Yleistä

Planetaarinen terveys (Planetary Health) on monitieteinen lähestymistapa, joka etsii ratkaisuja kestävyyshaasteisiin, jotka uhkaavat sekä ympäristöä että ihmisten terveyttä. Ajattelutapa perustuu ymmärrykseen siitä, että ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat erottamattomasti sidoksissa tasapainossa oleviin ekosysteemeihin sekä siihen, että ilmastonmuutos, monimuotoisuuden katoaminen ja luonnonvarojen liikakulutus heikentävät niin ympäristön tilaa kuin ihmisten terveyden edellytyksiä. Planetaarinen terveys nousi tutkimusalana esiin 2010-luvun puolivälissä, kun maailmanlaajuisten ympäristöongelmien kiihtyvät vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin alkoivat herättää kasvavaa huolta.

Viime vuosisadan aikana tapahtuneen tieteen ja teknologian kehitys on tuonut merkittäviäkin parannuksia terveyteen ja hyvinvointiin, ja elämme tällä hetkellä pidempään ja terveempinä kuin koskaan ihmishistorian aikana. Merkittävät muutokset elintavoissamme ja asuinympäristössämme, kuten kaupungistuminen, teollistuminen ja energiankulutuksen kasvu, ovat kuitenkin samaan aikaan kiihdyttäneet luonnonvarojen kulutusta ja saastuttaneet niin veden, maaperän kuin ilmankin. Olemme päätyneet tilanteeseen, jossa ihmistoiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset uhkaavat merkittävällä tavalla jo saavutettua terveyttä ja hyvinvointia.

Planetaarinen terveys pyrkii identifioimaan monimutkaisten ongelmien juurisyitä ja edistämään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat samanaikaisesti niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestäviä. Kokonaisvaltainen lähestymistapa yhdistää useampia tieteenaloja, kuten lääketieteen, ympäristötieteet ja yhteiskuntatieteet. Tämä mahdollistaa laajemman ymmärryksen siitä, kuinka ihmisen toiminta ja yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat sekä luonnon että ihmisten terveyteen. Laajalla tarkastelulla huomioidaan ongelmien keskinäiset yhteydet, niiden monimutkaiset vuorovaikutukset sekä kehitykseen vaikuttavat tekijät. Tavoitteena on paitsi tuottaa uutta tutkimustietoa myös edistää konkreettisia ratkaisuja niihin haasteisiin, jotka uhkaavat ihmisten elämää ja hyvinvointia.

Planetaarisessa terveydessä katse kohdistuu myös tuleviin sukupolviin: ajatellaan, että heillä pitäisi olla sama oikeus terveyteen ja hyvinvointiin kuin nykyisillä sukupolvilla. Meidän on varmistettava, että toimemme ovat sellaisia, että ne eivät vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia nauttia puhtaasta luonnosta, terveydelle vaarattomista olosuhteista, vakaasta ilmastosta ja riittävistä luonnonvaroista.

Ajatustapa huomioi myös maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden eli että alemman tulotason maiden asukkailla pitäisi olla samat mahdollisuudet elämän perustarpeiden täyttymiseen. Etenkin otettaessa huomioon, että heidän ympäristöä kuormittavat vaikutuksensa ovat sekä nykyisin että historiallisesti katsoen olleet korkeamman tulotason maiden vaikutuksia pienempiä.

Ihmisten ja muun luonnon väliset yhteydet

Ihmisten ja muun luonnon väliset yhteydet ovat syvällisempiä ja moniulotteisempia kuin usein ymmärrämme. Terveytemme ja hyvinvointimme ovat suoraan riippuvaisia tasapainossa olevista ekosysteemeistä, jotka tuottavat puhdasta ilmaa, juomakelpoista vettä sekä ravinnerikasta ruokaa. Luonnon osana ja yhtenä eliölajina mekin olemme osa niin veden, kaasujen kuin ravinteiden kiertokulkuja.

Vakaa ilmasto ja elinvoimainen luonto luovat meille turvaa ja hyvän elämän edellytyksiä vastaten kaikkiin perustarpeisiimme – ravinnosta ja vedestä aina vaatteisiin, rakennusmateriaaleihin ja lääkkeisiin. Lisäksi luonto rikastuttaa elämäämme kulttuurisesti ja henkisesti tarjoten mahdollisuuksia hyvinvoinnille ja virkistykselle.

Luonnon monimuotoisuus tukee ekosysteemien vakautta, ylläpitää pölyttäjien ja eliöyhteisöjen toimintaa, suojelee meitä taudeilta ja mahdollistaa uusien lääkkeiden kehittämisen. Metsät ja meret toimivat hiilinieluina, säätelevät ilmastoa ja tarjoavat elinympäristön lukemattomille lajeille, joista monet ovat välttämättömiä myös ihmisten selviytymiselle.

Koska ihmisinä olemme osa koko luonnon kokonaisuutta, ympäristössä tapahtuvat muutokset, kuten ilmaston vakauden järkkyminen, eläinpopulaatioiden väheneminen, kasvilajien häviäminen, ympäristön saastuminen ja maaperän surkastuminen, vaikuttavat suoraan myös meihin ja terveyteemme edellytyksiin.

Ymmärrys ihmisten ja muun luonnon välisten yhteyksien merkityksestä terveydellemme on aiemmin synnyttänyt myös muita monitieteisiä lähestymistapoja, esimerkkeinä yhteinen terveys (One Health) ja ekoterveys (EcoHealth). Yhteisen terveyden fokuksena ovat pitkään olleet infektiotaudit ja antibioottiresistenssin kehittymisen estäminen, mutta nykyisin tässäkin lähestymistavassa pyritään kokonaisvaltaisempaan ymmärrykseen ja juurisyihin pureutumiseen. Lähestymistapojen välillä on moniakin yhtäläisyyksiä, ja ne kaikki auttavat meitä ymmärtämään, että ihmiset, muut eliölajit ja luonnonjärjestelmät ovat riippuvaisia toisistaan. Varjellaksemme ihmisten terveyttä meidän on siis pidettävä huolta myös muiden eliölajien elinolosuhteista ja kokonaisten ekosysteemien elinvoimaisuuden säilymisestä.

Ympäristön muutosten vaikutukset ihmisten terveyteen

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen tämän hetken suurimmaksi yksittäiseksi terveyttä uhkaavaksi tekijäksi. Ilmastonmuutoksen myötä pahentuvat metsäpalot, myrskyt, tulvat ja hellejaksot aiheuttavat suoria terveyshaittoja ja kuolemia jo nyt ympäri maailmaa.

Lisääntyvät ja pahenevat sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuusjaksot ja tulvat vaarantavat elintarviketuotannon, mikä puolestaan uhkaa ruokaturvaa ja voi johtaa aliravitsemukseen erityisesti köyhimmissä maissa. Merenpinnan nousu ja maa-alueiden muuttuminen elinkelvottomiksi tulevat arvioiden mukaan selkeästi lisäämään siirtolaisten ja aseellisten konfliktien määriä. Kaikkien näiden vaikutusten ennustetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen kiihtyessä.

Muuttuvat ilmasto-olosuhteet aiheuttavat niin ikään taudinaiheuttajien, kuten malariasääskien ja puutiaisten, leviämistä uusille alueille. Myös maankäytön muutokset, kuten metsäalueiden raivaaminen viljelyksiksi ja laidunmaiksi ja laaja-alainen kaupungistuminen, voivat horjuttaa luonnon tasapainoa ja johtaa uusien taudinaiheuttajien ilmaantumiseen ihmisten asuinalueille tai muuten lisätä vuorovaikutusta ihmisten ja muiden eliölajien välillä. Tämä vuorostaan avaa ovet tautien siirtymiselle toisesta eliölajista meihin, mikä on johtanut vaarallisten tautien, kuten ebolan ja uusien influenssavirusmuotojen syntymiseen.

Ympäristöön päätyneet saasteet kulkeutuvat meidänkin kehoomme hengitetyn ilman, juomaveden ja ruoan välityksellä. Teollisuudesta ja liikenteestä aiheutuvat ilmansaasteet, kuten pienhiukkaset, aiheuttavat ja pahentavat hengitystiesairauksia sekä sydän- ja verisuonitauteja. Ympäristömyrkkyjen, kuten torjunta-aineiden ja teollisten jätteiden, saastuttama maaperä ja vesistöt vaikuttavat niin ikään suoraan ihmisten terveyteen. Haitalliset aineet voivat päätyä ihmisen elimistöön varsinkin ilman, veden ja ravinnon kautta, ja niiden kertyminen elimistöön on yhdistetty esimerkiksi kohonneeseen syöpäriskiin, hengityselinten sairauksiin, lisääntymisterveyden ja immuunijärjestelmän ongelmiin sekä muihin kroonisiin sairauksiin.

Kun luonnon tila ja luonnon monimuotoisuus hupenevat, myös ihmisten mahdollisuus nauttia fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista heikkenee. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että luontoympäristössä käynti voi muun muassa lievittää masennuksen oireita, lisätä fyysistä aktiivisuutta sekä vähentää riskiä tyypin 2 diabetekselle. Lähiluonnon vaaliminen olisi siis tärkeää jo tästä syystä. Ympäristöongelmiin liittyy usein myös ympäristöahdistusta.

Tiedon rajallisuuden takia luonnolla ja sen muutoksilla on oletettavasti paljon suoria ja epäsuoria vaikutuksia, joita emme vielä edes pysty ennakoimaan.

Planetaariset rajat määrittelevät turvallisen toiminta-alueen

Maantieteilijät ovat tunnistaneet yhdeksän biologista ja fysikaalista järjestelmää, jotka kuvaavat ympäristön hyvinvoinnin eri osa-alueita. Planetaariset rajat tarkoittavat näille järjestelmille asetettuja turvarajoja, joiden sisällä ihmiskunta voisi toimia ilman, että ekosysteemit tai ihmisten terveys vaarantuvat. Turvarajojen ylittäminen lisää riskiä peruttamattomille seurauksille, kuten lajien sukupuuttoon kuolemiselle ja jäätiköiden sulamiselle.

Yhdeksästä planetaarisesta rajasta kuusi on jo ylitetty (kuva ). Ylitetyt rajat liittyvät

• ilmastonmuutokseen
• muutoksiin ravinteiden kierroissa (esim. lannoitteiden liikakäytöstä aiheutuva maaperän köyhtyminen ja vesistöjen rehevöityminen)
• makean veden kulutukseen (esim. pohjavesien liikakäytöstä aiheutuva vesipula)
• luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen (lajien sukupuutot ja elinympäristöjen katoaminen)
• maankäytön muutoksiin (esim. metsien raivaaminen muuhun käyttöön)
• ihmisten kehittämiin uusiin aineisiin ja elämänmuotoihin (esim. ympäristöön päätyneet mikromuovit sekä ydinjäte).

Kestävyyskriisin taustalla olevat juurisyyt

Planetaarista terveyttä tukevat toimenpiteet

Kestävien ratkaisujen löytäminen tarkoittaa sitä, että meidän toimiemme tulee olla sellaisia, että ne eivät vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia nauttia terveellisestä ympäristöstä ja riittävistä luonnonvaroista. Tämän toteutumiseksi tarvitsemme laaja-alaisia muutoksia nykyisiin elin-, toiminta- ja kulutustapoihimme. Kulutuksen vähentäminen ja luonnonvarojen kestävämpi hyödyntäminen ovat keskeisiä askelia kohti tulevaisuuden turvaamista.

Konkreettisesti kestävien toimintatapojen edistäminen tarkoittaa muun muassa tuotteiden elinkaaren pidentämistä, materiaalien uudelleenkäyttöä ja jätteen minimoimista, eli toisin sanoen siirtymistä kohti kiertotaloutta, jossa tuotteita korjataan ja kierrätetään sen sijaan, että ne päätyisivät nopeasti jätteeksi.

Kestävyyden edistämiseksi tarvitsemme myös energiantuotannon nopeaa uudistamista siten, että fossiilisista polttoaineista siirrytään uusiutuviin energialähteisiin, kuten aurinko- ja tuulivoimaan. Rakentamisessa voidaan suosia energiatehokkaita ratkaisuja ja vähäpäästöisiä materiaaleja, kuten kierrätettyä betonia ja puuta, ja tekstiiliteollisuudessa voidaan edistää vaatteiden kierrätystä ja vastuullisempia tuotantoprosesseja. Myös terveydenhuollossa voidaan panostaa ympäristöystävällisempiin hoitokäytäntöihin, kertakäyttömuovin käytön vähentämiseen sekä lääkkeiden vastuulliseen tuotantoon.

Ruoantuotanto toimii hyvänä esimerkkinä ihmisten toiminnasta, jolla on merkittävä vaikutus ympäristöön. Nykyinen ruokajärjestelmä kuormittaa ekosysteemejä muun muassa maatalouskemikaalien käytön, vedenkulutuksen ja metsäkadon kautta. Samalla alkutuotanto, ruuan prosessointi, kuljetukset ja jakelu vaativat runsaasti fossiilisia polttoaineita. Planetaarinen terveys korostaa tarvetta siirtyä ruokavalioon, joka perustuu suurempaan kasvipainotteisuuteen ja vähäisempään eläintuotteiden kulutukseen. Kokonaisvaltaisesti kestävän ruokajärjestelmän aikaansaaminen edellyttää muutoksia järjestelmän kaikilla tasoilla: niin maanviljelyn menetelmissä ja elintarviketeollisuudessa kuin pakkaus- ja kuljetustavoissa, vähittäiskaupoissa sekä kuluttajien ruokavalinnoissa ja ruokahävikin vähentämisessä.

Kestävien toimintatapojen edistämiseksi tarvitaan niin rakenteellisia uudistuksia kuin toimivia ohjauskeinoja, kuten ympäristölle haitallisten tukien purkamista sekä kannustimia energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Kestävä tulevaisuus edellyttää, että kaikki yhteiskunnan osa-alueet – talous, koulutus, teollisuus ja politiikka – sopeutuvat luonnon kantokyvyn rajoihin ja tukevat hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi uusiutuvan energian laajamittainen käyttöönotto vaatii niin infrastruktuuri-investointeja kuin vankkaa poliittista tukea.

Tarvitsemme muutoksia myös tavoissa, joilla mittaamme ja määrittelemme yhteiskuntien kehitystä ja hyvinvoinnin tilaa. Nykyiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset järjestelmät perustuvat pitkälti jatkuvan talouskasvun tavoitteluun, mikä ei aina heijasta kestävää kehitystä tai todellista hyvinvointia. Esimerkiksi bruttokansantuote (BKT) mittaa taloudellista aktiviteettia, mutta ei erottele hyödyllistä kasvua haitallisesta. Sodankäynti, luonnonkatastrofit ja ympäristön saastumisen aiheuttamat terveysmenot voivat kasvattaa BKT:tä, vaikka ne samalla heikentävät ympäristöä ja ihmisten hyvinvointia. Ekologisen kestävyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen vaatii niin uusia mittareita kuin muutoksia politiikassa, talousjärjestelmissä ja arvoissamme.

Muutosten aikaansaaminen edellyttää myös kansainvälisiä sitoumuksia, yhteisiä kunnianhimoisia tavoitteita ja pitkäjänteistä poliittista päätöksentekoa. Kansainvälisen ilmasto- ja ympäristötyön avulla olemme onnistuneet asettamaan yhteisiä tavoitteita ja luomaan sopimuksia, joiden avulla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta ja turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Tärkeimpiä välineitä ovat kansainväliset kokoukset, kuten YK:n ilmastokokous (COP) ja biodiversiteettikokous (CBD COP), joissa neuvotellaan yhteisistä toimista ja tavoitteista. Esimerkiksi Pariisin ilmastosopimus sitouttaa maat vähentämään päästöjään, ja yhteisesti kehitetyt päästökauppajärjestelmät ohjaavat markkinatalouden keinoin päästöjen vähentämistä. Myös EU on ollut keskeinen toimija kunnianhimoisten ilmasto- ja ympäristötavoitteiden edistämisessä. Kansainväliset neuvottelut kohtaavat kuitenkin monesti myös vastustusta, sillä eri maiden intressit, taloudelliset rakenteet ja poliittiset painotukset vaikuttavat sitoutumiseen ja sopimusten toimeenpanoon.

Oikeudenmukainen siirtymä

Ympäristömuutosten, kuten ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen, vaikutukset kohdistuvat tällä hetkellä hyvin epätasaisesti eri alueisiin ja eri väestöryhmiin. Haavoittuvimmassa asemassa olevat yhteisöt ja maat kärsivät jo nyt eniten ilmastonmuutoksen seurauksista, kuten äärimmäisistä sääilmiöistä, ruokaturvan heikkenemisestä ja elinympäristöjen muutoksista, vaikka ovat usein itse vähiten vastuussa ongelmien synnystä.

Kestävyyden edistämisessä on tärkeää tukea oikeudenmukaista siirtymää, jossa varmistetaan, että kaikilla – erityisesti vähävaraisilla ja haavoittuvimmilla yhteisöillä – on riittävät resurssit ja mahdollisuudet sopeutua käynnissä oleviin muutoksiin, sekä omassa arjessaan että työelämässä. Tämä tarkoittaa muun muassa investointeja koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen, jotta ihmiset voivat siirtyä ympäristön kannalta kestämättömiltä aloilta kestävien elinkeinojen ja työtehtävien pariin.

Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää myös sitä, että ympäristö- ja ilmastotoimet eivät lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Energian hinnan nousu, liikkumisen kustannukset tai vaikkapa maatalouden kestävä siirtymä voivat vaikuttaa eri tavoin eri väestöryhmiin. Siksi on tärkeää, että ilmastopolitiikan ohjauskeinot, kuten verot, tukijärjestelmät ja sääntely, ovat mahdollisimman reiluja ja kohtuullisia. Esimerkiksi pienituloisille suunnatut kompensaatiot, energiatehokkuusinvestointien tukeminen tai julkisen liikenteen kehittäminen voivat lieventää mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ja tehdä siirtymästä helpommin hyväksyttävän ja sitä kautta myös sujuvamman.

Kohti kestävää tulevaisuutta

Positiivista on, että tänä päivänä meillä on sekä riittävästi tietoa että konkreettisia ratkaisukeinoja, joiden avulla voimme ohjata kehityksen kestävään suuntaan. Olemme lisäksi jo osoittaneet, että voimme vaikuttaa tilanteen kehittymiseen. Uusiutuvan energian käyttö on viime vuosien aikana kasvanut vauhdilla, energiatehokkuus on parantunut ja monet kaupungit sekä maat ovat vähentäneet päästöjään ennätyksellisesti. Esimerkiksi kasvihuonekaasujen päästöt ovat vähentyneet monilla alueilla, ja teknologiset innovaatiot sekä kansalaisten aktiivisuus ovat vauhdittaneet tätä positiivista kehitystä.

On kuitenkin todettava, että tähän mennessä saavutetut vähennykset ovat vielä riittämättömiä, ja nykyisten elämäntapojemme ja ilmastotavoitteiden välinen kuilu osoittaa, että tarvittavat muutokset ovat vielä sekä merkittäviä että väistämättömiä.

Samalla on hyvä huomata, että edessä olevat muutokset tuovat mukanaan myös valtavasti mahdollisuuksia – terveempiä elinympäristöjä, kestäviä ja oikeudenmukaisia talousjärjestelmiä sekä yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä, jotka kaikki osaltaan voivat edistää hyvinvointiamme. Vahvistamalla solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä, ottamalla kaikki mukaan päätöksentekoon ja jakamalla resursseja reilummin, niin globaalisti kuin yhteisöjen sisällä, voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa niin ihmiset, yhteiskunnat kuin koko luonto voivat hyvin.