Lukuisissa tutkimuksissa onkin todettu, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Jos pitoisuus on pieni, valtimosairauksien vaara suurenee. HDL-kolesterolipitoisuuden syy-seuraussuhde valtimotaudin riskiin on kuitenkin epäselvä ja voi liittyä ennemmin HDL-kolesterolin toiminnallisuuteen kuin pitoisuuteen. HDL-kolesterolipitoisuuden mittaamisesta on hyötyä valtimotaudin riskinarviossa, mutta HDL-kolesterolipitoisuus ei ole hoidon tavoite eikä sille ole tavoitepitoisuutta. Valtimosairauksien vaaraa voi arvioida FINRISKI-laskurilla.

Naisten HDL-kolesterolin pitoisuus on yleensä suurempi kuin miehillä, mikä johtuu naissukuhormonista (estrogeenista). Vaihdevuosien jälkeen tämä sukupuoliero tasoittuu.

HDL-tasoon vaikuttaa osittain perimä, jonka on sattunut isältään ja äidiltään saamaan. Ravinnon laatu vaikuttaa vähemmän HDL-arvoon kuin LDL-kolesteroliin.

Vyötärölihavuus alentaa veren HDL-kolesterolipitoisuutta. Vyötärölihavuudessa myös vatsaontelon sisälle kertyy rasvaa. Se vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan, jonka yksi seuraus on HDL-kolesterolin määrän väheneminen. Ylipainoisilla ja lihavilla laihtuminen suurentaa HDL-pitoisuutta.

Kestävyysliikunta suurentaa HDL-pitoisuutta. Liikunnan määrän tulee olla runsasta ja tehon ripeää (kohtalaisen kuormittavaa, esim. 30-60 minuuttia päivittäin) ja sitä pitää jatkaa useiden kuukausien ajan HDL-kolesterolipitoisuuden edullisen muutoksen saamiseksi.

Tupakoinnin lopettaminen suurentaa HDL-kolesterolipitoisuutta.