Matkustaminen ja esimerkiksi lentäminen sinänsä eivät vaikuta epilepsiaan. Epilepsia kuuluu kuitenkin lentoyhtiölle MEDIF-käytännöllä ilmoitettaviin sairauksiin. Mikäli lääkkeistä huolimatta saa epileptisiä kohtauksia, matkalla on syytä olla mukana saattaja, joka pystyy hoitamaan tilanteen antamalla kohtauslääkkeen. Pitkäkestoiset lentomatkat, joihin liittyy vähintään neljän aikavyöhykkeen ylittäminen ja aikaerorasitusta, voivat aiheuttaa väsymystä ja aktivoida epilepsian. Tämä ilmiö tunnetaan erityisesti nuoruusiän myoklonisessa epilepsiassa ja heräämisvaiheen yleistyneiden toonis-kloonisten kohtausten osalta. Malarian ehkäisyyn ei tule käyttää meflokiinia eikä klorokiiniä niiden keskushermostovaikutusten vuoksi. Turistiripuliin ei tule käyttää fluorokinoloneja vaan atsitromysiiniä. Joillakin epilepsialääkkeillä (karbamatsepiinilla, fenytoiinilla ja fenobarbitaalilla) on interaktio doksisykliinin kanssa ja ne pienentävät doksisykliinin pitoisuutta. Näiden kanssa doksisykliinin annos malarian ehkäisyssä tulee olla 100 mg × 2.
Valtaosa multippeliskleroosiin (MS-tauti) sairastuneista on nuoria aikuisia, yleensä yli 30-vuotiaita, jotka ovat saaneet lapsuusiän rokotukset tavalliseen tapaan. Myös aikuisiän tetanus-difteriarokotteen tehosteet, (inaktivoitu) influenssarokote ja muut inaktivoidut rokotteet annetaan MS-tautia sairastaville samoin indikaatioin kuin terveille(kin) aikuisille. Eläviä heikennettyjä mikrobeja sisältäviä rokotteita on pyritty välttämään, mutta nykykäsityksen mukaan MS-tauti ei ole vasta-aihe millekään rokotteelle. Jos matkustaminen edellyttää tällaisten rokotteiden antoa, on tehtävä yksilöllinen riskiarvio matkan kohteen ja luonteen perusteella. Rokottamispäätöksen tekee hoitava lääkäri. MS-potilaalle voi turvallisesti antaa malarianestolääkkeitä.
Dementiaa sairastavat tarvitsevat herkästi saattajan. Muistamattomuus ja eksyminen jännittävissä tilanteissa, kuten lentoasemilla, voi johtaa vakaviin seuraamuksiin.
Varoaika aivohalvauksen jälkeen ennen lentomatkaa on mainittu taulukossa Sairaudet ja lentäminen.
Dialyysipotilaan tulee selvittää dialyysin mahdollisuus ja korvattavuus matkakohteessa. Riittävä nesteytys erityisesti kuumassa ilmastossa on tärkeää. Matkaripulin riskiä voi vähentää huolellisella käsi- ja ruoka / juomahygienialla.
Matkustajien, joilla on ollut munuaiskiviä, tulisi nauttia riittävästi nesteitä, jotta he välttyisivät uusilta kohtauksilta.
Psyykkisesti sairaat voivat hyötyä siitä, että heitä varoitetaan alkoholin käytöstä ja heidän kanssaan keskustellaan keinoista unen turvaamiseksi (etenkin useita aikavyöhykkeitä ylitettäessä).
Kroonista maksasairautta poteva on syytä rokottaa hepatiitti A:ta ja B:tä vastaan muistaen, että rokotteen suojateho voi perustaudin vuoksi jäädä vajaaksi. Heitä voi olla hyvä vielä erityisesti varoittaa alkoholin käytöstä.
Lentokoneen matala ilmanpaine voi aiheuttaa ongelmia ylähengitystietulehdusten aikana, jolloin välikorvan ja nenän sivuonteloiden paineentasaus toimii huonosti. Akuutin infektion aikana matkaa olisi hyvä välttää. Jos se ei ole mahdollista, apua voi saada tulehduskipulääkkeistä ja limakalvoja supistavista lääkkeistä (esimerkiksi nenätipoista tai -suihkeista).
Leikkaustoimenpiteissä jää usein muutamiksi vuorokausiksi ilmaa elimistön onteloihin. Taulukossa Sairaudet ja lentäminen on esitetty suosituksia varoajoista joidenkin toimenpiteiden jälkeen.
