Miksi lapsi kävelee jalkaterät vinossa?

Lapsen opittua kävelemään 1–2-vuotiaana saattavat jalkaterät kävellessä olla sisäänpäin kääntyneenä. Vaikka tila usein huolestuttaa vanhempia, kyse on itsestään korjaantuvasta ongelmasta. Virheasento ei useimmiten johdu itse jalkateristä, vaan liittyy lonkan asentoon. Lapsen istuminen lattialla reidet yhdessä ja sääret ulospäin kääntyneenä ylläpitää kyseistä virheasentoa, ja niinpä lapsi onkin hyvä vierottaa tästä istuma-asennosta. Muuta ei yleensä tarvita.

Pitääkö latuskajalkaa hoitaa?

Latuskajalka eli matala jalkakaari on hyvin yleinen pienillä lapsilla ja todettavissa vielä noin joka viidennellä aikuisella. Tavallisimmin se ilmenee seistessä, mutta silloin kun jalkaan ei varata, jalkaterä näyttää normaalilta. Yleensä lapsuudessa todettu latuskajalka korjautuu murrosikään mennessä itsestään. Aiemmin latuskajalkaa pidettiin merkittävänä ongelmana, mutta nykyisin sen ei katsota vaativan hoitoa. Ainoastaan silloin kun jalkapöytä on täysin laakea ja aiheuttaa lapselle vaivoja ja virheellisen kengänkuluman, kannattaa tilannetta harkita lääkärinvastaanotolla. Kenkään voidaan tarvittaessa laittaa mittojen mukaan tehty ja vaivoja helpottava tukipohjallinen.

Miksi lapsella on länkisääret?

Lapsen alaraajojen muoto muuttuu kasvun myötä. Usein vanhemmat huolestuvat, kun havaitsevat lapsellaan länkisääret (polvet kaarella ulospäin). Tämä tapahtuu tavallisesti, kun lapsi alkaa nousta pystyyn ja harjoitella kävelyä vajaan vuoden iässä. Länkisäärisyys tässä vaiheessa on kuitenkin täysin normaalia. Ainoastaan jos tila jatkuu vielä 3-vuotiaana, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Tavallisesti länkisääret nimittäin muuttuvat pihtikintuiksi (polvet taipuneet sisäänpäin) ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Pihtikinttuisuus on pahimmillaan noin 3 vuoden iässä, minkä jälkeen alaraajat vähitellen suoristuvat. Mikäli lapsella on vielä 10-vuotiaana reilut pihtikintut, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Säärten mahdollinen pysyvä virheasento hoidetaan aina ennen murrosikää leikkauksella.

Miksi polvi on kipeä?

Erityisesti kouluikäisillä pojilla esiintyy polven kiputila, jota kutsutaan Osgood-Schlatterin taudiksi. Ongelmana on kipu ja tulehdus säären etu-yläosassa siinä kohdin, missä reisilihaksen jänne kiinnittyy sääreen. Tulehdus voi aiheuttaa kyseiseen kohtaan silmin nähtävän kyhmyn, punoitusta ja painoarkuutta. Osgood-Schlatterin tauti on yleinen rasitusvaiva, joka voi jatkua kuukausienkin ajan. Sen syntymekanismia ei täysin tunneta. Hoitona on rasituksen vähentäminen, mikä usein tarkoittaa melkoisen pitkää taukoa esimerkiksi jääkiekon tai jalkapallon pelaajille. Joissain tilanteissa voidaan hoitona käyttää jopa kipsausta tai lääkityksiä.

Nk. prepatellaarinen kiputila on toinen pitempiaikainen vaiva, jota esiintyy erityisesti urheilevilla nuorilla. Siinä ongelmana on polvilumpion alueen vaihteleva kipu, joka pahenee rasituksen yhteydessä. Kipu on yleensä molemminpuolinen. Kivun syytä ei tiedetä, röntgenkuvauksen tuloksetkin ovat normaalit. Hoitona on lepo ja tarvittaessa tulehduskipulääkkeet. Joskus myös fysioterapia ja omatoiminen reisilihasten voimistelu auttavat. Kolmas pitkäaikaista kipua aiheuttava polviongelma on nk. osteochondritis dissecans, jolloin polvi varsinkin koukistettaessa särkee ja joskus jopa turpoaa. Vaivan syynä on polvinivelessä esiintyvä luunpala, joka on tavallisessakin röntgenkuvassa nähtävissä. Yleensä vaiva on niin lievä, että hoitoa ei tarvita, mutta erityisesti nuorilla luupalan poisto voi edellyttää tähystysleikkausta.

Miksi polvi ja nilkka ovat turvonneet ?

Lasten ja nuorten nivelet aiheuttavat melko harvoin ongelmia. Nilkka- ja polvivammat voivat kuitenkin aiheuttaa tilapäisiä venähdyksiä ja revähdyksiä sekä nivelen alueen turvottelua kuten aikuisillakin. Yleensä tapaturma on tällöin tiedossa. Jos lapsen nilkka tai polvi sen sijaan turpoaa ja alkaa punoittaa ilman, että tiedossa on selvää tapaturmaa, on aina syytä hakeutua lääkäriin. Erityisesti jos nivelvaivaan liittyy kuumetta, kyse voi olla bakteeriperäisestä niveltulehduksesta, joka vaatii tehokkaan antibioottihoidon sairaalassa.

Nivel voi myös turvotella ja tuntua jäykältä ja aristavalta ilman, että potilaalla olisi kuumeen nousua. Kyse voi olla polvesta tai nilkasta tai molemmista. Joskus myös käsien nivelissä on samanaikaisesti aristusta ja turvottelua. Turvotuksen lisäksi nivel saattaa tuntua hieman lämpimältä, mutta se ei punoita. Vaiva jatkuu usein parikin viikkoa ilman, että se aiheuttaa suurempaa huolta. Kyse voi tällöin olla infektion laukaisemasta nk. reaktiivisesta niveltulehduksesta tai alkavasta reumataudista, joten lääkärissäkäynti on aina aiheellinen näissä tilanteissa.

Mitä ovat kasvukivut?

Leikki-ikäisillä ja pienillä koululaisilla esiintyy usein iltaisin alaraajojen kipuja, joita kutsutaan kasvukivuksi. Kasvukipuja esiintyy jopa puolella lapsista, ja ne alkavat usein 4–5-vuoden iässä ja ovat pahimmillaan muutaman vuoden ajan. Tavallisimmin kipu tuntuu polvessa tai sääressä mutta myös ylempänä alaraajassa. Kivun paikka voi vaihdella jonkin verran illasta toiseen. Kipualueella ei ole kosketusarkuutta, tuntopuutoksia tai kyhmyjä ja alueen hierominen yleensä auttaa. Kivun syytä ei varmuudella tiedetä, mutta uskotaan, että se ei varsinaisesti liity kasvamiseen. Todennäköisesti syynä on päiväsaikainen liikkuminen ja rasittuminen. Kasvukipujen hoito on hierominen. Myös tulehduskipulääkkeitä saa hyvin käyttää, jos vaiva esimerkiksi estää nukkumisen. Kasvukivut eivät edellytä lääkärissäkäyntiä.. On kuitenkin muistettava, että jos lapselle ilmaantuu alaraajan luuhun kipu, joka pysyy koko ajan samassa paikassa ja pahenee painellessa, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Samoin jos kipuun liittyy ihon punoitusta, kuumetta tai selvää nivelkipua, on parempi hakeutua lääkäriin.

Eripituiset alaraajat – mitä tehdä?

Melko usein sattumalöydöksenä havaitaan, että lapsen alaraajat ovat eri pituiset. Yleensä kyse on lievästä pituuserosta,alaraajojen vähäistä, alle 2 cm:n pituuseroa esiintyykin jopa 70 %:lla väestöstä.. Alaraajojen merkittävänä pituuserona kasvunsa lopettaneella lapsella on pidetty kahta senttimetriä. Suurempi voi johtaa havaittavaan ontumiseen, lantion kallistumiseen ja aikuisiässä mahdollisesti selkäongelmiin. Pituuseron hoito on helpointa kasvavalla lapsella, koska silloin voidaan käyttää hyväksi lyhyemmän raajan kasvupotentiaalia. Alle 1 cm pituusero ei vaadi hoitoa. Lievää pituuseroa (1-2 cm) hoidetaan kengän korotuspohjallisella tai osakorotuksella. Yli 2 cm pituuseron hoitamisesta päättää lasten ortopedi, kyseeseen voi tulla alaraajaleikkaus.

Miksi lapsi ontuu?

Melko tavallinen ongelma leikki- ja kouluikäisillä lapsilla on äkillisesti alkanut ontuminen. Se voi johtua arkuudesta kyseisessä alaraajassa pienen tapaturman seurauksena; esimerkiksi lievä nilkan vääntyminen aiheuttaa herkästi parin päivän linkuttelun. Ontumisen syynä voi toisaalta olla isompikin ongelma erityisesti lonkkanivelessä. Jos ontumiseen lisäksi lapsella on kuumetta, on aina syytä hakeutua saman tien lääkäriin, koska kyse voi olla lonkkanivelen bakteeriperäisestä tulehduksesta. Tämä on kuitenkin harvinaista ja tavallisimmin kyse on nk. lonkan ohimenevästä tulehduksesta (transientti synoviitti). Potilas on useimmiten leikki-ikäinen lapsi, joka ei välttämättä osaa itse kipua paikallistaa. Lonkkaniveleen kertyy tulehdusnestettä ja se on kipeä. Vaiva voi jatkua parikin viikkoa. Tulehduksen syy on tuntematon, mutta se hoituu hyvin tulehduskipulääkkeillä.

Myös kouluikäisillä lapsilla saattaa esiintyä pitempiaikaista lonkkavaivaa. Urheilevilla nuorilla nivus- ja lonkkavaivat ovat melko tavallisia. Harvinainen ongelma on reisiluun pään huonosta verenkierrosta johtuva Legg-Perthes-Calven tauti, jota tavataan yleensä alle 10-vuotiailla. Vanhemmilla lapsilla ja nuorilla puolestaan voidaan tavata reisiluun nivelalueen vauriota (epifyseolyysia). Reilu lonkkakipu edellyttää lääkärissäkäyntiä, ja usein nämä potilaat ohjataan saman tien lastenkirurgin tutkittavaksi.

Mikä on skolioosi?

Skolioosi tarkoittaa kieroselkäisyyttä, joka näkyy selkärangan kaareutumisena sivusuunnassa (yleensä lapaluiden välissä) katsottaessa lasta takaapäin. Yleensä kyseessä on lievä toiminnallinen ryhtivirhe, joka ei vaadi hoitoa. Tyypillistä tällöin on, että lapsen kumartuessa eteenpäin kierous häviää ja lapsen hartiat ovat samalla tasolla. Jos alaraajat ovat hieman eripituiset, se saattaa näkyä lievänä skolioosina. Ongelmana voi kuitenkin joskus olla todellinen selkärangan kiertyminen, joka vaatii hoitoa. Merkittävän rajana pidetään yli 10 % käyristymistä. Sitä todetaan muutamalla prosentilla murrosikäisistä nuorista, valtaosin tytöillä. Todellinen rakenteellinen skolioosi edellyttää aina lääkärin kannanottoa ja usein myös tiivistä seurantaa. Merkittävä tai paheneva skolioosi hoidetaan yleensä korsetilla ja joskus leikkauksella.

Miksi selkä on kipeä?

Selkäkipu on yksi aikuisväestön tärkeimmistä terveysongelmista. Lapsilla selkäkipu on kuitenkin harvinainen. Murrosikää lähestyttäessä selkäkivun määrä lisääntyy niin, että 14-vuotiasta jo kolmannes ilmoittaa joskus tunteneensa selkäsärkyä. Toistuvia selkäkipuja potee muutama prosentti murrosikäisistä. Kuten aikuisillakin, selkäkipu tuntuu yleensä alaselässä. Se ei kuitenkaan yleensä säteile alaraajoihin, kuten aikuisilla (iskias), eikä myöskään yleensä ole pitkäkestoinen. Usein selkäkipua edeltää pieni tapaturma tai rasittaminen. Selän rakennevioista johtuvat selkäkivut ovat harvinaisia. Skolioosi ei aiheuta kipua, mutta selkärangan alaosan nikamamuutokset (spondylolyysi ja -listeesi) voivat harvoin olla pitkittyneen selkäkivun syynä. Samoin selkärangan yläosan kiilamaiset nikamamuutokset (nk. Scheurmanin tauti) voivat aiheuttaa selkävaivaa. Selkärangan vikojen tutkinen edellyttää aina lääkärissäkäyntiä.

Milloin lääkäriin?

Edellä olevien vastausten kohdalla on otettu jo kantaa, milloin lääkärissäkäynti eri vaivojen osalta on paikallaan. Toistettakoon kuitenkin vielä, että lääkäriin on hyvä hakeutua, kun lapselle ilmaantuu:

• kuumetta ja nivelen turvotusta ja punoitusta
• kuumetta ja ontumista
• päiviä jatkuva nivelen turvottelu ja jäykkyys
• päivästä toiseen paheneva selkäkipu
• toistuvia selkäkipuja
• ala- tai yläraajan luuhun selkeä kipupiste tai aristava kyhmy
• selkeä skolioosi.