Planetaarinen terveys (Planetary Health) on monitieteinen lähestymistapa, joka pyrkii löytämään ratkaisuja, jotka tukevat sekä ihmisten että maapallon terveyttä pidemmällä aikavälillä. Lähestymistapa pohjautuu ymmärrykseen, että ihmisten terveys ja hyvinvointi ovat täysin riippuvaisia ympäristömme tilasta.

Tällä hetkellä on välttämätöntä tarkastella elintapojamme ja toimintamallejamme entistä laajemmasta näkökulmasta. Emme voi enää keskittyä ainoastaan omaan terveyteemme ja sen parantamiseen, vaan meidän on huomioitava toimintamme vaikutukset luontoon. Ympäristön saastuminen, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden katoaminen ja luonnonvarojen liikakulutus uhkaavat ympäristön lisäksi ihmisten terveyttä.

Ilmastonmuutos on tällä hetkellä suurin terveysuhka maailmanlaajuisesti. Se lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten helleaaltoja, metsäpaloja ja tulvia, jotka aiheuttavat suoria terveyshaittoja ja samalla vaarantavat ruokaturvaa. Muuttuva ilmasto ja maankäyttö edistävät myös tautien, kuten malarian ja puutiaisten levittämien sairauksien, leviämistä uusille alueille. Ympäristön saasteet, kuten ilmansaasteet, mikromuovit ja torjunta-aineet, kulkeutuvat kehoon ilman, veden ja ruoan mukana, lisäten esimerkiksi hengityselinsairauksien, syövän ja muiden pitkäaikaissairauksien riskiä.

Kun luonnonjärjestelmät rappeutuvat ja muun luonnon tila ja luonnon monimuotoisuus hupenevat, myös ihmisten mahdollisuus nauttia fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista heikkenee. Samalla tutkimukset osoittavat, että luonnossa vietetty aika voi muun muassa vähentää masennuksen riskiä, edistää keskittymiskykyä ja lisätä fyysistä aktiivisuutta. Luonnon vaaliminen oman terveytemme suojelemiseksi olisi siis tärkeää tästäkin syystä.

Kestävät valinnat yksilön tasolla

Vaikka vastuuta ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta ei voida sysätä yksilöiden hartioille, yksilön roolia ja mahdollisuuksia ei pidä väheksyä. Sekä kuluttajina että eri alojen ammattilaisina teemme päivittäin päätöksiä ja valintoja, joilla on vaikutuksia niin meitä ympäröivään yhteiskuntaan kuin ympäristöön ja sen tilaan.

Suomessa kotitalouksien kulutus vastaa noin 60 prosentista kulutusperäisistä kasvihuonekaasupäästöistämme. Suurin osa keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä syntyy liikkumisesta (37 %). Loppuosa syntyy ruoankulutuksesta (23 %), muiden tavaroiden ja palveluiden hankinnoista (21 %) sekä asumisesta (18 %). On samalla hyvä huomioida, että elintavoillamme on ilmastopäästöjen lisäksi myös muita merkittäviä ympäristövaikutuksia, niin luonnon monimuotoisuuden tilaan kuin saasteiden syntymiseen.

Maailmanlaajuisesti katsottuna suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjälki on korkealla tasolla, ollen vuonna 2023 keskimäärin 9,6 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia henkeä kohden. Esimerkiksi intialaisiin verrattuna suomalaiset tuottavat noin 3–4 kertaa enemmän päästöjä per henkilö. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, ja on arvioitu, että tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi, että keskimääräinen hiilijalanjälki maailman asukasta kohden pienenisi 2,5 tonniin vuoteen 2030 mennessä ja 0,7 tonniin vuoteen 2050 mennessä.

Positiivista on, että vaikka suomalaisten kotitalouksien kulutusmenot henkilöä kohden ovat kasvaneet vuodesta 2000 vuoteen 2021, päästöt eivät ole lisääntyneet samaa tahtia, vaan päinvastoin hieman alentuneet. Tämä johtuu ennen kaikkea tuotantoteknologian kehittymisestä ja puhtaammista energialähteistä. Kuitenkin lisääntynyt kulutus ja sen kohdistuminen päästöintensiivisiin tuotteisiin, kuten suurempiin autoihin ja ultrapikamuotiin, on osittain kumonnut tuotannossa saavutettuja päästövähennyksiä.

Kokonaisuudessa päästöjen väheneminen on ollut aivan liian hidasta ja tarpeeseen nähden riittämätöntä. Nykyisten elämäntapojemme ja ilmastotavoitteiden välinen kuilu osoittaa, että edessä olevat muutokset ovat sekä merkittäviä että väistämättömiä.

Yksittäisen ihmisen valinnoista erityisesti muutamat keskeiset teot voivat merkittävästi pienentää hiilijalanjälkeä ja edistää kestävää tulevaisuutta. Vaikka nämä teot voivat tuntua pieniltä, niiden vaikutukset kasvavat merkittäviksi, kun yhä useampi ihminen tekee vastuullisia valintoja.

Tällaisia tekoja ovat erityisesti

• kasvipainotteisemman ruokavalion noudattaminen ja ruokahävikin vähentäminen
• tupakoinnin ja nikotiinivalmisteiden käytön lopettaminen tai vähentäminen
• aktiivisten kulkutapojen suosiminen ja yksityisautoilun sekä lentämisen vähentäminen
• energiankulutuksen vähentäminen
• muut arjen kestävät valinnat (vastuullinen tavaroiden ja palveluiden kuluttaminen).

Ruokavalinnoilla terveys- ja ympäristövaikutuksia

Uudet kansalliset ravitsemussuositukset huomioivat ruoan vaikutukset paitsi terveyteen myös ympäristöön ja korostavat tarvetta siirtyä kasvipainotteisempaan ruokavalioon. Runsas kasvisten, marjojen, hedelmien ja täysjyvätuotteiden käyttö on jo pitkään tunnistettu terveyttä edistäväksi. Kasvipainotteisen ruokavalion on todettu vähentävän riskiä sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään ja diabetekseen.

Lisäksi kasvipohjaisen ruoan tuottaminen kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin eläinperäisen ruoan tuottaminen, mikä auttaa suojelemaan luontoa. Valtaosa ruoan tuotannon haitallisista vaikutuksista syntyy alkutuotannossa eli kasvien ja eläinten kasvatuksen yhteydessä, muun muassa runsaiden maatalouskemikaalien ja lannoitteiden käytön, vedenkulutuksen sekä metsäkadon kautta. Erityisen kuormittavaa ympäristölle on eläinperäisen ruuan tuotanto, koska tähän tarvitaan runsaasti rehua. Suomen peltoalasta noin 70 prosenttia käytetään eläinperäisen ruoan tuotantoon. Koska maatalous on suurin Itämeren rehevöitymistä edistävä tekijä, lihan- ja maidontuotannolla on tässäkin yhteydessä merkittävä rooli. Eläintuotanto aiheuttaa ilmastovaikutuksia myös eläinten ja lannan tuottaman ilmastonmuutosta pahentavan metaanin vuoksi.

Nautojen laidunnuksella voi kuitenkin olla myös myönteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Suomessa lehmien laidunnus on tosin vähentynyt merkittävästi, ja osa lehmistä ei laidunna lainkaan. Parhaiten laidunnuksen monimuotoisuushyödyt toteutuisivat luonnonlaitumilla, mutta tätä ympäristötyötä tekemään riittäisi paljon nykyistä pienempi määrä nautoja.

Ruoan ympäristövaikutuksiin voidaan vaikuttaa myös vähentämällä ruokahävikkiä, joka on yksi suurimmista turhista ilmastopäästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen aiheuttajista. Maailmanlaajuisesti jopa kolmannes kaikesta tuotetusta ruoasta menee hukkaan, ja merkittävin osa tästä hävikistä syntyy kotitalouksissa. Siksi niin yksilöt kuin yhteiskunnat voivat pienentää ympäristökuormitusta paitsi vastuullisilla ruokavalinnoilla myös ruokahävikin vähentämisellä.

Nikotiinituotteiden käytön lopettaminen merkittävänä ympäristöteko

Tupakoinnin ja muiden nikotiinituotteiden käytön lopettaminen on tärkeä päätös yksilön kannalta, koska se vaikuttaa koko elimistöön ja riskiin sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, keuhkoahtaumaan, erilaisiin syöpiin ja osteoporoosiin. Oman terveyden lisäksi tupakoiminen vaikuttaa myös läheisten ihmisten altistumiseen ja heihin kohdistuviin vaikutuksiin.

Tupakoimisen ja muiden nikotiinituotteiden käytön vähentäminen on suorien terveysvaikutustensa lisäksi tärkeää koko luonnon hyvinvoinnin kannalta seuraavista syistä:

• Tupakan tuotantoketjussa käytetään merkittäviä määriä luonnonvaroja.
• Tupakkaviljelmien tieltä kaadetaan metsiä, ja monin paikoin maaperä köyhtyy viljelyskelvottomaksi. On laskettu, että jos tupakan sijasta viljeltäisiin ruokakasveja, saataisiin ruokittua yli 10 miljoonaa ihmistä. Tämä näkyisi ruoan hinnoissa Suomessakin. Tupakan viljely vaati myös torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä. Nämä kemikaalit päätyvät vesistöihin ja saastuttavat järviä, jokia sekä juomavettä.
• Tupakan ja nikotiinituotteiden tuotanto ja kulutus pahentaa ilmastonmuutosta. Tupakkateollisuus aiheuttaa niin suoria kuin epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä samalla kuin tupakan viljelystä ja kuivatusprosesseista aiheutuu merkittävää metsäkatoa.
• Tupakantumppi on maailman yleisin roska. Suomessa ympäristöön päätyy arviolta yli kaksi miljardia tumppia vuosittain. Tumpeissa on monia myrkyllisiä ympäristöön liukenevia kemikaaleja, kuten kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä.
• Sähkösavukkeista syntyvä jäte sisältää metallia, elektroniikkaa, kertakäyttöisiä muovipatruunoita, pattereita ja nikotiininesteiden myrkyllisiä kemikaaleja.

Aktiiviset kulkutavat vähentävät paikallaanoloa ja ilmastopäästöjä

Liikkumisen terveyshyödyt ovat kiistattomat, mutta kuitenkin vain pieni osa suomalaisista liikkuu terveyden kannalta riittävästi. Suosimalla aktiivisia kulkutapoja voisi samalla vähentää itselle haitallista paikallaanoloa ja myös ilmastopäästöjä. Esimerkiksi lyhyetkin siirtymät tehdään monesti autolla, vaikka moottoriliikenne on merkittävimpiä ilmastonmuutosta aiheuttavien kasvihuonekaasujen päästölähteitä. Moottoriliikenteestä aiheutuu samalla myös terveydelle haitallisia pienhiukkasia ja melua. Lisäksi autoilu lisää istumiseen päivittäin käytettyä aikaa ja siitä aiheutuvia terveyshaittoja.

Aktiivisella koulu- ja työmatkojen taittamisella on todettu lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia. Lapsilla ja nuorilla koulumatkan kävely tai pyöräily parantaa kestävyyskuntoa ja kehon koostumusta. Se voi parantaa myös kognitiivisia taitoja sekä keskittymistä.

Aikuisilla fyysisesti aktiiviset työmatkat pienentävät erityisesti lihavuuden, kohonneen verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. Silti vuonna 2021 aktiivisten kulkutapojen osuus työmatkoista Suomessa oli vain 19 % (pyöräily 11 %, kävely 8 %). Kun tähän lisätään joukkoliikenne (7 %), ympäristön kannalta kestävien kulkutapojen osuus oli 26 %.

Siirtyminen autoilusta fyysisesti aktiivisiin liikkumismuotoihin, kuten julkisen liikenteen käyttöön, pyöräilyyn ja kävelyyn silloin kun se on mahdollista, tuottaisi merkittäviä hyötyjä niin ihmisten terveydelle kuin ilmastolle. Esimerkiksi hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan edistää kävelyä ja pyöräilyä liikkumismuotoina ja vähentää alueiden autoriippuvuutta, vetovoimaisten kävely- ja pyöräilyreittien sekä joukkoliikenteen kehittämisen avulla.

Lentämisen välttäminen on autoilun vähentämisen lisäksi yksi tehokkaimpia keinoja pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeään.

Arjen kestävät valinnat auttavat hyvän elämän vaalimisessa

Arjen kestävät valinnat voivat tukea hyvinvointia ja lisätä merkityksellisyyden tunnetta. Esimerkiksi energian säästäminen kotona käyttämällä energiatehokkaita laitteita, laskemalla huonelämpötilaa, lyhentämällä suihkuaikoja ja sammuttamalla turhia valoja voi pienentää sekä omaa hiilijalanjälkeä että energiakustannuksia. Tämä voi lisätä hallinnan tunnetta omasta arjesta ja tuoda tyytyväisyyttä vastuullisista valinnoista.

Uusiutuvan energian käyttö, kuten aurinko- tai tuulisähkö, vähentää fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja pienentää riippuvuutta epävarmoista energiamarkkinoista, mikä voi tuoda mielenrauhaa ja uskoa tulevaisuuteen. Vastaavasti harkittu kuluttaminen – tavaroiden ostamisen vähentäminen, kierrättäminen sekä ekologisten ja kestävien tuotteiden suosiminen – auttaa säästämään luonnonresursseja ja vähentämään jätettä.

Tavaroiden vuokraaminen, lainaaminen ja jakaminen eivät ainoastaan kevennä ympäristökuormaa, vaan voivat myös lisätä yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jakamistalouden periaatteet, kuten kimppakyydit, yhteiskäyttöautot ja vaatelainaamot, tarjoavat mahdollisuuden säästää rahaa ja samalla luoda sosiaalisia kontakteja. Ympäristöystävälliset valinnat voivat vahvistaa tunnetta siitä, että oma toiminta tukee suurempaa hyvää, mikä puolestaan voi lisätä elämän merkityksellisyyttä ja vähentää ahdistusta kestävyyshaasteiden edessä.

Luonnossa liikkuminen ja oleilu edistää terveyttä

Luonnossa liikkuminen ja oleskelu tuottaa monipuolisia terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Luontoympäristöllä on tutkitusti myönteinen vaikutus niin fyysiseen kuin psyykkiseen hyvinvointiin.

Luonnonläheinen elämäntapa voi samalla vahvistaa ympäristövastuullisuutta, koska

• luontoharrastukset ja luonnossa vietetty aika voivat vahvistaa luonnon arvostusta ja lisätä halua suojella sitä
• säännöllinen luonnossa oleskelu vähentää luonnosta vieraantumista, jonka katsotaan olevan yksi tärkeimmistä kestävyyskriisin taustalla olevista juurisyistä
• luontoyhteyden vahvistaminen voi tukea tunnetta osallisuudesta johonkin itseä suurempaan kokonaisuuteen, mikä osaltaan voi lievittää yksinäisyyden ja ahdistuksen tunteita.

Muutosten tueksi tarvitaan ohjauskeinoja

Arjen rutiinien muokkaaminen on usein vaikeaa, erityisesti kiireen keskellä ja rajallisilla voimavaroilla. Olemme tottuneet tiettyihin ruokiin, liikkumistapoihin ja kulutustottumuksiin, ja uusien vaihtoehtojen omaksuminen vaatii aikaa ja totuttelua. Esimerkiksi ruokavalion muutos voi tuntua haastavalta, ja erityisesti lasten innostaminen uusiin makuihin ja koostumuksiin voi vaikuttaa ylivoimaiselta. Liikkumisessa suosimme useimmiten nopeimpia ja helpoimpia ratkaisuja – esimerkiksi lasten kuljettaminen autolla helpottaa arkea, ja lentäminen koetaan vaivattomimmaksi tavaksi matkustaa. Ympäristöystävällisemmät vaihtoehdot voivat tuntua hankalilta tai kalliilta, mikä lisää kynnystä muuttaa totuttuja tapoja. Kulutuksen vähentäminen voi myös herättää huolta elintason laskusta.

Muutos ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita elämänlaadun heikkenemistä. Jo nyt Suomessa on yksilöitä ja perheitä, jotka elävät tyytyväisinä 1,5 asteen ilmastotavoitteen mukaisesti eli planeetan kantokyvyn rajoissa. Ymmärrys terveytemme kytkeytymisestä muun luonnon hyvinvointiin voi motivoida tekemään kestävämpiä ratkaisuja arjessa. Monet kokevat, että omien arvojen mukaisesti eläminen lisää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä.

Uusien toimintatapojen omaksuminen edellyttää kuitenkin aikaa, voimavaroja ja motivaatiota. Koska yksilötason muutokset ovat haastavia, niiden tueksi olisi hyvä olla yhteiskunnallisia ohjauskeinoja. Vaikuttavimmat tulokset saavutetaan yhdistämällä erilaisia toimenpiteitä, kuten sääntelyä, verotuksellisia ohjauskeinoja sekä kohdennettuja tukia.

Esimerkiksi terveellisten ruokavalintojen edistämiseksi on ehdotettu niin sanottua terveysveroa, jolla kiristettäisiin runsaasti sokeria, eläinperäistä rasvaa ja suolaa sisältävien tuotteiden verotusta. Samalla voitaisiin keventää kasvipohjaisten tuotteiden verotusta, mikä kannustaisi kestävämpiin ja terveellisempiin valintoihin. Lisäksi terveydelle ja ympäristölle haitallisten tuotteiden, kuten fossiilisten polttoaineiden, markkinointia voitaisiin rajoittaa tai jopa kieltää. Tällaisiin toimiin on jo ryhdytty esimerkiksi Hollannissa.

Ohjauskeinoja käyttöön otettaessa on kuitenkin tärkeää varmistaa, etteivät vaikutukset ole suhteettoman suuret joillekin väestöryhmille. Epäoikeudenmukaisiksi koetut toimenpiteet voivat myös synnyttää vastustusta, joka hidastaa välttämätöntä muutosta. Myös media ja yhteiskunnallinen keskustelu vaikuttavat merkittävästi siihen, miten muutokset otetaan vastaan – ne voivat joko hidastaa tai vauhdittaa siirtymää kestävämpiin elämäntapoihin. Siksi rajoitusten ja lisäkustannusten ohella on keskeistä panostaa viestintään, joka avaa muutosten taustat ja tavoitteet. Valintojemme kautta inspiroimme ja vaikutamme myös muihin. Toisten ihmisten esimerkki on itse asiassa yksi voimakkaimmista yksilön valintoihin vaikuttavista keinoista. Siksi arjen pienilläkin teoilla voi olla laajempi yhteiskunnallinen merkitys.

Toiminta ja yhdessä tekeminen vähentävät ahdistusta

Maailman tila aiheuttaa yhä enenevästi huolta ja ympäristöahdistusta, varsinkin nuorten ja korkeakoulutettujen keskuudessa. Kuten monessa muussakin yhteydessä tieto lisää tuskaa ja tilanteen syvällisempi ymmärrys ja tulevaisuusnäkymien parempi hahmottaminen on omiaan luomaan epätoivoa ja jopa lamaannuttavaa surua ja turhautumista.

Onneksi toiminta on todettu hyväksi vastalääkkeeksi liialliseen huoleen. Ympäristön huomioon ottaminen omassa arjessa ja kestävien valintojen tekeminen voivat vähentää ahdistusta ja herättää tunteen, että voimme tehdä jotain asian hyväksi. Tiedostava tekeminen tuo elämään myös merkityksellisyyttä. Yhdessä toimiminen ja vastuun jakaminen lisäävät yhteisöllisyyttä ja herättävät toivoa. On hyvä tiedostaa, ettemme ole yksin näiden ongelmien edessä ja että hyvinkin monet työskentelevät näiden aiheiden parissa, tavoitteenaan rakentaa kestävämpää, turvallisempaa ja terveellisempää tulevaisuutta meille kaikille.