Käypä hoito -suositus Syömishäiriöt
- Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
- Patientinformation på svenska Ätstörningar (päivitettävänä)
Yleistä
Syömishäiriöt ovat yleisiä häiriöitä, joiden keskeisiin piirteisiin kuuluu poikkeava syömiskäyttäytyminen ja siihen liittyvä ahdistuneisuus sekä psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn eriasteinen heikentyminen.
Syömisen häiriintyminen voi alkaa monista syistä: elämänmuutoksista, ulkonäköpaineista, terveellisen tai liikunnallisen elämäntavan tavoittelusta sekä stressistä ja masennuksesta.
Kuka tahansa voi sairastua syömishäiriöön sukupuolesta, iästä tai taustasta riippumatta.
Usein syömishäiriöön sairastunut ei puhu ongelmastaan, vaan pyrkii pikemminkin salaamaan sen. Siksi on tärkeää kysyä asiasta suoraan, jos epäily asiasta herää.
Syömishäiriöiden yhteydessä esiintyy usein myös muita psykiatrisia ja somaattisia sairauksia.
Syömishäiriö ja yksi tai useampi samanaikainen muu psyykkinen häiriö voivat olla yhteydessä toisiinsa ja vaikuttaa syömishäiriön hoitoon sekä potilaan toipumiseen. Muun muassa tästä syystä samanaikaisten sairauksien aktiivinen hoito on tärkeää syömishäiriön hoidon ohella.
Epäily ja tunnistaminen
Syömishäiriön oireita voivat olla esimerkiksi aterioiden jättäminen väliin, syömisen välttely, valikoiva tai hallitsematon syöminen, rajoittunut ja joustamaton ruokavalio, ruoasta tyhjentäytyminen (oksentelu, ulostuslääkkeet yms.), laihtuminen tai painon nousu, salaa syöminen sekä pakonomainen liikunta. Lisätietoa aiheesta löytyy artikkelista Syömishäiriöiden mahdollisia varoitusmerkkejä ja oireita Syömishäiriöiden mahdollisia varoitusmerkkejä ja oireita.
Poikien ja miesten syömishäiriöt jäävät usein tunnistamatta (ks. lisätietoartikkeli Syömishäiriöt pojilla ja miehillä Syömishäiriöt pojilla ja miehillä).
Syömishäiriöiden eri muodot
Syömishäiriöt jaetaan ahmintaoireisiin (esim. bulimia ja BED) ja rajoittaviin syömishäiriöihin (anoreksia ja ARFID).
Bulimia (ahmimishäiriö)
Bulimiaa sairastavalla on toistuvia ylensyömisjaksoja, joita esiintyy vähintään kolmen kuukauden ajan. Näiden jaksojen aikana hän ahmii suuria määriä ruokaa, josta pyrkii eroon oksentelun, lääkkeiden tai ajoittaisen syömättömyyden ja syömisen voimakkaan rajoittamisen avulla. Bulimiassa voi esiintyä myös rajoittamisjaksoja tai esimerkiksi aterioiden väliin jättämistä, joka voi ylläpitää ahmintaa.
Potilas kokee itsensä liian lihavaksi ja pelkää lihomista. Bulimiaa sairastavan paino voi nousta tai laskea.
BED (ahmintahäiriö)
Ahmintahäiriötä sairastavalla on toistuvia ahmintakohtauksia, ja hänen on vaikea hallita syömistään. BEDiin voi liittyä myös rajoittamisjaksoja tai aterioiden väliin jättämistä, mikä ylläpitää ahmintakäyttäytymistä. Ahmintakohtauksia on vähintään kolmen kuukauden ajan.
Toistuvien ahmintakohtauksien aikana henkilö syö suuria määriä ruokaa, vaikka ei olisi nälkäinen. Ahmintaan liittyy voimakasta ahdistuneisuutta, ja sitä seuraavat itseinho, masennus tai syyllisyys. Usein BEDiä sairastavan paino nousee.
Lisätietoa BEDistä löytyy mm. Terveyskirjaston artikkelista Ahmintahäiriö (BED) .
Anoreksia (laihuushäiriö)
Anoreksiaa sairastava välttelee syömistä ja harrastaa usein liikuntaa epätavallisen paljon, mikä johtaa laihtumiseen. Hän saattaa myös oksentaa päästäkseen syömästään ruoasta eroon ja käyttää ulostus-, nesteenpoisto- tai ruokahalua hillitseviä lääkkeitä. Mielikuva omasta kehosta voi olla vääristynyt, ja vaikka henkilö laihtuu, hän pelkää lihomista.
ARFID (syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö)
Sairastunut välttää tai rajoittaa ravinnonsaantiaan ilman laihdutuspyrkimystä tai kehonkuvan vääristymää, mikä johtaa painonlaskuun, välttämättömien ravintoaineiden puutoksiin ja tarpeeseen käyttää täydennysravintovalmisteita tai turvautua letkuravitsemukseen. Sairauden taustalla voi olla aistiherkkyyttä, syömiseen liittyviä pelkoja, tai vähäistä mielenkiintoa ruokaa kohtaan.
ARFID liittyy usein neuropsykiatrisiin häiriöihin (ADHD: Käypä hoito ADHD – varhaisella tuella arki toimivaksi, Terveyskirjasto , Käypä hoito: Autismikirjon häiriö: Käypä hoito Autismikirjon häiriö, Terveyskirjasto ).
Lisätietoa ARFIDista löytyy muun muassa Syömishäiriöliiton sivuilta .
Riskitekijöitä ja syömishäiriöiltä suojaavia tekijöitä
Syömishäiriöiden riskitekijöitä Syömishäiriöiden riskitekijöitä ja Syömishäiriöltä suojaavia tekijöitä Syömishäiriöiltä suojaavia tekijöitä on käsitelty Käypä hoito -suosituksen lisätietoaineistoissa.
Syömishäiriöitä voidaan ehkäistä erilaisilla preventio-ohjelmilla. Näitä ohjelmia voidaan toteuttaa verkossa, kouluissa, päiväkodeissa, korkeakouluissa sekä liikunta- ja urheilijayhteisöissä.
Potilaan tutkiminen
Tutkimuksien tavoitteena on selvittää, onko kyseessä syömishäiriö. Lisäksi tavoitteena on arvioida, onko potilaalla vajaaravitsemustila, tunnistaa mahdolliset muut samanaikaiset psyykkiset tai fyysiset sairaudet sekä arvioida potilaan psyykkistä kehitystä ja toimintakykyä.
Potilaan esitiedot
Potilaasta kerätään esitiedot: sairaudet, allergiat, päihteiden käyttö, aiemmat hoidot ja lääkitykset sekä tieto mahdollisesti suvussa esiintyneistä syömishäiriöistä ja muista psykiatrisista sairauksista. Kaikkien potilaiden kohdalla selvitetään painohistoria. Lasten tai nuorten kohdalla hankitaan myös kasvukäyrä, josta nähdään pituuden ja painon suhde ja sen kehittyminen.
Potilaan haastattelu
Potilaalta kysytään ruokailu- ja liikuntatottumuksista sekä syömiskäyttäytymiseen liittyvistä tavoista, niin nykyisistä kuin aiemmistakin. Tytöiltä ja naisilta tiedustellaan kuukautisten alkamisikää, mahdollista poisjäämisen ajankohtaa ja kuukautiskierron häiriöitä. Aikuisilta kysytään painon muutokset, laihdutusyritykset ja laihduttamiset.
Ruoka- tai oirepäiväkirja
Ruokapäiväkirjan Ruokapäiväkirja (ks. myös malli ruokapäiväkirjasta ja lisätietoaineisto Ruokapäiväkirjan tarkasteleminen) tai oirepäiväkirjan pitäminen on yleensä hyödyllistä ahmintaoireisille. Sen avulla voidaan arvioida ruokavaliota, syömiskäyttäytymistä ja mahdollisia ahmimiskohtauksia.
Anoreksiaa sairastaville ruokapäiväkirjan pitämisestä on harvoin hyötyä.
Fyysinen tutkimus
Fyysiseen tutkimukseen kuuluvat muun muassa pituuden, painon, verenpaineen ja sydämen sykkeen mittaus sekä ihon, suun, hampaiden ja raajojen tutkiminen. Lisäksi tutkimukseen kuuluvat keuhkojen ja sydämen kuuntelu, vatsan tutkiminen käsin sekä lihasvoiman ja liikkumisen arvioiminen. Kasvuikäisten osalta arvioidaan myös murrosiän vaihe.
Muut tutkimukset
Lisäksi voidaan tehdä harkinnan mukaan tiettyjä laboratorio- ja muita tutkimuksia, kuten luuston tiheysmittaus. Anoreksiaan liittyy luukato ja suurentunut murtumariski.
Hoidon yleisiä periaatteita
Tutkimusten perusteella laaditaan yhdessä potilaan (ja hänen huoltajiensa) kanssa hoitosuunnitelma, jonka toteutumista seurataan.
Perheen ja läheisten mukaan ottaminen on erityisen tärkeää etenkin lasten ja nuorten kohdalla.
Hoitoon tulee sisältyä tiedollista ohjausta eli psykoedukaatiota, joka tarkoittaa tiedon antamista syömishäiriöistä, niiden oireista, ylläpitävistä tekijöistä ja hoidosta.
Syömishäiriöiden hoitoa ei tule evätä heikon motivaation vuoksi. Motivaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä halua, pyrkimystä ja kykyä säädellä omaa toimintaa tavoitteen saavuttamiseksi.
Hoito
Ravitsemushoito
Ravitsemushoito kuuluu kaikkien syömishäiriöiden hoitoon. Sen lähtökohtana on säännöllinen, salliva, joustava, määrältään riittävä ja monipuolinen ruokavalio (täsmäsyöminen).
Lasten ja nuorten osalta tavoitteena on, että paino palautuisi kasvukäyrällä omalle pituutta vastaavalle painokäyrälle. Tarvittaessa liikunnan määrää säädetään energiankulutuksen vähentämiseksi.
Vajaaravitsemus
Alipainoisilla potilailla Käypä hoito -työryhmä suosittelee nopeaa vajaaravitsemuksen hoitoa lisäämällä ruoka- ja energiamäärää sekä avo- että osastohoidossa. Tavoitteena on yksilöllisesti asetettu 0,5–2 kg:n painon nousu viikossa.
Kalsiumlisä ja D-vitamiini
Käypä hoito -työryhmä suosittaa anoreksiaa ja ARFIDia sairastaville nuorille ja aikuisille päivittäistä vähintään 1 000–1 500 mg:n kalsiumin kokonaissaantia ja 20 μg:n D-vitamiinilisän käyttöä kliiniseen kokemukseen ja osteoporoosin riskiin perustuen.
Muissa syömishäiriöissä voidaan käyttää väestölle osteoporoosin ehkäisemiseksi suositeltuja kalsium- ja D-vitamiiniannoksia.
Perhepohjainen malli / nuoren rajoittava syömishäiriö (anoreksia, ARFID)
Perhepohjaiseen (perheen ja läheisten ottaminen hoitoon mukaan) hoitomalliin kuuluvaa ravitsemushoitoa voidaan alkaa toteuttaa heti, kun nuorella on todettu rajoittava syömishäiriö.
Lapsen tai nuoren vanhemmille annetaan tietoa ravitsemushoidon toteuttamisesta mahdollisimman pian sen jälkeen, kun rajoittava syömishäiriö on todettu. Tietoa annetaan siinä terveydenhuollon yksikössä, jossa perhe asioi ensimmäisen kerran lapsen tai nuoren syömishäiriön vuoksi.
Huoltajat ottavat vastuun lapsen tai nuoren ruokailusta ja riittävästä energiansaannista. Huoltaja annostee aterian ja huolehtii ja rohkaisee, jotta ateria tulee syötyä. Ruokailun jälkeen vietetään aikaa yhdessä ja pyritään samalla tukemaan lasta tai nuorta, joka saattaa olla tilanteen jälkeen hyvin ahdistunut ja pelkää lihomista.
Vinkkejä ruokailun tueksi löytyy Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen oppaasta Syömishäiriö ruokapöydässä sekä suosituksen lisätietoaineistosta Kuvallisia esimerkkejä päivän aterioista ja ohje niiden käyttöön ammattilaisille, sairastuneelle ja läheisille Kuvallisia esimerkkejä päivän aterioista ja ohje niiden käyttöön ammattilaisille, sairastuneelle ja läheisille.
Psykososiaalinen hoito
Psykososiaalisen hoidon ja/tai psykoterapian tulee olla kiinteä osa hoitoa alusta lähtien. Psykososiaalista hoitoa tulee tarjota riittävästi muun hoidon tukena, ei sen vaihtoehtona.
Ravitsemushoidon lisäksi bulimian hoitoon suositellaan syömishäiriöön keskittyvää kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Nuoruusikäisillä bulimiaa sairastavilla perhepohjainen hoitomalli on tuloksellinen. Ahmintahäiriön (BED) hoidossa suositellaan syömishäiriöön keskittyvää kognitiivis-behavioraalista terapiaa tai interpersonaalista terapiaa. Myös tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittamisesta voi olla hyötyä ahmintaoireisten syömishäiriöiden hoidossa.
Hoitopaikka
Hoito pyritään toteuttamaan avohoitona. Tarvittaessa konsultoidaan syömishäiriöiden hoitoon perehtynyttä hoitoyksikköä ja/tai tehdään lähete erikoissairaanhoitoon.
Päiväsairaala- tai osastohoito
Joissakin tilanteissa myös osastohoito voi olla välttämätöntä: potilaan terveyttä saattaa uhata vaikea vajaaravitsemustila, muu vakava samanaikainen mielenterveyden häiriö tai psyykkinen kriisitilanne, kuten itsemurhavaara tai psykoosi. Psykiatrinen osastohoito voi olla tarpeen myös silloin, jos hoito ei onnistu avohoidossa tai se ei riitä toipumisen käynnistämiseen.
Somaattisten sairauksien ja somaattisen tilan huomiointi ja riittävä hoito on olennaista, tarvittaessa sisätauti- tai lastentautien osastolla.
Tavanomaisen ravitsemushoidon rinnalla saattaa olla tarvetta myös nenä-mahaletkun kautta tapahtuvalle hoidolle, etenkin jos ravitsemustila pitää korjata nopeasti, potilas kieltäytyy syömästä tai on tarve korjata hengenvaarallinen vajaaravitsemustila.
Raskaana olevien osalta päiväosastohoitoa tai ympärivuorokautista hoitoa harkitaan, jos epäillään, että ravitsemus on riittämätöntä tai muut syömishäiriön aiheuttamat oireet ovat vaaraksi odottajalle tai sikiölle.
Tahdosta riippumaton hoito
Jos potilas kieltäytyy hoidosta ilmeisestä hoidon tarpeesta huolimatta, hänet voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon Mielenterveyslain (Finlex ) perusteella, mikäli edellytykset täyttyvät.
Itsehoito ja omahoito
Itse- ja omahoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Ne soveltuvat hyvin erityisesti lieväasteisten ahmimisoireisten syömishäiriöiden ensivaiheen hoidoksi.
Ahminnan ja muiden syömisongelmien hoitoon on saatavilla omahoito-ohjelmia sekä suomeksi (esim. Mielenterveystalon ahminnan omahoito-ohjelma ) että ruotsiksi. Bulimian hoitoon on tarjolla myös nettiterapiaa (esim. Mielenterveystalon Bulimian nettiterapia ).
Ks. myös suosituksen lisätietoaineisto Itsehoito ja omahoito Termit itsehoito ja omahoito.
Muut hoidot
Liikunta
Liikunnan rajoittaminen voi olla tarpeen sairastaessa ja toipumisen aikana.
Tyttöjen ja naisten liikunnan mukauttamista suositellaan esimerkiksi silloin, jos kuukautiset puuttuvat tai sukupuolihormonien pitoisuudet eivät ole vielä normaalisoituneet.
Kun vaikea vajaaravitsemustila on korjaantunut ja ravinnonsaanti on riittävää, tervettä ja myönteistä liikuntasuhdetta tuetaan. Ohjattua liikuntaa voidaan pitää turvallisena.
Fysioterapia
Fysioterapian lisääminen osaksi syömishäiriöitä sairastavien hoitoa on suositeltavaa, koska heillä on usein kielteisiä uskomuksia ja kokemuksia omasta kehosta ja ongelmallinen suhde liikuntaan, kuten pakonomaista ja liiallista tai vähäistä liikuntaa.
Hampaiden hoito
Syömishäiriöt heikentävät suun ja hampaiden terveyttä ja aiheuttavat hampaiden vakavaa kulumista, vaikka oirekuvaan ei liittyisi oksentelua.
Suun säännöllinen puhdistus ja hampaiden harjaus aamuin ja illoin käyttäen runsasfluorista hammastahnaa, yksilöllisesti harkitut fluoraushoidot sekä remineralisoivien liuosten ja ksylitolin käyttö ovat suositeltavia. Harjaamisliikkeiden tulee olla kevyitä ja hammasharjan pehmeä.
Myös happamat juomat ja ruoka-aineet ovat hampaille haitallisia. Hampaiden kulumista voidaan lievittää huuhtomalla hampaat (esimerkiksi oksentelun jälkeen) vedellä tai käyttämällä happamuutta neutraloivaa liuosta.
Toipumisvaiheessa, kun aktiiviset syömishäiriöoireet ovat väistyneet, voidaan tarpeen mukaan harkita hampaita korjaavia toimenpiteitä.
Hormonikorvaushoito
Hormonikorvaushoitoa tulisi harkita, jos tytön tai naisen toipuminen kestää pitkään ja kuukautiset jäävät pois yli vuoden ajaksi tai murrosiän alkaminen merkittävästi viivästyy ja luuston mineraalitiheys on pieni.
Lääkehoito
Syömishäiriöiden ja niiden samanaikaissairauksien hoidossa voidaan käyttää lääkehoitoa. Pääasiassa lääkehoitoja suositellaan käytettäväksi psykososiaalisten hoitojen tukena.
Pitkittynyt syömishäiriö
Pitkäkestoisesta syömishäiriöstä on kyse silloin, kun syömishäiriö on kestänyt vuosia (esimerkiksi yli seitsemän vuotta) eivätkä useat hyvin toteutetut hoitoyritykset ole auttaneet.
Ennuste
Ennuste on sitä parempi, mitä aiemmin sairastunut pääsee hoitoon, saa laadukasta ja riittävää hoitoa ja ravitsemustila saadaan korjattua tehokkaasti. Läheisten saama tieto ja antama tuki on tärkeää.
Valtaosa nuoruusiässä anoreksiaan sairastuneista toipuu, pystyy opiskelemaan, käymään töissä ja huolehtimaan itsestään arjessa. Toipuminen saattaa kestää pitkään, ja osittainenkin toipuminen on yleistä. Suurin osa syömishäiriöihin liittyvistä ruumiillisista oireista paranee toipumisen myötä, mutta luustomuutokset ja hammasvauriot saattavat jäädä pysyviksi.
Syömishäiriöiden hoito on tärkeää kaikissa elämänvaiheissa, myös keski-ikäisillä ja ikääntyvillä.
Syömishäiriöt lukujen valossa
Suomessa noin 10 % nuorista aikuisista (noin 18 % nuorista naisista ja reilu 2 % miehistä) on sairastanut syömishäiriön varhaisaikuisuuteen mennessä. Maailmanlaajuisesti sairaalahoitoa vaativien syömishäiriöiden ilmaantuvuus lisääntyi 48 % COVID19-pandemian aikana.
Potilasedustajien viiteryhmä
Potilaiden osallisuus on toteutettu Käypä hoito -suosituksen yhteydessä kahdella viiteryhmän kokouksella. Lisäksi viiteryhmän jäsenillä on ollut mahdollisuus antaa suosituksesta lausunto.
Lisätietoa aiheesta
Syömishäiriöliitto (SYLI) tuottaa ymmärrystä lisäävää tietoa syömiseen, liikkumiseen ja kehosuhteeseen liittyvästä oireilusta sekä syömishäiriöistä.
Syömishäiriöliitto jäsenjärjestöineen tarjoaa tukea eri tavoin syömisellä ja liikkumisella oireileville, syömishäiriöön sairastuneille, sairastuneiden läheisille sekä ammattilaisille monella alustalla ja monenlaiseen tarpeeseen. Tuki on sekä ammatillista että vertaistukea.
- Tukipalvelut kaikille
- Tukipalvelut läheisille
- Discord-yhteisö (keskustelualusta, jossa on mahdollisuus vertaistukikeskusteluun ja etäryhmiin osallistumiseen)
- Tukipuhelin Läheisten luuri arkisin 02 251 9207
- Tietoa syömishäiriöstä
Terveyskirjasto: Syömishäiriöt
Mielenterveystalon Syömishäiriö-osio sisältää mm. ohjeita syömishäiriöistä kärsivän läheisille ja omahoito-ohjelman syömishäiriöön sairastuneen läheiselle .
Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.
Tekijät
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Syömishäiriöt pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.
Kiitämme Syömishäiriöliittoa potilasversion kommentoinnista sen luonnosvaiheessa.
Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito työryhmän puheenjohtaja, nuorisopsykiatrian professori ja osastonylilääkäri Anu Raevuori Helsingin yliopistosta ja HUS:sta sekä Käypä hoito -työryhmän jäsen, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Yasmina Silén ja Käypä hoito -päätoimittaja, terveydenhuollon erikoislääkäri Raija Sipilä Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
