Myös sydänsairailla lentokoneen matkustamon vähäinen happiosapaine on merkittävä riskitekijä. Turvallisen matkan raja-arvot ovat samat kuin mitä edellä on esitetty hengitysvajauspotilaille. MEDIF-menettelyä on syytä käyttää, jos matkan turvallisuudesta ei ole varmuutta. Keuhkosairaus tai anemia yhdessä sydänsairauden kanssa voi pahentaa lennon aikaista hapetusvajetta. Varoaikoja sairauskohtauksesta tai toimenpiteistä on esitetty taulukossa Sairaudet ja lentäminen. Vaikka varoajat erilaisten sairauskohtausten ja toimenpiteiden osalta ovat vakiintuneet ja lentoyhtiöiden hyväksymiä, toipilasajalla olevalla ei ole välttämättä täyttä matkavakuutussuojaa ennen kuin 6–12 kuukautta onnistuneesta sydäntoimenpiteestä.

Sepelvaltimotautia tai rytmihäiriöitä sairastavalla tulee olla mukana käsimatkatavaroissa koko matkan lääkemäärä, varalla lääkkeitä 1–2 viikkoa yli matkan keston, lääkelista ja tuore sydänfilmi. Niillä, joilla on tahdistin tai rytmihäiriötahdistin, on hyvä olla mukana englanninkielinen todistus, jossa mainitaan laitteen merkki, tyyppi, ohjelmointitapa sekä se, miksi laite on asennettu. Metallinilmaisimet eivät riko laitetta eivätkä muuta sen ohjelmointia, mutta ne voivat säätää tahdistimen tilaan, joka nopeuttaa taajuutta. Todistusta näyttämällä voi pyytää että turvatarkastus tehdään käsin.

Laskimoveritulppien ehkäisy on tärkeää lentomatkoilla, ks. Laskimotukosten ehkäisy.