Yleistä

Tavallisimmin lapsen silmän tulehdusreaktio koskee silmän kelmumaista pintaa eli sidekalvoa eikä itse silmän sisempiä osia. Tällöin puhutaan sidekalvotulehduksesta eli konjunktiviitista. Tämä on lapsilla hyvin tavallinen vaiva. Muut silmätulehdukset ovat harvinaisempia.

Silmän pinnan muidenkin osien tulehtuminen on mahdollista, mutta selkeästi harvinaisempaa. Silmäluomikin voi tulehtua, samoin kuin luomessa sijaitsevat rauhaset. Silmän sisäosien tai ympäröivän kudoksen tulehdus on harvinainen, mutta tyypillisesti voimakasoireinen tila, ja vaatii aina pikaista lääkärin hoitoa. Lapsi on tällöin usein kuumeinen ja selkeästi sairas. Voimakkaat ja/tai epätyypilliset silmäoireet, samoin kuin oireiden pitkittyminen edellyttävät lääkärin arviota. Silmään tullut vamma edellyttää myös lääkärintutkimusta.

Lapsen silmätulehduksen aiheuttajat

Silmätulehduksen aiheuttajia ovat

• virus, usein ylähengitystieinfektioon liittyen
• ihon tai hengitysteiden bakteeri
• allergia
• katupöly tai muu mekaaninen ärsytys
• autoimmuuniperäinen tulehdusreaktio.

Tavallisin lasten silmäoireiden aiheuttaja on virusinfektio. Flunssan aiheuttaja leviää nenästä ja hengitysteistä silmiin, jolloin sidekalvotkin tulehtuvat ja seurauksena on silmien vetistystä tai lievää rähmintää, punoitusta ja kutinaa tai rikan tunnetta (kuva ). Yleensä nämä oireet ovat sinänsä vaarattomia, mutta usein kiusallisia.

Eräät virukset, kuten Herpes- ja Adenovirus voivat aiheuttaa voimakasoireisen silmätulehduksen, jolloin lääkärintutkimus on paikallaan.

Joskus silmätulehduksen aiheuttajana on bakteeri, jolloin kellertävän paksun rähmän erittyminen on voimakkaampaa ja silmät muurautuvat umpeen nukkuessa. Luometkin voivat olla turvoksissa ja hieman punoittaa. Bakteerikonjunktiviitti on usein pikkulapsilla korvatulehduksen seuralainen. Muun muassa korvien tilanteen arvioimiseksi lääkärin lähivastaanotto voi olla tällaisissa tilanteissa etävastaanottoa parempi vaihtoehto.

Vauvoilla silmän kyynelkanava avautuu ensimmäisen elinvuoden aikana. Osalla vauvoista toisen tai molempien silmien kyynelkanava on niin ahdas, että silmä vetistää jatkuvasti ja erittää usein rähmää. Vaiva on sinänsä vaaraton ja korjaantuu valtaosalla itsestään kasvun myötä. Kotona silmistä on hyvä puhdistaa erite pois lämpimällä vedellä huuhtoen tai lämpimällä vedellä kastellun vanulapun avulla. Kyynelteiden painelulla voi myös hieman edesauttaa kanavien avautumista. Joskus rähmintä muuttuu runsaaksi ja silmä tulehtuu, jolloin hoitona käytetään puhdistelun lisäksi antibioottitippoja.

Allergia esimerkiksi siitepölyille tai eläimille voi aiheuttaa tulehdusreaktion silmien sidekalvolla. Tyypillisesti molemmat silmät oireilevat sidekalvojen punoituksella, vetistyksellä ja kutinalla. Usein silmäoireet esiintyvät yhdessä nenäoireiden kanssa ja aiheuttajat ovat samat kuin allergisessa nuhassa. Oireet jatkuvat niin kauan, kunnes altistus väistyy tai allergiaa hoidetaan tehokkaalla lääkityksellä. Myös silmien pinnan fysikaalinen ärsytys esimerkiksi katupölystä, uima-allasvedestä tai kuivasta ja kylmästä viimasta johtuen voi aiheuttaa tulehdukseen viittaavia oireita (punoitus, vetistys, kutina/kirvely) ilman allergiaa.

Luomen sisäisen rauhasen tulehtumista kutsutaan näärännäpyksi (kuva ) tai kapseloituessaan luomirakkulaksi. Vaiva on melko tavallinen lapsillakin, mutta paranee yleensä hyvin itsestään.

Joskus harvoin esimerkiksi lapsen ylähengitystieinfektion yhteydessä kehittyy silmän sisäosien tai silmää ympäröivien kudosten bakteeritulehdus. Tila on yleensä voimakasoireinen ja lapsi selkeästi sairas, silmän alueella on turvotusta ja kipua ja näkökin voi huonontua. Lääkärin hoito on aina tarpeen (kuva ).

Silmän pinnan muiden osien tulehtuminen on lapsilla harvinaista. Syynä voivat olla virukset, mutta myös tietyt autoimmuunisairaudet. Epätyypilliset tai pitkittyneet oireet edellyttäväkin silmälääkärin tutkimusta.

Lapsen silmätulehduksen oireet ja löydökset

Sidekalvotulehduksen tyypillisiä oireita ovat

• sidekalvojen eli valkoisen osan punoitus (kuva )
• vetistys ja rähmintä
• sidekalvoturvotus
• roskan tunne ja/tai kirvely/kutina
• luomien turvotus ja punoitus.

Vakavampaan ja syvempään silmätulehdukseen viittaavia oireita ovat

• voimakas kipu
• selkeä valonarkuus
• näön heikentyminen
• kuume (paitsi ylähengitystieinfektioon liittyvänä)
• silmän ympäryksen selvä turvotus ja silmän pullottaminen.

Oireiden ilmentyminen ja voimakkuus vaihtelevat silmätulehduksen aiheuttajan mukaan.

Lapsen silmätulehduksen hoito

Silmätulehduksen hoito riippuu aiheuttajasta. Silmiin kertyvä erite on joka tapauksessa syytä puhdistaa pois lämpimällä vedellä huuhtoen, kostutetun vanulapun avulla tai apteekista saatavilla silmien puhdistuslapuilla. Pesusuunta on ulkonurkasta nenää kohti.

• Virustulehdus. Tavallisen nuhaflunssan yhteydessä ärtyneitä silmiä puhdistetaan usean kerran päivässä. Silmiin voidaan myös tiputtaa apteekista saatavia kostuttavia silmätippoja. Silmäoireet rauhoittuvat yleensä itsekseen muutamassa päivässä. Virusperäiseen tulehdukseen antibioottitipoista ei ole apua, ja niiden turha tai pitkittynyt käyttö saattaa ärsyttää silmiä. Omatoiminen antibioottitippojen annostelu, etenkään vanhentuneilla kaappiin jääneillä valmisteilla ei ole suositeltavaa. Voimakasoireisen virustulehduksen hoitoon silmälääkäri voi joskus määrätä esimerkiksi kortisonitippoja.
• Bakteeritulehdus. Jos silmistä erittyy paksua kellertävää rähmää, silmät punoittavat ja/tai luomet ovat turvoksissa, voi kyseessä olla bakteerin aiheuttama sidekalvotulehdus. Tällöin hoitona ovat puhdistelun lisäksi lääkärin määräämät antibioottitipat tai voide. Vaikka vain toinen silmä oireilisi, on tippoja yleensä syytä laittaa molempiin silmiin, sillä tulehdus leviää herkästi. Antibioottitippojen annostelutiheys sekä hoidon kesto vaihtelee hieman tilanteesta ja valmisteesta riippuen. Käytössä on syytä noudattaa lääkärin antamia annosteluohjeita ja hoitoaikaa, jotta tulehdus paranee kerralla.
• Allerginen silmätulehdus. Allergisten oireiden hoidon kulmakivi on suun kautta otettava antihistamiinivalmiste. Sama lääkitys tehoaa niin allergiseen silmätulehdukseen kuin nuhaankin. Sen lisäksi voidaan käyttää allergista reaktiota hillitseviä kromoglikaattia tai antihistamiinia sisältäviä silmätippoja. Niitä on saatavilla apteekissa myös käsikauppalääkkeinä, mutta alle 4-vuotiaiden lasten kohdalla suositellaan lääkärin arviota lääkityksestä. Siitepölyallergisten on suositeltavaa aloittaa kromoglikaatti-silmätippojen käyttö jo noin viikkoa ennen ennakoitua kukinta-aikaa.
• Ärtyneet silmät. Katupöly, uimahallivesi, kuiva ja kylmä ilma tai jokin muu fysikaalinen ärsyke voi aiheuttaa silmiin vetistystä ja punoitusta. Ärsykkeen välttäminen, silmien huuhtelu vedellä ja kostuttavien silmätippojen käyttö helpottaa oireita. Kostuttavia tippoja voidaan laittaa silmiin useita kertoja päivässä.
• Näärännäppy. Luomireunaan ilmaantuva punoittava ja aristava näppylä on yleensä tukkeutuneen rauhasen tulehtumisen seurausta. Silmää voi hautoa lämpimällä vedellä muutamia kertoja päivässä ja huuhdella vedellä pois mahdollisen kertyvän eritteen. Kapseloitunut tulehtunut luomirakkula voi puhjetessaan erittää runsaastikin märkää, joka on syytä puhdistaa huolellisesti pois. Lääkäri voi myös määrätä hoidoksi antibioottirasvaa tai -tippoja.
• Voimakasoireinen tai pitkittynyt tulehdus. Voimakkaat oireet, kuten huomattava turvotus ja/tai silmänympäryksen punoitus, kuume, yleistilan lasku, kipu tai näön huonontuminen edellyttävät aina pikaista lääkärin arviota. Bakteeriperäinen voimakas tulehdus vaatii suonensisäisen antibioottihoidon. Joskus syy voi olla autoimmuunipohjainen tai muuhun sairauteen liittyvä reaktio, jolloin hoitona käytetään muun muassa kortisonitippoja tai muuta tilanteen vaatimaa lääkitystä.
• Roska silmässä. Lapsilla roskien joutuminen silmiin on varsin tavallista. Yleensä tilanteesta selvitään hyvin kotikonstein huuhtelemalla silmää runsaalla vedellä, jolloin sinne joutunut roska poistuu ja oireetkin rauhoittuvat. Mikäli rikan tunne ei näin poistu ja/tai silmä jää punoittavaksi ja vetistäväksi tai rähmiväksi, on syytä hakeutua lääkärin hoitoon. Lääkäri poistaa roskan ja toteaa mahdollisen silmän pinnan naarmun. Hoitona ovat yleensä öljypohjaiset antibioottitipat ja silmän peittäminen muutamaksi vuorokaudeksi.

Lapsen silmätulehduksen ehkäisy

Tavallisin silmätulehduksen aiheuttaja lapsella on virusperäinen ylähengitystieinfektio. Hyvä käsihygienia vähentää tartuntoja, mutta käytännössä niitä on mahdotonta kokonaan estää. Eniten flunssia ja virussilmätulehduksia esiintyy päiväkoti-ikäisillä pikkulapsilla. Myös bakteeriperäinen silmätulehdus tarttuu lapsesta toiseen käsien välityksellä, jolloin lapsi on hyvä pitää poissa päivähoidosta ensimmäisen vuorokauden ajan antibioottitippojen aloituksesta. Sen jälkeen tartuttavuus vähenee jo huomattavasti.

Silmien ärsytysoireita voidaan ehkäistä huuhtelemalla mahdolliset eritteet tai kertyneet liat (mukaan lukien pöly) pois silmistä vedellä ja käyttämällä kostuttavia tippoja.

Allergisen silmätulehduksen kehittymistä ei käytännössä voida juurikaan estää. Allergikon oireiden ilmaantumista voidaan sen sijaan hyvin ehkäistä ja hoitaa. Allergisia silmäoireita aiheuttavat usein siitepölyt, etenkin lehtipuut keväällä, heinät kesällä ja pujo kesän lopulla. Allergialääkityksen aloittaminen ennen siitepölykautta ja säännöllinen käyttö allergiakauden ajan hillitsee yleensä hyvin oireiden ilmaantumista. Eläinperäinen hilse, tavallisimmin koira ja kissa, muut pieneläimet ja hevonen voivat aiheuttaa silmäoireita. Eläinaltistusta ei ole nykykäsityksen mukaan tarpeen pyrkiä välttämään, mutta oireita kannattaa hillitä käyttämällä allergialääkitystä jo ennakoivasti. Hankalien allergisten oireiden hallintaan voidaan tietyissä tilanteissa käyttää myös siedätyshoitoa.