepatiitti C -viruksen kantaja, tieto on hyvä kertoa neuvolaan ja synnytyssairaalaan, jotta raskauden ja synnytyksen hoito on sikiön kannalta mahdollisimman turvallista. Hepatiitti C -viruksen määrä testataan loppuraskaudessa, ja synnytyksen aikana pyritään välttämään vastasyntyneen infektoitumista. Keisarileikkaus ei pienennä tartunnan riskiä.

Immuunikatoa aiheuttavaa HIV-infektiota on seulottu vuoden 1998 alusta koko maassa. HIV-testiä tarjotaan neuvolassa kaikille, mutta siitä saa kieltäytyä. Seulonta vasta-ainemäärityksillä tapahtuu alkuraskauden aikana. Kaikille HIV-positiivisille suositellaan nykyään lääkityksen aloittamista pian diagnoosin jälkeen sekä jo käytössä olevan lääkityksen jatkamista raskautta suunniteltaessa ja raskauden aikana. Jos HIV todetaan vasta raskauden aikana, lääkitys aloitetaan mahdollisimman pian. Raskaudenaikainen viruksen tarttuminen sikiöön voidaan estää HIV-lääkkeillä tehokkaasti. Hoitamattomien HIV-positiivisten naisten lapsista noin kolmannes saa tartunnan, ja hoidettujen naisten lapsista alle yksi sadasta. Hyvin hoidetun HIV:n yhteydessä alatiesynnytys ei lisää tartuntariskiä.

B-ryhmän beetahemolyyttisen streptokokin (GBS) oireeton kantajuus on yleistä. Raskaana olevista naisista 10–30 %:lla on GBS-bakteeria peräsuolessa tai emättimessä. GBS-bakteerin esiintyminen naisen virtsa- ja sukuelimissä ei yleensä aiheuta hänelle mitään oireita. Vuosittain Suomessa todetaan 30–40 vakavaa vastasyntyneen varhaista streptokokki-infektiota, joissa tartunta on saatu äidin synnytyskanavasta. Raskaudenaikaisella antibioottihoidolla ei kuitenkaan paranneta raskauden ennustetta. Nykyisin GBS-bakteeria seulotaan kaikilta naisilta. Näyte otetaan alueen synnytyssairaalan käytäntöjen mukaisesti joko neuvolassa raskausviikkojen 35–37 aikana tai pikatestillä synnytyssairaalassa synnytyksen alkaessa. Käytössä on niin sanottu reaaliaikainen geenimonistustesti GBS:n osoittamiseksi. Näyte otetaan emättimen ulkosuulta ja peräaukosta. Positiivinen tulos ohjaa aloittamaan GBS-positiivisille synnyttäjille lyhyen mikrobilääkekuurin (yleensä penisilliini) ehkäisynä. Seulontamenetelmän valinta vaihtelee sairaanhoitopiireittäin.