Raskauden suunnittelu

Diabetesta sairastavan raskauden suunnittelu tapahtuu yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa. Useimpien keskus- ja yliopistosairaaloiden äitiyspoliklinikoissa toimii myös diabetesta sairastavien raskaudensuunnittelupoliklinikka. Suunnittelukäynnillä tuleva äiti saa tietoa raskaudesta ja diabeteksesta. Sokeritasapaino pyritään saamaan mahdollisimman hyväksi. Sokerihemoglobiinin (HbA1c:n) tavoite on alle 53 mmol/mol (7 %). Verensokerin tavoite omamittauksissa on 3,5–5,5 mmol/l ennen ateriaa ja 5,5–7,8 mmol/l aterian jälkeen. Vastaavanlaista tasapainoa suositellaan myös myöhemmin raskauden aikana.

Suunnittelun yhteydessä tutkitaan ja tarvittaessa hoidetaan myös silmänpohjat ja tarkistetaan munuaisten tilanne. Vaikea munuaisten vajaatoiminta on vasta-aihe raskaudelle. Jos raskautta suunnittelevalla on verenpainelääkitys, se vaihdetaan tarvittaessa raskausaikanakin sopivaksi. Raskauden suunnitteluvaiheessa diabetesta sairastavan kannattaa aloittaa foolihappolääkitys 1 mg/vrk epämuodostumariskin pienentämiseksi. Sitä jatketaan ensimmäisen raskauskolmanneksen loppuun. Raskausviikolta 12 alkaen aloitetaan asetyylisalisyylihappo 100 mg vuorokaudessa viikolle 36 saakka. Mikäli lääkäri arvioi keskushermostoputken sulkeutumishäiriön riskin tavanomaista korkeammaksi, suositellaan 4–5 mg:n foolihappolisää (lääkärin määräys tarvitaan).

Jos raskaus alkaa suunnittelematta, on tärkeää ottaa yhteyttä suoraan äitiyspoliklinikkaan tai neuvolaan heti, kun raskaustesti on positiivinen.

Diabeteksen hoito raskauden aikana

Raskauden seurannasta vastaa kokenut hoitotiimi, johon kuuluvat synnytyslääkärin lisäksi diabeteshoitaja, ravitsemusterapeutti ja tarvittaessa sisätautilääkäri. Seuranta tapahtuukin pääsääntöisesti yliopistosairaaloissa ja niissä keskussairaaloissa, joissa tästä on riittävä kokemus. Tiiviin seurannan ja hyvän hoitotasapainon tarkoituksena on sekä äidin että sikiön hyvinvoinnin turvaaminen ja raskauden eteneminen ilman komplikaatioita.

Tyypin 1 diabetesta sairastavan raskauden aikana insuliinipumppuhoito ja monipistoshoito ovat ilmeisesti yhtä hyviä ja turvallisia glukoositasapainon ja sikiön terveyden kannalta.

Raskaus itsessään ei aiheuta äidille elinmuutoksia, mutta jo ennen raskautta tapahtuneet muutokset voivat vaikeutua raskauden aikana. Diabetekseen liittyviä äidin riskejä ovat munuaismuutosten paheneminen, sokeritasapainon häiriytyminen, silmänpohjamuutosten paheneminen, pre-eklampsiariskin lisääntyminen ja polyhydramnion (runsas lapsiveden määrä).

Suunnittelukäynnillä äitiä pyydetään ottamaan yhteyttä poliklinikkaan heti, kun raskaus on alkanut. Ensimmäinen ultraäänitutkimus pyritään tekemään jo ennen 10. raskausviikkoa, jotta varmistutaan, että kyseessä on normaali raskaus sekä tarkennetaan raskauden kesto. Myös varsinaiset seulaultraäänitutkimukset raskausviikoilla 10–14 (yhdistelmäseula: sikiön niskaturvotuksen mittaus ja seeruminäyte) ja 19–21 (sikiön rakenneultraäänitutkimus) tekee kokenut erikoislääkäri. Sikiön sydämen tutkimiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jos raskaana olevan sokeritasapaino ei ole hyvä.

Äitiyspoliklinikassa käydään yleensä noin kerran kuussa ja loppuraskaudessa usein vieläkin tiiviimmin, noin 2 viikon välein. Kotona tehdään itse sokerin vuorokausikäyriä eli mitataan sokeriarvoja 4–6 kertaa vuorokaudessa. Vastaanottokäynneillä kirjanpito tarkastetaan yhdessä ja tehdään tarvittaessa muutoksia insuliinihoidon annokseen. On huomattava, että alkuraskaudessa insuliiniherkkyys ja siten taipumus mataliin verensokeriarvoihin (hypoglykemia) lisääntyy. Insuliiniannoksia voidaan joutua vähentämään paljonkin raskautta edeltävään annostukseen verrattuna. Tämä johtuu ilmeisesti alkuraskauden pahoinvoinnista sekä äidin pyrkimyksestä mahdollisimman hyvään tasapainoon raskauden alettua. Myöhemmin, raskauden puolivälissä ja sen jälkeen, insuliiniherkkyys sen sijaan vähenee ja insuliiniannoksia joudutaan lisäämään jopa 30–50 % raskautta edeltäneisiin annoksiin verrattuna.

Yhdessä ravitsemusterapeutin ja diabeteshoitajan kanssa käydään läpi raskaudenaikaisia ravitsemus- ja liikuntasuosituksia. Tarkoituksena on tarkastella elintapoja suhteessa suosituksiin ja tarvittaessa tehdä suunnitelma, miten ruokailu- tai liikuntatottumuksia voi muuttaa. Hyvällä sokeritasapainolla turvataan sikiön mahdollisimman normaali kasvu ja kehitys. Ruokavalion monipuolisuuden tarkistaminen on tärkeä osa seurantaa ja usein tarvitaan myös kertausta hiilihydraattien arvioimisessa suhteutettuna insuliinihoitoon. Muuten seurataan diabetesta sairastavien ruokavaliosuosituksia huomioiden raskausajan vaatimukset. Insuliinin tarve kasvaa yksilöllisesti raskauden myötä.

HbA_1c-arvo kontrolloidaan noin kerran kuussa. Myös verenpaineen ja munuaisten toiminnan seuranta on tärkeää, sillä pre-eklampsia on tavallisempaa kuin diabetesta sairastamattomilla. Seuranta onnistuu parhaiten, jos äitiyspoliklinikassa on diabeteshoitaja tai -kätilö, johon synnyttäjä voi olla tarvittaessa yhteydessä vastaanottojen välilläkin. Silmänpohjat tarkastetaan ainakin kerran raskauden aikana.

Lue lisää: Diabeetikon_hoito_raskauden_aikana.pdf (diabetes.fi)

Sikiön voinnin seuranta diabetesta sairastavan raskaudessa

Sikiön riskejä ovat vastaavasti synnynnäiset epämuodostumat, ennenaikainen synnytys, kohtukuolema ja makrosomia sekä toisaalta pienipainoisuus, jos äidillä on verisuonimuutoksia.

Seulontaultraäänitutkimusten jälkeen keskitytään seuraamaan sikiön kasvua ja vointia. Makrosomia eli sikiön kasvaminen kohdussa liian suureksi on tavallinen ongelma tyypin 1 diabetesta sairastavien raskauksissa. Makrosomisella sikiöllä voi esiintyä etenkin loppuraskauden aikana kroonista hapenpuutetta. Alatiesynnytyksessä voi olla hankaluuksia, ja tämän seurauksena voi joskus syntyä hartian hermopunoksen vammautuminen, jota kutsutaan Erbin pareesiksi. Myös kohtukuoleman vaara loppuraskaudessa on makrosomisella sikiöllä jonkin verran lisääntynyt. Sikiön voinnin, liikkuvuuden, jäntevyyden ja lapsiveden määrän arviointi ultraäänitutkimuksin on siten kasvun seurannan lisäksi ensiarvoisen tärkeää.

Synnytys

Diabetesta sairastava synnyttää yleensä laskettuun aikaan mennessä. Jos sikiön voinnissa epäillään ongelmia tai sikiö on hyvin makrosominen, synnytys käynnistetään tai keisarileikkaus tehdään jo aiemmin, tarvittaessa lapsivesitutkimuksen jälkeen. Noin puolet tyypin 1 diabetesta sairastavista synnyttää eri syistä keisarileikkauksella. Kuitenkin jos hoitotasapaino on hyvä ja sikiö ei ole makrosominen, voi hyvin synnyttää alakauttakin. Usein synnytys joudutaan silloin käynnistämään viimeistään laskettuna aikana. Synnytyksen ja keisarileikkauksen aikana ja sen jälkeen synnyttäjän insuliiniannostus räätälöidään erikseen. Insuliini ja sokeri annetaan suonensisäisenä infuusiona ja verensokeriarvoja seurataan tiiviisti.

Diabetesta sairastavan synnytyksestä on tiedotettu lastenlääkärille hyvissä ajoin. Vastasyntyneiden seurantaan varaudutaan. Tavallisesti seurataan verensokeria, joka voi olla liian matala. Myös vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä (RDS-tauti) on keskimääräistä yleisempi. Sitä esiintyy noin viidellä prosentilla diabetesta sairastavien lapsista. Muun muassa näistä syistä on perusteltua keskittää diabetesta sairastavien synnytykset sairaaloihin, joissa on riittävät vastasyntyneen hoitovalmiudet.