Mikä sydänvian aiheuttaa?

Sydän muodostuu kahdesta eteisestä ja kahdesta kammiosta. Oikeanpuoleinen kammio pumppaa veren keuhkoihin, joissa se hapettuu ja palaa sydämen vasempaan puoliskoon. Vasen kammio pumppaa hapettuneen veren elimistöön aorttasuonta pitkin. Elimistöstä veri palaa sydämen oikeaan puoliskoon joutuakseen jälleen keuhkoihin hapetettavaksi. Vaikka kysymys on melko yksinkertaisesta nelilokeroisesta rakenteesta, siinä voi ilmetä hyvin monenlaisia rakennepoikkeavuuksia. Yleisimpiä vikoja tunnetaan kymmenkunta, ja niiden lisäksi erilaisia muunnelmia on lähes loputon määrä.

Rakennepoikkeavuuksien syistä tiedetään yhä varsin vähän. Ilmeisesti kyse on monien tekijöiden, kuten perimän ja ulkoisten syiden, yhteisvaikutuksesta. Jos perheessä on yhdellä lapsella sydänvika, riski sydänvikaisen sisaren syntymiseen on noin 3 % eli jonkin verran suurempi kuin ihmisillä keskimäärin. Ulkoisista tekijöistä tärkeimpinä on pidetty raskaudenaikaisia virusinfektioita ja joitain lääkkeitä, mutta varmuutta niiden vaikutuksista ei ole.

Mikä on ”reikä sydämessä”?

Tavallisin yksittäinen sydänvika on kammioväliseinäaukko (ventricular septal defect eli VSD), jolloin vasenta ja oikeaa kammiota erottavassa seinämässä on vaihtelevan kokoinen reikä. Kammioväliseinäaukko todetaan yli 100 lapsella vuosittain. Monilla kyse on pienestä aukosta, joka ei aiheuta oireita ja kasvaa umpeen ensimmäisen ikävuoden aikana. Jos aukko on suuri, umpeutuminen on kuitenkin harvinaista.

Lapsi, jolla on kammioväliseinäaukko, on syntyessään useimmiten oireeton. Sydämen paineolojen muuttuessa veri alkaa kuitenkin vähitellen virrata vasemmasta kammiosta suoraan oikeaan kammioon, mikä aiheuttaa oikean sydämenpuoliskon kuormitusta. Oikovirtaus aiheuttaa yleensä muutaman viikon iässä ensimmäiset oireet, ja tällöin myös sydämen sivuääni on ensi kerran kuultavissa. Tässä vaiheessa lapsi ohjataankin yleensä lasten sydänlääkärin vastaanotolle, joka kaikututkimuksen avulla selvittää aukon koon.

Tavallisimmin tilannetta jäädään seuraamaan. Korjausleikkaus tehdään usein noin vuoden iässä, jos aukko on suuri. Pienempien aukkojen osalta leikkaus tulee ajankohtaiseksi myöhemmin lapsuudessa.

Kammioväliseinäaukkoa harvinaisempi ”reikä” on sydämen eteisten välinen aukko (atrial septal defect eli ASD), jolloin veri pääsee virtaamaan suoraan vasemmasta eteisestä oikeaan eteiseen. Eteisväliseinäaukko on hyvänlaatuinen ongelma, joka harvoin aiheuttaa haittaa varhaislapsuudessa. Niinpä aukon korjauksellakaan ei usein ole kiirettä.

Mitä muita vikoja sydämessä esiintyy?

Sikiökaudella keuhkovaltimon ja kehon päävaltimon, aortan, yhdistää verisuoni, joka heti syntymän jälkeen sulkeutuu. Erityisesti keskosilla ja joskus täysiaikaisena syntyneillä tämä sulkeutuminen ei onnistu, jolloin puhutaan avoimesta valtimotiehyestä (PDA). Riippuen tiehyen koosta, se voi aikaansaada merkittäviä ongelmia jo heti vastasyntyneenä tai ensimmäisten kuukausien aikana, jolloin tiehyt suljetaan saman tien. Melko usein avoin valtimotiehyt löydetään sattumalta (sydämen sivuääni) myöhemmin lapsuudessa, jolloin se myös yleensä suljetaan.

Aortan tehtävä on kuljettaa hapettunut veri sydämestä koko kehon alueelle. Sen tyvessä voidaan todeta vaihtelevan asteinen ahtauma jossain lapsuuden vaiheessa. Usein aortan ahtauma havaitaan sattumalöydöksenä koulutarkastuksessa korkean verenpaineen paljastamana tai sydämen sivuäänen perusteella. Aortan ahtauman epäily edellyttää aina tarkempia tutkimuksia ja usein ahtauman laajentamisen.

Lapsilla todetaan myös ”läppävikoja” sydämessä, joka sisältää kaikkiaan neljä erilaista läppäjärjestelmää (mitraali- eli hiippaläppä, trikuspidaali- eli kolmiliuskaläppä, pulmonaali- eli keuhkovaltimoläppä ja aorttaläppä). Kyseinen läppävika voi aiheuttaa joko verenkierron ahtautumista tai takaisinvuotoa. Niinpä oireetkin voivat vaihdella. Osa läppävioista voidaan nykyisin hoitaa ns. katetroinnilla ilman varsinaista sydänleikkausta.

Mitä oireita sydänvika aiheuttaa?

Rakenneviasta riippuu, alkavatko oireet heti synnyttyä vai myöhemmin, ovatko oireet lieviä vai vaikeita, onko lapsi normaalin värinen vai sinertävä ja liittyykö vikaan rytmihäiriöitä vai ei. Vaikeat sydänviat aiheuttavat oireita yleensä jo syntymän jälkeen, ja lapsi ohjataan saman tien lasten sydänlääkärin arvioon.

Useissa vioissa sydämen vajaatoiminta kehittyy vähitellen, jolloin oireet voivat alussa olla epämääräisemmät. Imeväisellä tavallisia oireita ovat tihentynyt hengitys, heikentynyt imeminen ja väsyminen ruokailutilanteessa sekä hikoilu ja joskus harmahtava tai sinertävä ihon ja huulten väri. Lapsen paino voi nousta hitaasti, mikä käy ilmi neuvolatarkastuksissa. Isommilla lapsilla sydämen vajaatoiminnan merkkejä ovat hengenahdistus erityisesti rasituksessa, jatkuva yskiminen, ruokahaluttomuus, vatsakivut ja joskus turvotukset. Mikäli sydänvikaan liittyy rytmihäiriöitä, nämä voivat aikaansaada kohtauksellista huonovointisuutta.

Mikä on sydämen sivuääni?

Sydämen perustutkimus on stetoskoopilla kuuntelu eli auskultaatio. Siinä kuuluvat sydämen supistumisen ja läppien liikkeen aiheuttamat ensimmäinen ja toinen sydänääni. Jos sydämessä on rakenteellinen vika, voi seurauksena olla normaalien sydänäänten muuttuminen ja ns. sivuäänien ilmaantuminen. Sivuäänet paljastavat usein sydänvian, ja näin esimerkiksi vastasyntyneen kuuntelussa voidaan jo epäillä rakennevikaa ja ohjata lapsi tarkempiin tutkimuksiin.

Kuuntelu ei kuitenkaan koskaan ole täysin luotettava, sillä monet viat eivät sivuääntä aiheuta. Kuuntelulöydös myös muuttuu ajan mukana. Esimerkiksi kammioväliseinäaukko ei vastasyntyneellä välttämättä aiheuta sivuääntä, joka muutaman kuukauden iässä on helposti kuultavissa. Muutos johtuu paine- ja virtausolosuhteiden muuttumisesta.

Sydämen sivuäänet eivät aina merkitse sydänvikaa. Itse asiassa sivuääni on todettavissa usein lapsilla, joilla on täysin normaali sydän. On arvioitu, että yli puolelta lapsista on kuultavissa sivuääni, kunhan kuuntelu tehdään huolellisesti. Tällainen ”viaton” sivuääni johtuu verenvirtauksesta, ja usein sydämen toiminnan kiihtyessä myös sivuäänen voimakkuus kasvaa. Niinpä esimerkiksi kuumeiselta lapselta on usein kuultavissa sivuääni. Tavallisesti lääkäri ei edes mainitse asiasta. Toisaalta lääkäri voi olla kiinnostunut siitä, onko sivuääni kuulunut aiemmin, sillä se vaikuttaa löydöksen merkittävyyden arviointiin. Koska sivuääni usein koetaan vaaralliseksi löydökseksi, on tärkeää, että asia puhutaan selväksi saman tien, jottei vanhemmille tai lapselle itselleen jää löydöksestä epäilyksiä tai pelkoja. Lapsi, jolla toistuvasti kuuluu viattomaltakin vaikuttava sivuääni, voidaan ohjata sydänlääkärin arvioon asian varmistamiseksi.

Miksi sydän tykyttää?

Sydämen keskimääräinen lyöntitiheys on pienellä lapsella noin 100–125/min, koululaisella 80–90/min ja nuorilla 60–70/min. Lyöntitiheys kuitenkin vaihtelee suuresti. Niinpä alle vuoden ikäisellä syke voi esimerkiksi itkiessä tai kuumeessa olla välillä 80–170/min ilman, että kyse on rytmihäiriöstä. Kouluikäisellä syke jää levossa yleensä alle 110/min, mutta voi rasituksessa nousta tasolle 200/min.

Tiheä rytmi ani harvoin merkitsee ongelmia. Merkittävin lasten rytmihäiriö on ns. supraventrikulaarinen takykardia, joka tarkoittaa eteisperäistä nopealyöntisyyskohtausta. Tällöin sydämen rytmi levossa kiihtyy tasolle 150–250/min ja jatkuu samanlaisena muutamasta sekunnista useisiin tunteihin. Pitkittyessään kohtaus voi johtaa sydämen vajaatoimintaan ja niinpä yli tunnin kestävä tiheälyöntisyys edellyttää lääkäriin hakeutumista. Nopealyöntisyyskohtaus on harvinainen ja sairaalassa hyvin hoidettavissa.

On hyvä muistaa, että lapsella sydämen syke ei ole täysin säännöllinen, vaan vaihtelee hengityksen tahdissa. Lisäksi lapsellakin voi esiintyä yksittäisiä lisälyöntejä. Näin ollen epäsäännöllinen syke on tavallinen löydös, eikä yleensä edellytä lääkärissä käyntiä. Jos lapsi kuitenkin valittelee sydäntuntemuksia, lääkärissä on hyvä käydä.

Millainen on sydänlihastulehdus?

Virusten aiheuttamiin kuumetauteihin voi joskus harvoin liittyä myös sydäntulehdus. Kuumevaiheen aikana viruksia on runsaasti verenkierrossa, ja eräillä viruksilla on kyky tarttua sydänlihassoluihin ja aiheuttaa sydämen seinämän tulehtuminen. Yleisesti uskotaan, että tulehdusriski on suurempi silloin, jos lapsi tai nuori rasittaa itseään esimerkiksi urheilemalla.

Sydämen tulehtuminen jää yleensä oireettomaksi, mutta seurauksena voi myös olla sydämen toiminnan heikkeneminen. Tämä ilmenee väsymyksenä ja sydämen koon suurenemisena. Tulehdus paranee normaalisti itsestään, mutta joskus harvoin seurauksena voi olla sydämen pysyvä vaurioituminen eli kardiomyopatia. Vaikka kyse on hyvin harvinaisesta ongelmasta, urheilevien nuorten, heidän vanhempiensa ja erityisesti valmentajien on syytä muistaa, että kuumetaudin aikana ei saa urheilla. Kardiomyopatia voi vaatia hoidoksi sydämensiirron.

Onko lapsilla korkeaa verenpainetta?

Lasten verenpaine on iästä riippuvainen. Pienillä lapsilla verenpaineen yläarvo on keskimäärin hieman alle 100 mmHg (elohopeamillimetriä) ja nousee kouluiässä tasolle 120 mmHg. Verenpaineen ala-arvo on puolestaan pienillä lapsilla keskimäärin 60 mmHg ja nousee kouluiässä tasolle 75 mmHg. Niinpä aikuisilla varsin tavallinen verenpaine 130/80 mmHg on pienillä lapsilla jo korkea.

Verenpainearvoissa on runsaasti vaihtelua, eikä yksittäiseen arvoon tule koskaan suhtautua liian vakavasti. Toisaalta lapsillakin korkeiden arvojen syynä voi olla merkittävä sairaus, kuten munuais-, sydän- tai umpieritysrauhasen vika. Aikuisiän tavallinen verenpainetauti on lapsuudessa harvinainen mutta voi myös alkaa jo nuoruusvuosina. Silloin tällöin korkean verenpaineen syynä on runsas lakritsin syöminen.

Verenpainearvojen mittaus kuuluu siis olennaisena osana kouluikäisen terveystarkastuksiin. Kouluterveydenhoitajan tai lääkärin tekemät kertamittaukset voivat aiheuttaa lapsille ja nuorille verenpaineen nousua itse mittaustilanteeseen liittyen. Mittausten toistaminen onkin tärkeätä ennen päätösten tekoa.

Korkeita arvoja todettaessa suoritetaan usein verenpaineen rekisteröinti vuorokauden ajan sitä varten suunnitellulla verenpainemittarilla. Tämä tapahtuu kotioloissa ja antaa luotettavan kuvan verenpainearvoista. Melko usein käy niin, että arvot ovatkin hyvät, eikä jatkotutkimuksia tarvita. Mikäli rekisteröinti kuitenkin vahvistaa verenpaineongelman, lapsi ohjataan tarkempiin selvittelyihin lastensairaalaan.

Miten sydäntä tutkitaan?

Jos lapsella todetaan epäilyttävä sydämen sivuääni tai oireet viittaavat sydänvaivaan, hänet passitetaan lasten sydänlääkärin arvioon. Sydämen kuuntelun lisäksi tutkimuksiin kuuluvat sydänfilmi (EKG), röntgenkuva sekä nykyisin useimmiten sydämen kaiku- eli ultraäänitutkimus. Ne ovat lapselle kivuttomia. Sydänlääkärin suorittama kaikututkimus on erinomaisen luotettava sydämen rakenteiden ja toiminnan tutkimusmenetelmä, ja useimmiten ei muita tutkimuksia tarvita.

Jos vikaa löytyy, voidaan tutkimuksia jatkaa sydänkatetroinnilla, joka lapsille tehdään aina nukutuksessa. Mikäli lapsella epäillään rytmihäiriöitä, voidaan rytmiä seurata Holter-rekisteröintilaitteen avulla kotioloissa vuorokauden ajan. Tämä pieni kasettilaite paljastaa myös ohimenevät rytmihäiriöt. Samoin jos lapsella epäillään korkeita verenpainearvoja, voidaan painetta seurata kotioloissa vuorokauden kestävällä rekisteröinnillä.

Milloin lääkäriin?

Vaikeat sydänviat paljastuvat usein jo heti vastasyntyneenä. Monet viat kuitenkin antavat oireita vasta myöhemmin. Tyypillisiä oireita ovat seuraavat:

• Muutaman viikon tai kuukauden ikäinen imeväinen on väsynyt, hikoilee ja väsähtää syödessään ja muuten ponnistellessaan
• Imeväisen iho on ajoittain harmahtava tai sinertävä.
• Iso lapsi väsähtää helposti rasituksessa, yskii jatkuvasti, valittelee vatsakipua ja syö huonosti.
• Imeväinen tai vanhempi lapsi saa huonovointisuuskohtauksia, joiden syy on epäselvä.