LDL tulee englannin kielen sanoista low density lipoprotein. LDL kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Mitä suurempi LDL-kolesterolin määrä on, sitä enemmän kolesterolia kudoksiin kertyy. Siksi LDL-kolesteroli kuvastaa yleensä paremmin valtimokovettumataudin vaaraa kuin kokonaiskolesteroli.

Samoin kuin kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolinkin kohdalla viitearvojen sijasta käytetään tavoitearvoja. LDL-kolesterolin haitallisuus on todettu erityisen suureksi ihmisillä, joilla on jo todettu sepelvaltimotauti, aivohalvaus tai katkokävely tai joilla on tyypin 1 tai tyypin 2 diabetes. Siksi heillä pyritään matalampaan arvoon kuin pienen riskin potilailla.

Sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen vaaran suuruus riippuu myös muista riskitekijöistä. Valtimosairauden kokonaisriskin arviointiin on kehitetty laskureita (ks. FINRISKI-laskuri). Jos LDL on koholla, mutta kokonaisriski on hyvin pieni, veren rasva-arvoja ei ole syytä mitata tiheään eikä lääkityksen aloittaminenkaan ole tällöin yleensä aiheellista.

Ruoan tyydyttyneet eli kovat (eläinperäiset) rasvat lisäävät LDL-kolesterolia. Vastaavasti tyydyttymättömät eli pehmeät rasvat (kasvi- ja kalaöljyt) vähentävät sitä. Ruoan kolesterolimäärällä on myös merkitystä, mutta vähäisemmässä määrin kuin rasvojen laadulla. Kolesterolilääkkeet, niin sanotut statiinit, vähentävät tehokkaasti LDL-kolesterolin määrää.

Lisää tietoa kolesterolista ja kohonneen kolesterolin hoidosta löydät täältä.